Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.

Laajenna näkymää Otsikko: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja Hidarius » 09.09.2015 17:25

Tihku kirjoitti:Huvittavaa on myös se, että nykyään puhutaan tosi paljon sosiaalisista taidoista ja niiden tärkeydestä. Mielestäni tosi harvalla ihmisellä on oikeasti hyvät sosiaaliset taidot. Harvemmin niillä huutajilla. Tai ehkä minulla on vain tosi kapea-alainen käsitys hyvistä sosiaalisista taidoista.
Samoja ajatuksia itselläni myös. Olen törmännyt aika moneen ekstroverttisempään ihmiseen ja välillä kyllä ihmettelen sitä, että puhetta kyllä piisaa muttei varsinaista keskustelua. Yleensä se ilmenee kysymysten puutteena. Toisaalta olen myös tavannut paljon hiljaisemman puoleisia ihmisiä, jotka eivät puhua pukahdakaan mitään vaikka kysyisikin jotain. Tässä huomaa, ettei sosiaaliset taidot ole riippuvaisia siitä, onko ekstrovertti vai introvertti.

Itseänikin ärsyttää se, jos ihmiset puhuvat hirvittävän kovaa tai ylipäätänsä mitä tahansa huudatetaan turhanpäiväisesti kovaa. Esimerkiksi television huudatus taustalla on todella raivostuttavaa, varsinkin kun haluaa työpäivän jälkeen vain rauhoittua. Itselläni ihmisten puhumisvolyymi ei niinkään ärsytä, jos paikalla on muitakin ihmisiä, mutta kahdenkeskisissä keskusteluissa kovaa puhuminen vähän rasittaa. Sen sijaan puhelimeen kälkättäjät ovat varmaan kaikista ärsyttävimmät, varsinkin busseissa. Ei sitä kaikkia omia asioita tarvitse kailottaa muille.

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja Tonic » 21.08.2015 12:00

Itselle kun tykkään jutella phonessa, niin helponlaista soittaa ekstrovertille kun hän keksii aina keskusteluaiheet. Toisaalta jos soitan introvertille kuka on vielä hiljaisempi kun mä, ni joskus huomaa et mä aloitan keskusteluaiheet ja puhun enemmän, éhkä se onkin helpompaa keksiä kun tietää et toinen on hiljaisempi kuin itse. Et on niinku 'niskan pääl' :)

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja niksuu93 » 04.08.2015 19:56

Tihku kirjoitti:Jotenkin itselle vieras ajatus tuo, että sillä ei oikeastaan olisi niin väliä, kuunteleeko toinen. Itse kun kokee tärkeänä sen, että kun suun kerran avaa, niin toinen oikeasti kuuntelisi, mitä minulla on sanottavana. Jos toinen jatkaa keskustelua ohittaen täysin sen, mitä olen sanonut ja ehkä vielä puhuu päälle, tulee jollain tapaa mitätöity olo. Itse luotaan myös jatkuvasti merkkejä siitä, onko toinen kiinnostunut siitä mitä sanon. Teen tätä ehkä liikaakin, osin kai menneisyyden painolastista johtuen, jolloin sain ihan riittävästi kuulla, etteivät juttuni olleet kiinnostavia.
Vieras ajatus todellakin. Muutenkin jo niin harvoin sen suunsa avaa niin toivoisi että kerrankin kuunneltaisiin, kun aivot kerrankin tulivat siihen lopputulokseen että joku asia tai ajatus on mainitsemisen arvoinen. Kyllä siinä itsensä todellakin mitättömäksi tuntee, jos mielipiteeseen ei oteta edes mitään kantaa. Vahvistaa entisestään perusolettamusta, että juttuni ei ketään kiinnosta jos näin kohdellaan. Ja tuo toisen tarkkailu kommunikoitaessa on myös minulle tuttua. Jatkuvasti hakee toisesta jotain signaalia, josta kävisi ilmi kiinnostaako sitä toista oikeasti vai esittääköhän vain. Se on ihan automaattista toimintaa, johon on ilmeisesti oppinut kaikkien huonojen kokemusten myötä. Hyvin vaikea sitten myös jotenkin iskostaa omaan ajatusmaailmaansa sitä, että vaikka toinen nauroikin jutuilleni niin oliko se sitten mistä syystä. Pitääkö hän minua ihan idioottina vai kenties ihan piti vitsistä?
Tihku kirjoitti:Itsekin puhun yleensä aika hiljaa ja äänenikin on hiljainen, mutta yritän kuitenkin kommunikoida selkeästi ja tilanteen vaatimalla tavalla, jos vain pystyn.
Avainsana puhumiseenkin on selkeys. Ei ole niin väliä puhuuko hiljaa, kunhan puhuu vain selkeästi. Volyymi ei takaa sitä, että asia tulisi suusta jotenkin paremmin ymmärrettävässä muodossa ulos.
Tihku kirjoitti:Itse mietin ajoittain, että olenkohan puhunut liikaa, jos puhun vähänkin enemmän. Ja jälkimmäisessäkään tilanteessa kyse ei siis todellakaan ole paljosta. Kontrollointi ennenkaikkea.
Heh heh, sama vika. Joskus kun innostuu puhumaan jostain ainakin itseä kiinnostavasta aiheesta, miettii aina jälkikäteen että hölötinköhän nyt peräti ihan liikaa. Mutta tässähän tämä koko introverttiuden avain taas tulee: muuten ollaan varsin hiljaisia, paitsi kun päästään keskustelemaan aiheista, jotka meille oikeasti merkitsevät. Silloin saattaa introvertti hallita keskustelua ja ekstrovertti small-talkkinsa kanssa jää ihan taka-alalle. :lol:

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja Tihku » 19.07.2015 23:14

niksuu93 kirjoitti: Kolmas seikka minkä huomion olen myös tehnyt on se, että näille useimmille ekstroverteille ei ole edes mitään merkitystä sillä kuunnellaanko heidän turhanpäiväisiä juttujaan. Pääasia että he vain saavat puhua - ääneen ja kovaan. Tämän näkee mm. siinä, että itse kun kerrankin yrittää ottaa jotain kantaa ekstrovertin juttuihin, he puhuvat välittömästi päälle, keskeyttävät minut, eivätkä edes kuuntele minun vastaustani. Usein tämän näkee jo siinä itse kommunikointitilanteessa, mutta viimeistään silloin kun ekstrovertti toistuvasti kyselee minulta samoja asioita, joihin olen antanut jo miljoona kertaa saman vastauksen. Tämä on kovin turhauttavaa.
Turhauttavaa todellakin. Vastapuoli kyllä kuullee vastauksen, eli tavallaan kuuntelee, mutta se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli prosessointia ei tapahdu. Vastauksella ei siis ole merkitystä.

Jotenkin itselle vieras ajatus tuo, että sillä ei oikeastaan olisi niin väliä, kuunteleeko toinen. Itse kun kokee tärkeänä sen, että kun suun kerran avaa, niin toinen oikeasti kuuntelisi, mitä minulla on sanottavana. Jos toinen jatkaa keskustelua ohittaen täysin sen, mitä olen sanonut ja ehkä vielä puhuu päälle, tulee jollain tapaa mitätöity olo. Itse luotaan myös jatkuvasti merkkejä siitä, onko toinen kiinnostunut siitä mitä sanon. Teen tätä ehkä liikaakin, osin kai menneisyyden painolastista johtuen, jolloin sain ihan riittävästi kuulla, etteivät juttuni olleet kiinnostavia. Osin kai se on sitä, ettei halua ikävystyttää toista turhalla höpinällä. Mieluummin keskustelee molempia kiinnostavasta aiheesta.

Hmm, ehkä sellaiselle kuuntelijarobotille olisi tarvetta. ;) Kovin monimutkainenhan sen ei tarvitsisi kommunikointitaidoiltaan olla. Perusmyötäilyt aivan, ai niinkö, että silviisii, ihanko totta jne varmaan riittäisivät. Ehkä sellainen on jo kehitettykin, en ole kovin hyvin perille robotisaatiosta.
niksuu93 kirjoitti: Ymmärrän tietysti täysin, jos pitää puhua kovaa jos toisella on esimerkiksi huono kuulo. Mutta useimmat tuntuvat kuitenkin aiheuttavan melua pelkästään sen ilosta. Kyllä minä itseni melko hiljaiseksi persoonaksi luen, mutta silloin kun puhun - puhun kyllä mielestäni ihan riittävällä äänenvoimakkuudella. Joskus saattaa päinvastoin tuntua, että jos keskustelee jonkun toisen hiljaisemman tyypin kanssa että huudankohan minä nyt sille toiselle, ihan vain siksi koska olen valitettavasti niin tottunut puhumaan kovemmin näiden ultra ekstrojen kanssa. :lol:
Itsekin puhun yleensä aika hiljaa ja äänenikin on hiljainen, mutta yritän kuitenkin kommunikoida selkeästi ja tilanteen vaatimalla tavalla, jos vain pystyn. Eräs sukulaiseni puhuu todella kummallisesti: välillä tosi kovaa ja välillä hiljaa ja mutisten. Hänen kanssaan on todella hankala puhua (=kuunnella) puhelimessa, kun puolet ajasta joutuu pinnistelemään kuuloaan eikä siltikään meinaa saada selvää, ja toinen puolisko taas huudetaan korvaan. Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa? :D

Itse mietin ajoittain, että olenkohan puhunut liikaa, jos puhun vähänkin enemmän. Ja jälkimmäisessäkään tilanteessa kyse ei siis todellakaan ole paljosta. Kontrollointi ennenkaikkea. ;)

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja niksuu93 » 13.07.2015 19:01

Tihku kirjoitti:Huvittavaa on myös se, että nykyään puhutaan tosi paljon sosiaalisista taidoista ja niiden tärkeydestä. Mielestäni tosi harvalla ihmisellä on oikeasti hyvät sosiaaliset taidot. Harvemmin niillä huutajilla. Tai ehkä minulla on vain tosi kapea-alainen käsitys hyvistä sosiaalisista taidoista.
Nimenomaan. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot eivät korrelisoi keskenään. Ihminen voi olla hyvinkin sosiaalinen omaamatta välttämättä mitään sosiaalisia taitoja. Tällöin tulee helposti loksauteltua suustaan myös paljon sellaista, mikä ei välttämättä ole tarkoitettu julkisesti sanottavaksi. Tai sitten ei osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla tai kohdella muita asianmukaisesti ja kunnioittavasti. Sosiaalisuudella ei siis ole välttämättä mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Myös hiljaisella introvertilla voi olla äärettömän hyvät sosiaaliset taidot, hän ei vain käytä niitä yhtään enempää kuin on tarvis. Tämä ei tee hänestä yhtään sen kömpelömpää: hän suoriutuu ongelmitta arkisista tilanteista, muttei omasta halustaan hakeudu ylimääräisiin (kuormittaviin) sosiaalisiin tilanteisiin.
Tihku kirjoitti:Ärsyttää itseäkin turhaan huutajat. Toki keskustelun taso voi nousta ja laskea sen mukaan, miten innostuneita asiasta ollaan. Niin se tekee itsellänikin ja se on ihan ok. Ja esimerkiksi huonokuuloisille vanhuksille on pakkokin puhua kovalla äänellä. Tilanteen mukaan. Mutta sitten on niitä, jotka kommunikoivat jatkuvasti vauhkoontuneen hirven lailla. Työpaikalla oli jonkin aikaa tällainen tapaus. Tyypin sähköpostikommunikointi oli myös samanlaista huutamista: "NYT TARVIIS ÄKKIÄ tän ja tän jutun". Ei olisi paljon napannut tehdä sille hommia, mutta pakkohan se oli. Sellaisia ihmisiä, jotka kommunikoivat rauhallisesti ja kohteliaasti, oli mukava auttaa. Aika paljon siis vaikuttaa suhtautumiseeni ihmiseen hänen tapansa kommunikoida.
Joo, jotkut ei sitten osaa kirjoittaakaan rauhallisesti. Caps Lock päällä naputetaan ja luullaan, että nyt minut kuullaan paremmin kun on vielä huutomerkkejäkin perässä. Ihan kamalaa lukea tällaista tekstiä, jossa ei sitten ole kappalejakoja eikä mitään - siis minun silmillä ei ainakaan onnistu. Toinen juttu on myös se yleinen asenne, että pyydetään jossain vaikkapa apua, ajatuksella "tee sinä minulle valmiiksi, kun minä sillä välin otan iisisti". Tätä näkee paljon myös työpaikoilla. Eli ei siis edes haluta oppia tekemään asiaa, vaan ulkoistetaan tehtävä toiselle. Kaavaa tietysti sitten toistetaan niin kauan, kun toinen suostuu tekemään.

Kolmas seikka minkä huomion olen myös tehnyt on se, että näille useimmille ekstroverteille ei ole edes mitään merkitystä sillä kuunnellaanko heidän turhanpäiväisiä juttujaan. Pääasia että he vain saavat puhua - ääneen ja kovaan. Tämän näkee mm. siinä, että itse kun kerrankin yrittää ottaa jotain kantaa ekstrovertin juttuihin, he puhuvat välittömästi päälle, keskeyttävät minut, eivätkä edes kuuntele minun vastaustani. Usein tämän näkee jo siinä itse kommunikointitilanteessa, mutta viimeistään silloin kun ekstrovertti toistuvasti kyselee minulta samoja asioita, joihin olen antanut jo miljoona kertaa saman vastauksen. Tämä on kovin turhauttavaa.

Tämäkö nyt sitten edustaa niitä kuuluisia "sosiaalisia taitoja"?
Tihku kirjoitti:Toisaalta ärsyttää myös sitten sellaiset ihmiset, jotka puhuvat tilanteeseen nähden niin hiljaa ja sopertaen, ettei meinaa saada selvää. Erityisesti ärsyttää se sopertaminen. En ole ilmeisesti kovin hyvä saamaan puheesta tolkkua eikä kehtaa koko ajan olla kysymässä mitä. Tuntuu myös hankalalta sanoa aikuiselle ihmiselle, puhuisitko vähän selvemmin.
Ymmärrän tietysti täysin, jos pitää puhua kovaa jos toisella on esimerkiksi huono kuulo. Mutta useimmat tuntuvat kuitenkin aiheuttavan melua pelkästään sen ilosta. Kyllä minä itseni melko hiljaiseksi persoonaksi luen, mutta silloin kun puhun - puhun kyllä mielestäni ihan riittävällä äänenvoimakkuudella. Joskus saattaa päinvastoin tuntua, että jos keskustelee jonkun toisen hiljaisemman tyypin kanssa että huudankohan minä nyt sille toiselle, ihan vain siksi koska olen valitettavasti niin tottunut puhumaan kovemmin näiden ultra ekstrojen kanssa. :lol:

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja Tihku » 12.07.2015 21:34

Huvittavaa on myös se, että nykyään puhutaan tosi paljon sosiaalisista taidoista ja niiden tärkeydestä. Mielestäni tosi harvalla ihmisellä on oikeasti hyvät sosiaaliset taidot. Harvemmin niillä huutajilla. Tai ehkä minulla on vain tosi kapea-alainen käsitys hyvistä sosiaalisista taidoista.

Ärsyttää itseäkin turhaan huutajat. Toki keskustelun taso voi nousta ja laskea sen mukaan, miten innostuneita asiasta ollaan. Niin se tekee itsellänikin ja se on ihan ok. Ja esimerkiksi huonokuuloisille vanhuksille on pakkokin puhua kovalla äänellä. Tilanteen mukaan. Mutta sitten on niitä, jotka kommunikoivat jatkuvasti vauhkoontuneen hirven lailla. Työpaikalla oli jonkin aikaa tällainen tapaus. Tyypin sähköpostikommunikointi oli myös samanlaista huutamista: "NYT TARVIIS ÄKKIÄ tän ja tän jutun". Ei olisi paljon napannut tehdä sille hommia, mutta pakkohan se oli. Sellaisia ihmisiä, jotka kommunikoivat rauhallisesti ja kohteliaasti, oli mukava auttaa. Aika paljon siis vaikuttaa suhtautumiseeni ihmiseen hänen tapansa kommunikoida.

Toisaalta ärsyttää myös sitten sellaiset ihmiset, jotka puhuvat tilanteeseen nähden niin hiljaa ja sopertaen, ettei meinaa saada selvää. Erityisesti ärsyttää se sopertaminen. En ole ilmeisesti kovin hyvä saamaan puheesta tolkkua eikä kehtaa koko ajan olla kysymässä mitä. Tuntuu myös hankalalta sanoa aikuiselle ihmiselle, puhuisitko vähän selvemmin.

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja niksuu93 » 03.07.2015 22:09

viittaamaton kirjoitti:Minusta on aika erikoista että nämä suositut tyypit, koulun kingit ja kuningattaret, ovat usein luonteeltaan mitä epämiellyttävämpiä ihmisiä, mutta SILTI heidän ympärillään on aina väkeä. Vaikka kyseessä olisi kuinka kovaääninen, töykeä ja ivallinen kiusaaja tahansa. Kai sillä sitten nostetaan niin sanotusti omia osakkeitaan kun pyöritään parhaimmiston seurassa.
Eikä tämä pelkästään rajoitu koulumaailmaan vaan ihan sama kaava näkyy myös työelämässä tai ihan vaikkapa parisuhdemarkkinoilla. Näille suosituille epämiellyttäville tyypeille löytyy aina seuraa. Ihmiset suorastaan parveilevat heidän ympärillään. Ja vaikka välirikko joskus jonkun kanssa tulisikin, heti on jo joku uusi tilalla. Ilmeisesti tässä on taustalla sama ajatus kuin kärpästeoriassa: miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, p*ska on hyvää.

En tiedä sitten mitä suurin osa ihmisistä sitten näissä kingeissä, alfoissa ja muissa oikein näkee. Kenties he ovat tekemisissä pelosta, parempi olla kovan tyypin kaveri kuin vihamies?
viittaamaton kirjoitti:Meidän koulussa ainakin oli aivan selkeä hierarkia kun olin yläasteella. Jokainen tiesi tasan tarkkaan oman paikkansa, niin hyvässä kuin pahassa. Itse kuuluin ystävineni siihen pohjasakkaan, jota suositummat (eli paremmat) katselivat nenänvarttaan pitkin ja vittuilivat, huutelivat perään ja puhuivat paskaa. Ja mitään, siis mitään pahaa emme koskaan noille ihmisille tehneet tai sanoneet. Mistä lie provosoituivat niin että piti ruveta pitämään silmätikkuna. Ehkä syynä oli erikoinen pukeutumistyyli, tai ujo ja varautunut luonne.
Ihan sama kuvio oli myös mulla, ihan vielä ammattikoulussakin. Ja aina ollaan siihen alimpaan pohjasakkaan kuuluttu ja käytännössä kaikkien piirien ulkopuolelle aina jääty. Hengailtua tuli kyllä sitten näiden muiden pohjasakkaan kuuluvien kanssa, mutta lähinnä juuri sen takia ettei tarvinnut olla ihan yksin - ei siksi, että heidän seura olisi välttämättä aidosti kiinnostanut.

Se on muuten jännää, miten jotkut saavat ilmeisesti melkoista pönkitystä omaan itsetuntoonsa sillä kun saavat sortaa ja polkee muita (heikompiaan) maahan. Ehkä he yrittävät näin saada itselleen enemmän näkyvyyttä? Ihan niin kuin koko elämä olisi joku kilpailu, jossa vain vahvimmat selvii ja jokainen taistelee omasta olemassaolostaan. Haloo, nyt ei olla enää missää luolamies-ajassa!

Koskaan en ole minäkään kenellekään mitään pahaa tehnyt tai sanonut. Päinvastoin olen jopa monelle yrittänyt olla ylikiltti ja ekstramukava - vain jotta minua kohdeltaisiin edes ihmisenä. Kaikesta huolimatta olen saanut koko elämäni ihan kaikkialta vain p*skaa niskaani, riippumatta siitä miten suvaitsevaisesti olisi muihin suhtautunut.

Erilaisuus on kyllä nro 1. silmätikuksi joutumiseen. Harmi, sillä minusta erikoisuus on ehdottomasti rikkaus ja yleensä olen juuri ne kaikkein kivimmat tyypit löytänyt juuri niistä erilaisemmista persoonista. Nämä sosiaaliset perhoset ja muut seurapiiritapaukset ja kingit eivät koskaan ole minun silmissä näyttäneet miltään. Kummasti kuitenkin ihmiset heidän ympärilleen aina vaan hakeutuvat.

Kieltämättä en ymmärrä.
viittaamaton kirjoitti:En vaan voi ymmärtää sellaista ajatusmaailmaa kuin heillä on. Jos itse en jostain kohtaamastani ihmisestä syystä tai toisesta pidä, en minä silti rupea häntä haukkumaan ja lyttäämään maanrakoon. Jätän vain huomiotta. Annan olla. En pysty käsittämään miten joku voi parantaa oloaan sillä että saa toisen pahalle mielelle.
Nimenomaan. Minusta jokainen saa elää juuri sellaista elämää kuin vain haluaa, mikä minä olen sanomaan kellekään miten tulisi elää. Edellyttäisin vain, että minuunkin suhtauduttaisiin yhtä hyväksyvästi. Koskaan en ole kenellekään mitään pahaa halunnut, mutta siitä huolimatta suurin osa ihmisistä tuntuu vain kohtelevan takaisin kuin jotain saastaa. Mulla on muutenkin jo niin herkkä omatunto, että tunnen varmasti syyllisyyttä myös asioista joita toiset eivät jäisi edes miettimään. Kysymys kuuluukin, eikö toisilla ihmisillä sitten omatunto koputa lainkaan kun voivat muita näin kohdella?
viittaamaton kirjoitti:Ja joo, tosiaan se kun sanotaan että "sillä on asennetta".. Olen kerran kuullut erään henkilön ihan tosissaan sanovan että "En mä tarkotuksella oo vittumainen, mulla on vaan asennetta ja mä sanon asiat suoraan". Ja tällä hän siis perusteli sen että töksäyttelee ties mitä loukkauksia milloin kenestäkin ja käyttäytyy muutenkin täysin ala-arvoisesti. Epäkohteliasta käytöstä ei voi koskaan perustella rehellisyydellä, se on vain tyhmyyttä ja piittaamattomuutta toisia kohtaan.
Joo, tämä ihmisryhmä tiedetään. He ovat kaikkien mielestä juuri näitä "räiskyviä persoonia", jotka sortavat muita ja perustelevat sen sillä että pitävät vain puolensa. Ilmeisesti osa ei koe pärjäävänsä elämässä ilman että voi nostaa itsensä ylemmälle korokkeelle alistamalla muita. Valitettavasti nämä ihmiset tuntuvat vain menestyvän harmittavan hyvin - juuri tuon takia, koska he eivät piittaa toisten tunteista vaan ottavat mitä haluavat. Huvittavinta tässä kaikessa on vielä se, että he saavat osakseen sitten vielä ihailua käytöksensä perusteella.

Siinä ei kiltti, hiljainen, rauhallinen ja vastuuntuntoinen ihminen paljon silloin vieressä paina. Tai sanotaanko näin että suurin osa ihmisistä kyllä kasvotusten antaa ymmärtää että sekin on ihan OK, mutta omallakin kohdallani olen huomannut että selän takana he sitten puhuvat siitäkin edestä. Ja siis nyt ei puhutaan enää mistää teineistä - nyt puhutaan aikuisista ihmisistä!

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja viittaamaton » 02.07.2015 19:14

Minusta on aika erikoista että nämä suositut tyypit, koulun kingit ja kuningattaret, ovat usein luonteeltaan mitä epämiellyttävämpiä ihmisiä, mutta SILTI heidän ympärillään on aina väkeä. Vaikka kyseessä olisi kuinka kovaääninen, töykeä ja ivallinen kiusaaja tahansa.
Kai sillä sitten nostetaan niin sanotusti omia osakkeitaan kun pyöritään parhaimmiston seurassa. Meidän koulussa ainakin oli aivan selkeä hierarkia kun olin yläasteella. Jokainen tiesi tasan tarkkaan oman paikkansa, niin hyvässä kuin pahassa. Itse kuuluin ystävineni siihen pohjasakkaan, jota suositummat (eli paremmat) katselivat nenänvarttaan pitkin ja vittuilivat, huutelivat perään ja puhuivat paskaa. Ja mitään, siis mitään pahaa emme koskaan noille ihmisille tehneet tai sanoneet. Mistä lie provosoituivat niin että piti ruveta pitämään silmätikkuna. Ehkä syynä oli erikoinen pukeutumistyyli, tai ujo ja varautunut luonne.
En vaan voi ymmärtää sellaista ajatusmaailmaa kuin heillä on. Jos itse en jostain kohtaamastani ihmisestä syystä tai toisesta pidä, en minä silti rupea häntä haukkumaan ja lyttäämään maanrakoon. Jätän vain huomiotta. Annan olla. En pysty käsittämään miten joku voi parantaa oloaan sillä että saa toisen pahalle mielelle.
Ja joo, tosiaan se kun sanotaan että "sillä on asennetta".. Olen kerran kuullut erään henkilön ihan tosissaan sanovan että "En mä tarkotuksella oo vittumainen, mulla on vaan asennetta ja mä sanon asiat suoraan". Ja tällä hän siis perusteli sen että töksäyttelee ties mitä loukkauksia milloin kenestäkin ja käyttäytyy muutenkin täysin ala-arvoisesti. Epäkohteliasta käytöstä ei voi koskaan perustella rehellisyydellä, se on vain tyhmyyttä ja piittaamattomuutta toisia kohtaan.

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja niksuu93 » 28.06.2015 20:57

^ Joo, kyllä nuo siis minunkin todistuksessani näkyivät. "Tuntiaktiivisuus" kun on kuulemma niin hemmetin tärkeää, että sillä ei ole mitään väliä osaako ne asiat vai ei - kunhan vaan pälättää ja on äänessä. Varmasti pudotti arvosanoja ainakin pykälällä, tosin nämä äänekkäät kovat kingit kyllä pilasivat kiusaamisellaan päättötodistukseni jo muutenkin, kuten myös itsetuntoni ja mielenterveyteni. Onneksi ainakin toisen asteen koulutuksessa (ammattikoulu) tällaiset lapselliset viittaukset jätettiin pois kuvioista ja oikeasti alkoi merkitä vaan se että osaa nämä asiat.

Tuo sama "suu kiinni nyt" -asenne ja tokaisut näkyvät ihan perhe-elämässäkin. Kun lapset on kurittomia, niille huudetaan samalla tavalla takaisin sen sijaan että yritettäisiin rationaalisesti ongelmaa ratkaista. Kukako tässä sitten kärsii? No kaikki. Vanhemmilta menee hermot ja lapsista tulee hermoraunioita, kun kotona vaan aina huudetaan ja tapellaan. Mutta eihän tästä voi mennä sanomaan ja mennä parikymppinen keski-ikäisiä neuvomaan kasvatusasioissa. Tai sitten ne huutaa ja raivoo minulle.

Näinhän se on, äänekkäät ja räväkät ihmiset on aina kaikkien ihailun kohde ja heille myös seuraa ja ystäviä riittää yllin kyllin. Sitten jos jostakusta sitten ihan aiheesta sanoo, että miten villi tapaus on niin saa itse vaan taas kuulla että "kuules, se on vaan määrätietoinen ja sillä on asennetta. Se osaa pitää puolensa, toisin kuin sinä hiljainen nössykkä". Näistä varmaan sitten kasvaa juuri näitä narsisteja ja psykopaatteja, jotka alistavat muita. No, ehkä vähän karusti sanottu, mutta kyllä tähän yleiseen asenteeseen on vaan niin turhautunut itsekin.

--------------------

Hiljainen ja rauhallinen persoona ei voi muuta kuin hämmästellä tätä nykymaailman kulkua. :roll:

Re: Ihmiset puhuvat liian kovaa ja huutavat helposti

Kirjoittaja viittaamaton » 28.06.2015 17:20

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Myös minulle tulee epämiellyttävä olo jos päädyn samaan tilaan sellaisen ihmisen kanssa joka on niin sanottu "kälättäjä". Vilkkaassa keskustelussa ei ole itsessään mitään vikaa, mutta jos se tahti pidetään yllä keskeyttämällä muita ja korottamalla ääntä niin tilanne tuntuu mielestäni lähinnä kiusalliselta.
Olen kanssasi samaa mieltä myös tuosta viittauksesta koulumaailmaan. Työskentelyä häiriköivä pälätys ja huutaminen/naurunremakat sivuutetaan pikaisella "suu kiinni nyt"-tokaisulla ja asia jää siihen. Mutta hiljaiset, siis omiin asioihinsa keskittyvät, saavat nähdä todistuksessaan ujoutensa seuraukset. Minulla ainakin joka numeroa laski hieman se, etten juuri viittaillut tunneilla ja keskityin mieluummin kuuntelemaan tai piirtelemään kouluvihkoon. Käsittääkseni ne äänekkäämmät luokkatoverini eivät joutuneet hulabaloostaan millään tapaa kärsimään. Miksi vetäytyvästä luonteesta rangaistaan ja räiskyvästä ja räväkästä saadaan lähes poikkeuksetta ihailua?

Ylös