Introvertit.net Keskustelufoorumi

2012 huhtikuussa avasin säästötilin, jonne aloin säästämään, jotta voisin muuttaa omilleni asumaan. Aiemmin kaikki rahat meni, mitkä tuli. Nyt on tilanne se, että olisi jo varaa omilla säästöillä maksaa kaikki takuuvuokrat, huonekalut kierrätyskeskuksesta yms. Katselen asuntoilmoituksia aktiivisesti.

Viime keväänä aloin lenkkeilemään, ja vähensin limsojen juontia ja herkkujen syöntiä. Nyt olen noin vuodessa laihtunut 16 kiloa.

Kahden introvertit välille voi kehittyä hyvin syvällinen keskustelu.

Tuohon kiusaamisasiaan, olin itsekin koulukiusattu ja muutin lukionjälkeen
Kokonaan muualle, kävin koulut ja olen ollut yhtäjaksoisesti työelämässä
18 vuotta, suurimman osan samassa työpaikassa.

Käyn kotipaikkakunnalla äitiä ja siskoja moikkaamassa, en juuri muuta.
Luokkakokoukset ei voisi vähempää kiinnostaa. Nykyään se sosiaalisuus ja
Ulospäinsuuntautuneisuus on niin pinnalla, ei tunnu olevann väliä, onko oikeasti mitään asiaa.

Paljon ajatuksia herää tämän foorumin viestejä lukiessa. Niitä voin sitten jakaa eri viestiketjussa.

Jokainen on sellainen kuin on, Paavo Lipponenkin sai aikanaan lisänimen Mooses.

Nyt on tullut treenattua kroppa siihen kuntoon, että uskallan kyllä yksin liikkua.
Se on ollut mulle tyypillistä, et oon yksin mennyt joka paikkaan, esim salille. En oo tarvinnut ketään
Potkimaan takapuoleen. En toisaalta halua ketään roikkumaan siihen rinnalle, kun kuitenkin täytyisi
Hirveästi säätää yhteisen ajan löytämiseksi.

Itse asiassa luulen, että mikä tahansa harrastus tai laji, jossa kehittyy ja saa tuloksia, antaa itseluottamusta.
Olkoon se sitten vaikka pienoismallien rakentelu, jota itsekin harrastan.

Sitä ei tarvitse sitten sanallisesti hakea muilta.

taispa tulla väärälän ketjuun tuo mun kommentti nyt..(edellinen)

Erilaisuuden tunne seuraa minua..eli olen aina tavalla tai toisella tuntenut itseni joukossa erilaiseksi. Kahden ja joskus jopa kolmenkin keskisissä suhteissa voi tuntea yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Olen opetellut hyväksymään sen, että minä vain en ole suurten porukoiden ihminen, johon mahtuu yleensä jo monta ekstroverttiä, jolloin introvertit jää yleensä jalkoihin.

Pidän rauhallisemmasta keskustelutahdista, jossa kerkiää pitää taukoa ja kuunnella toista kunnolla. Isossa porukassa keskustelu on yhtä päällekkäin puhelua-ei mitään tolkkua, kaikki vaan huutaa omaa asiaansa, joten olen suosiolla vähän outo ja vetäydyn..onneksi meitä on monta samankaltaista kuitenkin, siksipä täällä niin mieluusti käynkin!

masa kirjoitti:Eipä niistä kavereita lopulta tullutkaan, mutta hyvin äkkiä se tilanne muuttu tuolloin. Ihan ajankulun ja terveyden takia liikun.

Kaikin puolin tietysti vaan hyvä että liikut, mutta lähinnä hain sitä että kenenkään ei tulisi tuntea tarvetta muuttua vain koska kiusataan. Mikään ei nimittäin oikeuta kiusaamaan. Tottakai jos muutos tulee omasta halusta niin hyvä, mutta pelkästään toisten takia ei kannata alkaa muuttaa itseään.

Eipä niistä kavereita lopulta tullutkaan, mutta hyvin äkkiä se tilanne muuttu tuolloin. Ihan ajankulun ja terveyden takia liikun.

masa kirjoitti:15 vuotiaaksi koulukiusattu, sitten aloin valmentaan itseäni heittolajeissa ja salilla alkoi raudat kolista. Kiusaajista tuli hyvin äkkiä kavereita.

En kyllä itse voi käsittää, miten voit olla kaveri kiusaajiesi kanssa. Mullekin tällaista aikoinaan ehdotettiin, mutta miksi ihmeessä minun olisi pitänyt muuttua, unohtaa arvoni ja luonteeni, vain jotta saisin joidenkin huomionhakuisten teinien hyväksynnän? Sitä paitsi mikään ei oikeita kiusaamaan, oli kiusattu sitten kuinka erilainen tahansa tai vaikka jotenkin muita heikompi. Saan tästä itse helposti sellaisen käsityksen, että pidit myös itse itseäsi jotenkin kiusaajiasi huonompana (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa) ja päätit sen vuoksi muuttua, jotta olisivat tavallaan "heidän arvoisensa". Ei kenenkään tarvitse ottaa itseään "niskasta kiinni" muuttuakseen toisten takia, koska sinussakaan ei varmastikaan ole ollut mitään vikaa vaikka kiusaajat usein antavat niin olettaa.

Tällainen vain tuli tästä mieleeni. En tiedä haitko tätä?

Kylläpä näin voi sanoa, 15 vuotiaaksi koulukiusattu, sitten aloin valmentaan itseäni heittolajeissa ja salilla alkoi raudat kolista. Kiusaajista tuli hyvin äkkiä kavereita. Selän takana puhujat tympäsee kyllä tällähetkellä paljon enemmän. Mielenkiintoinen foorumi tämä, on tullut huomattua kun kerännyt ennestään yksinäisiä kavereita kaveripiiriinsä, että ne niitä järkevimpiä ihmisiä on. Desibelit ja älykkyysosamäärä taitaa kompetisoitua keskenään.

Introvertti on ajattelevainen, huomaavainen, hyvä kuuntelija, empaattinen, hyvä analysoimaan asioita ja hänellä on usein perusteltuja mielipiteitä asioista. Hän on tunnollinen ja tekee asiat parhaansa mukaan. Hän perehtyy asioihin ja voi muodostaa syvällisiä kokonaiskäsityksiä erilaisista asioista. Hän on rauhallinen ja luotettava. Onhan meissä monia hyviä puolia!

Kannustan kyllä kaikkia asteittain tulemaan ulos kuorestaan. Ei väkisin ja liikaa, vaan sopivasti ja vaiheittain. Itse yritän jutella esimerkiksi harrastuksissani ja luokalla oleville ihmisille. Olen jo saanut kaksi uutta tuttua zumba -tunneiltani. He ovat aurinkoisia ja ystävällisiä, joten heille oli helppo mennä juttelemaan. Onnekseni he ottivat lähestymiseni hyvin vastaan ja nyt olemme viestitelleet facessa.

Kyllä asia on näin, niin kuin niksuu93 sanoit. Itse olen löytänyt kyllä introvertti-termin jo jokunen vuosi sitten, mutta sitten tuli mieleen kysymys, että no missä ne muut introvertit sitten on? (Kotona? ) Tuli kyllä mieleen, että jos tämän foorumin ihmiset päättäisivät järjestää miitin, niin katsoisinko sielläkin vierestä, kun muut vaihtelee puhelinnumeroja. Se voisi olla aika eeppistä.