Introvertit.net Keskustelufoorumi

https://m.youtube.com/watch?v=noRzrByPs-g

Näin siinä kävisi.

Joku miittinki vois olla jees. Olen miitin kannalla, vaikka kynnys lähteä onkin suuri.

Periaatteessa olisin kiinnostunut tapaamisesta, mutta jos vain sovitaan jokin paikka ja aika, ja sitten oletetaan ihmisten rupeavan seurustelemaan itsestään, niin tuskinpa sellaiseen osallistuisin. Pelkään sitä, että jäisin vain seisoskelemaan seinäruusuna johonkin nurkkaan, mitä en tietenkään halua, koska sellaisesta on aivan liikaa kokemusta. Tarvitsisi olla vähän suunnittelua. Jos jossakin kahvilassa tai ravintolassa tavattaisiin, niin porukka voitaisiin jakaa tasaisesti eri pöytiin, niin siinä olisi vähän pakkokin seurustella. Toisaalta taas, jos tapaamiseen uskaltautuisinkin, niin mistä sitä sitten puhuisi, kun tää mun elämä on niin tappavan tylsää. Minulla on jokunen nettituttava, eikä heidänkään kanssaan keskusteleminen suju mitenkään erityisen luontevasti, vaikka sitä luulisi, että netissä keskusteleminen olisi jotenkin helpompaa.

Pidän joukkuepeleistä vain jos jokaisella on oma pallo.

Peli-ilta olisi minustakin kiva. Jos on kiinnostuneita niin voin järkätä Päijät-Hämeessä tai ehkä myös PK-seudulla

Mulla livetapaaminen on korkean kynnyksen takana, ei missään tapauksessa kiinnosta nähdä tuntemattomia ihmisiä ennen kuin heihin on tutustunut muuta kautta. Tosin tässä tapauksessa, kun tietää että se näkeminen on jokaselle varmaan epämukavaa aluksi, kynnys saattaa olla hieman matalampi. Luonnollisesti pari olutta alle niin sitten helpottaa.

Kyllä minusta olisi mielenkiintoista tavata muitakin introverttejä. Tosin haluaisin tehdä jotain mielenkiintoista yhdessä, esimerkiksi lautapeli, ps-peli-ilta, lenkkeilyä tai muuta pienellä porukalla tai kahden kesken.

Leirintäalue ja jokainen omassa mökissään. Sitten pakkokohtaamisiin tulistelupaikoilla jne. Vetäytymistähän se olisi väkisin. Ei tosiaankaan mitään isoja ryhmiä. Yleensä itselläni ulkoilma varmaan on ympäristönä parempi kuin sisätilat. Leirikeskuskin voisi olla jos on omat huoneet joihin lähteä.

Kunhan tässä heittelen jos muut innostuu oikeasti tapaamaan. Mulla tuo kohtaamiskiintiö täyttyy työssä joka päivä etten lähtisi ensimmäisenä reissaamaan pitkää matkaa vaikka sopeutumiskykyä minulla on aina ollut paljon viikoksikin. Mutta minkään ohjelmaan osallistuminen varmaan tuntuisi itse kenestäkin uuvuttavalta.

Ai-jai, alkoi tosiaan mielikuvitus jyllätä. Käyskentely ja satunnaiset tapaamiset tietäen että kaikki on enemmän tai vähemmän introverttejä jossain järvenrannassa... pasianssipöytiä yksinpeluuta varten... lukemista ja muuta turvallista tekemistä. Retriittimäistä oleilua. Ilman sosiaalisia paineita.

Olisi kyllä mielenkiintoista pitää introverttien miitti mutta vielä mielenkiintoisempaa olisi miettiä miten se järjestetään jotta ympäristö vastaa introverttien tarpeisiin? Tämä maailma kun on kulttuuria myöten extrojen speksaama niin tässä voisi olla paikka aloittaa omaa uutta kulttuuria omilla ehdoilla.
Ainakaan ei kaikkia ihmisiä samaan tilaan ja latautumiselle hiljainen tila. Miten introt aloittavat keskustelun? Extrojen maailmassahan sitä vain mennään ja aletaan höpöttämään. Pitäisikö keskusteluyhteyden luontia helpottaa vaikka teemahuoneilla joihin voi mennä juttelemaan jostain tietystä aiheesta (intro työpaikalla, introjen deittitila, exrto puolisona)? Vai onko koko ajatus miitistä niin ristiriidassa introverttiyden perimmäisen olemuksen kanssa että on liian vaikeaa tehdä tapaamisesta sellainen ettei ketään ahdista (liikaa)?

Jos tosissaan introt alkavat pitämään mittejä niin se on sitten sellainen jatkuvan kehittämisen paikka (järjestä, kerää palautteet, arvioi, kehitä, järjestä, kerää, jne). Ajatuksena kyllä kutkuttava!

Huolissani olen kyllä ajatuksesta foorumien kohtalosta sillä itse en jaksa FBtä enkä oikein muutakaan jatkuvaa ärsykettä syöttävää formaattia. Toivottavasti tämä foorumi jäisi edes löydettäväksi vertaistueksi itsensä löytäneille.

Itse ajatukseen miiteistä: ei kiinnosta monestakaan syystä. Ensinnäkin luultavasti satojen kilometrien matka ajatuksena uuvuttaa. Toisaalta se ison joukon kanssa oleminen... huh. Ja toisaalta jos vapaata keskustelua olisi niin mahtaisikohan olla vaivan väärti. Huumori silmäkulmassa tätä kirjoittaessa.

Miittiä hauskempaa olisi paikkakuntakohtaiset tapahtumat vaikka niihinkin varmaan olisi kerättävä voimia. Siis lähtemisiin voimia.

Aika monelle työkaverillekin olen kertonut olevani introvertti kun siitä nykyisin paljon puhutaan niin jospa vähän tajuaisivat miksi pitää vetäytyä syrjään hälinästä. Ja kuitenkin ihan sama se minulle on ymmärretäänkö vai ei. Kyllä erilaisuutta pitää työyhteisöissä oppia sietämään.

Yhtä lailla kun ei minunkaan tuomita outoja ekstroverttejä, heh.