Kirjoittaja niksuu93 » 02.04.2015 17:03
Yksi juttu mihin haluan vielä ottaa kantaa tässä ketjussa, on tämä miten auliisti ja avoimesti suurin osa ihmisistä haluaisi kertoa asioistaan ja kuulumisistaan minulle. Pitää siis oikein asiakseen soittaa tai sitten jollakin selvästi tekaistulla tekosyyllä, jotta pääsevät jaarittelemaan turhanpäiväisiä asioitaan. Miksi kaikki olettavat aina niin suuresti, että minua jotenkin kiinnostaisi se mitä sinä olet tänään tehnyt, mitenkä sinua nyt sattuu hirveesti harmittamaan kulloinen säätila tai mitä ihmettä sille työpaikan Jannen vaimon siskolle on oikein käynyt? Miksi ihmiset luulevat että nämä asiat jotenkin oikein kovastikin minua kiinnostaisivat, että pitää oikein asiakseen niistä soittaa. Enhän minäkään soittele puhelinmuistiossani oleville henkilöille, vain kertoakseni että kävin kaupungilla ja tulin juuri kotiin!
Jotenkin tuntuu että näillä ihmisillä (ekstroverteilla) on jotenkin hirveä tarve jatkuvasti olla jakamassa ajatuksiaan, tekemisiään ja muita olevinaan "hauskoja" juttuja muiden kuultavaksi. Kun mua ei vaan oikeesti kiinnosta. Miksi niitä asioita ei vain voi pitää omana tietonaan, vaan ne on pakko päästää kaikkien kuultavaksi? En ihmettele yhtään että tämä sosiaalinen media on niin menestys, jos tämä edustaa valtaväestön ajattelumaailmaa.
Mä en suoraan sanottuna nykyään oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, kun sukulaisetkin soittelevat rasittavan säännöllisesti turhanpäiväisyyksiään, jotka ei kiinnosta minua tippaakaan. Mitä minä sillä tiedolla teen, että sinä olet nyt siellä ja siellä ja nyt menet sitten sinne. Niin, miksi sinä tätä minulle ilmoitat? Miksi luulet että tämä minua kiinnostaa? "No mutta kun minulla on niin kova tarve päästä puhumaan ihmisille, että minä soitan ja kerron kaikki asiani muille". Että voikaan olla rasittavaa!
Jos näitä kuuntelet ja annat sen oletuksen että oli kiva kuunnella/kiinnosti, soittelu ja yhteydenpito vain yltyy. Jos puolestaan sanot suoraan sen mitä ajattelet, että ei kiinnosta pätkääkään ja että ei tarvitse soitella jatkuvasti, nehän vetää sellaisen herneen nenäänsä että herkimmät uhkaa jopa hypätä parvekkeelta, "kun olit niin ilkeä minulle".
Pahoittelen negatiivisen tekstin tulvaa, mutta nyt oli pakko avautua tästä mieltäni painavasta asiasta. Onko tämä kenellekään toiselle introvertille tuttua? Ja miten ihmeessä te menettelette tällaisten tapausten kanssa? Kun kuitenkin haluaa säilyttää välit, mutta haluaisi vähentää soittelun ja käymisen tulvaa.
Yksi juttu mihin haluan vielä ottaa kantaa tässä ketjussa, on tämä miten auliisti ja avoimesti suurin osa ihmisistä haluaisi kertoa asioistaan ja kuulumisistaan minulle. Pitää siis oikein asiakseen soittaa tai sitten jollakin selvästi tekaistulla tekosyyllä, jotta pääsevät jaarittelemaan turhanpäiväisiä asioitaan. Miksi kaikki olettavat aina niin suuresti, että minua jotenkin kiinnostaisi se mitä sinä olet tänään tehnyt, mitenkä sinua nyt sattuu hirveesti harmittamaan kulloinen säätila tai mitä ihmettä sille työpaikan Jannen vaimon siskolle on oikein käynyt? Miksi ihmiset luulevat että nämä asiat jotenkin oikein kovastikin minua kiinnostaisivat, että pitää oikein asiakseen niistä soittaa. Enhän minäkään soittele puhelinmuistiossani oleville henkilöille, vain kertoakseni että kävin kaupungilla ja tulin juuri kotiin!
Jotenkin tuntuu että näillä ihmisillä (ekstroverteilla) on jotenkin hirveä tarve jatkuvasti olla jakamassa ajatuksiaan, tekemisiään ja muita olevinaan "hauskoja" juttuja muiden kuultavaksi. Kun mua ei vaan oikeesti kiinnosta. Miksi niitä asioita ei vain voi pitää omana tietonaan, vaan ne on pakko päästää kaikkien kuultavaksi? En ihmettele yhtään että tämä sosiaalinen media on niin menestys, jos tämä edustaa valtaväestön ajattelumaailmaa.
Mä en suoraan sanottuna nykyään oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, kun sukulaisetkin soittelevat rasittavan säännöllisesti turhanpäiväisyyksiään, jotka ei kiinnosta minua tippaakaan. Mitä minä sillä tiedolla teen, että sinä olet nyt siellä ja siellä ja nyt menet sitten sinne. Niin, miksi sinä tätä minulle ilmoitat? Miksi luulet että tämä minua kiinnostaa? "No mutta kun minulla on niin kova tarve päästä puhumaan ihmisille, että minä soitan ja kerron kaikki asiani muille". Että voikaan olla rasittavaa!
Jos näitä kuuntelet ja annat sen oletuksen että oli kiva kuunnella/kiinnosti, soittelu ja yhteydenpito vain yltyy. Jos puolestaan sanot suoraan sen mitä ajattelet, että ei kiinnosta pätkääkään ja että ei tarvitse soitella jatkuvasti, nehän vetää sellaisen herneen nenäänsä että herkimmät uhkaa jopa hypätä parvekkeelta, "kun olit niin ilkeä minulle".
Pahoittelen negatiivisen tekstin tulvaa, mutta nyt oli pakko avautua tästä mieltäni painavasta asiasta. Onko tämä kenellekään toiselle introvertille tuttua? Ja miten ihmeessä te menettelette tällaisten tapausten kanssa? Kun kuitenkin haluaa säilyttää välit, mutta haluaisi vähentää soittelun ja käymisen tulvaa.