Sopivia työpaikkoja?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.

Laajenna näkymää Otsikko: Sopivia työpaikkoja?

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Ristus » 15.06.2019 04:28

Oon prosessinhoitaja isolla metallurgian tehtaalla. Rakastan työtäni. On yksintyöskentelyä ja tiimityöskentelyä ihan sopivassa suhteessa, täytyy sietää lähinnä vain oman vuoron väkeä (jotka alkavat tottua jo siihen, että en jaksa aina hölistä turhanpäiväisiä) ja aina voi paeta halliin kiertelemään jos ei muuten saa olla yksin.
On myös ihanaa miten työni luonne vaatii ajattelua ja pohtimista, kuten myös suoraa toimintaa ja riuskoja otteita. Mainittakoon myös miesvaltaisen alan tuomat edut; ei turhia draamoja, juoruiluja, tai selkäänpuukotuksia työyhteisössä, vaan leppoisaa työmieshuumoria. Oon itse nainen. Sitä tytöttelyä täytyy tietenkin sietää, mutta sen otan huumorilla. Suosittelen lämpimästi sitä omaa alaansa vielä etsiville.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja jimmie65 » 11.06.2019 12:59

Tita kirjoitti:
16.05.2019 14:56
Olen avokonttorissa töissä ja se on yhtä kärsimystä. Sen metelin ja hälyn takia on pakko päästä pois. En kestä enää yhtään.
Tämä häiritsi itseänikin pitkään mutta vastamelukuulokkeiden kanssa saa kyllä eristäydyttyä aika hyvin kaikesta hälystä :)

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Petra » 18.05.2019 04:50

Kotihoito 2,5 vuotta vaihdoksesta ja keski-iässä vaihto tehty...

Tunnen olevani omalla alalla. Harjoittelen työssäjaksamista syystä etten tunnu palautuvani siitä vapailla.

Taustalla kiinteistönosto ja kaikki muuttohässäkät lienevät aiheuttaneet melkoista aallokkoa.

Mutta oppinut nyt itsestäni että työssä pitää olla vääntöä, jotta tulee onnistumisia ja vaihtelua ettei väännöt pääse loppumaan.

Kotihoito on itsenäisempää, on autolla ajoa asiakkaiden välillä mikä auttaa jaksamiseen, sillä tarvittaessa voi varastaa työnantajalta pari minuuttia autossa istumiseen ennen seuraavaa asiakasta.

Tiimityötäkin on mutta se rajoittuu töihinlähtiessä, tauolla ja töistä lähtiessä. Paineensietoa pitää olla mutta eikö sellaista tunne joka työssä jos on vastuuntuntoinen?

Työväline on kännykkä, joten pitää soitella ajoittain enemmän ja vastata puhelimeen jne. Muttei kuitenkaan aina päivittäinkään. Tule siis soitettua tai saa soittoakaan.

Jos tykkää hoitoalasta niin tämä voi olla hyvä vaihtoehto vaikka kotihoitoa pelätään vähän turhaankin.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Tita » 16.05.2019 14:56

Olen avokonttorissa töissä ja se on yhtä kärsimystä. Sen metelin ja hälyn takia on pakko päästä pois. En kestä enää yhtään.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Bombashaman » 01.02.2019 21:49

Ite olen töissä täyspäiväisenä varastolla jossa hommia saa tehdä melko yksin ja osa-aikaisena sen päälle etätyöntekijänä tietojenkäsittelijänä. Saa aika ihanasti olla rauhassa :)

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja mystik » 13.01.2019 23:29

MaaOnVoimaa kirjoitti:
12.01.2019 22:12
Mä olen INTJ-A persoona, erityisherkkä ja asperger piirteitä omaava. ikää 22 vuotta.

Autoasentajan hommia olen tehnyt pari vuotta ja rakentelu on oikeastaan elämäntavaksi muodostunut jo teini-ikäisenä. Tykkään kyllä työstäni mutta työkaverit ei mua ymmärrä kun oon "tämmönen" kaikella tapaa outo. Perus harrastukset asentajilla viina, rööki, pillu(sta puhuminen), äijäily yms. asiat jotka on mulle vieraita niin ei mee kovin vahvasti. :lol:

Työn luonne on vaihteleva joka oli iso tekijä ammatinvalinnassa koska mulla ei kasetti kestä toistavaa liukuhihnaduunia mutta onhan tämäkin aivan helvetin tylsää hommaa toisinaan kun olen haaveilija joka tykkää tehdä ihan ite asiat alusta loppuun eikä valmiiksi pureskeltuna. Lämpimässä hallissa tutussa ympäristössä on helppo olla ja säännölliset työajat. Muttereiden kanssa seurustelu on kivaa. Huonoja puolia ovat likaisuus, kova melu, painavien osien kanniskelu, vittuileva tietotekniikka, vittumaiset työasennot, pakokaasut, liuotinmyrkyt, metallipuru ja katupöly. Talvi lisää hauskuutta.

Normipäivä on sellainen että aamulla vaihdan pari sanaa työkavereiden ja pomon kanssa, ajan auton nosturille, pistän kuulosuojaimet päähän ja teen työtä omissa oloissa. Kahvitauolla ollaan usein hissukseen kun kemiat ei kohtaa eikä jaksa aina vääntää mitään juttua. Lounaan syön yleensä yksin kun muut menee lounasravintolaan, joskus käyn siellä kun ei huvita ite laittaa ruokaa. Parasta on kun ei ole järjetöntä stressiä ja klo 16 pesen kädet ja unohdan kaiken työhön liittyvän kun kävelen ovesta pihalle. 8-) Jos ei oo asiakastöitä niin oman auton korjaamisesta saa palkkaa :twisted:

Piti alkaa syödä kuusi kertaa päivässä terveellisesti ja kuntoilla että jaksaa tehdä tätä hommaa. Usein duunin jälkeen olen ihan naatti enkä halua olla kenenkään kanssa tekemisissä joten kaupan kautta kotiin rauhottumaan, illalla käyn lenkillä jos tuntuu siltä. Kovasti ahdistaa tämä työelämäksi kutsuttu asia, en kuitenkaan keksi mitään järkevämpää ammattia joka kiinnostaisi/työllistäisi ja koulunpenkille palaaminen tuntuisi käsittämättömältä ajatukselta koska ne on ahdistavia ekstroverttien mellastuspaikkoja.
Kuulostaa niin tutulta. Kuin omaa tekstiäni, paitsi että olen 23 ja metallialalla. Itse olen paininut jo monta vuotta saman ongelman kimpussa. Työ itsessään on ihan leppoisaa. Suuren osan ajasta voi touhuta itsekseen kuulokkeet korvilla, välillä toki joutuu työskentelemään jonkun toisen kanssa ja tauot viettämään äijäporukassa, mutta kyllä sinne hiljaisempikin on mahtunut joukkoon. Työssä pidän erityisesti siitä, että saa touhuta käsillään jotain konkreettista ja siitä, että ei tarvitse stressata itseään työasioilla, eikä tuoda niitä kotiin. Välillä on pitkiä, tylsiä työvaiheita, mutta silloin uppoudun musiikkiin ja omiin ajatuksiin.

Kuitenkin, koko työelämä ajatuksena ahdistaa. Etenkin se työn merkityksettömyys itselle, jolle 8 tuntia päivässä uhraan. En ole kuitenkaan keksinyt parempaa vaihtoehtoa. Kävin vuoden oman alani jatko-opintoja vain todetakseni, että minua ei koulun penkille enää saa. Koulunkäynti oli jatkuvaa ryhmätyöskentelyä, projektia, deadlineja ym. puhumattakaan siitä verkostoitumisesta ja "opiskelijaelämästä", josta minä halusin pysyä kaukana. Tajusin, että lisäkoulutus ei lisää työni merkityksellisyyttä, vaan vastuuta eli stressiä sekä sosiaalisia tilanteita. Niinpä puhalsin pelin poikki ja palasin vanhaan työhöni.

Olen miettinyt, onko tämä vain jokin ohimenevä välivaihe matkalla "aikuisuuteen". Täytyy myöntää, että työhön on alkanut turtua, eikä sinne meneminen tunnu joka päivä enää yhtä ahdistavalta. Helpointa olisi varmaan jäädä nykyiseen tilanteeseen vuosikymmeniksi eteenpäin. Kuitenkin jossain sisällä kytee se tunne, että en ole oikeassa paikassa ja ajoittain se tulee hyvin voimakkaasti esiin. Kun vain tietäisi, että mitä ihmettä sitä oikein haluaisi...

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja MaaOnVoimaa » 12.01.2019 22:12

Mä olen INTJ-A persoona, erityisherkkä ja asperger piirteitä omaava. ikää 22 vuotta.

Autoasentajan hommia olen tehnyt pari vuotta ja rakentelu on oikeastaan elämäntavaksi muodostunut jo teini-ikäisenä. Tykkään kyllä työstäni mutta työkaverit ei mua ymmärrä kun oon "tämmönen" kaikella tapaa outo. Perus harrastukset asentajilla viina, rööki, pillu(sta puhuminen), äijäily yms. asiat jotka on mulle vieraita niin ei mee kovin vahvasti. :lol:

Työn luonne on vaihteleva joka oli iso tekijä ammatinvalinnassa koska mulla ei kasetti kestä toistavaa liukuhihnaduunia mutta onhan tämäkin aivan helvetin tylsää hommaa toisinaan kun olen haaveilija joka tykkää tehdä ihan ite asiat alusta loppuun eikä valmiiksi pureskeltuna. Lämpimässä hallissa tutussa ympäristössä on helppo olla ja säännölliset työajat. Muttereiden kanssa seurustelu on kivaa. Huonoja puolia ovat likaisuus, kova melu, painavien osien kanniskelu, vittuileva tietotekniikka, vittumaiset työasennot, pakokaasut, liuotinmyrkyt, metallipuru ja katupöly. Talvi lisää hauskuutta.

Normipäivä on sellainen että aamulla vaihdan pari sanaa työkavereiden ja pomon kanssa, ajan auton nosturille, pistän kuulosuojaimet päähän ja teen työtä omissa oloissa. Kahvitauolla ollaan usein hissukseen kun kemiat ei kohtaa eikä jaksa aina vääntää mitään juttua. Lounaan syön yleensä yksin kun muut menee lounasravintolaan, joskus käyn siellä kun ei huvita ite laittaa ruokaa. Parasta on kun ei ole järjetöntä stressiä ja klo 16 pesen kädet ja unohdan kaiken työhön liittyvän kun kävelen ovesta pihalle. 8-) Jos ei oo asiakastöitä niin oman auton korjaamisesta saa palkkaa :twisted:

Piti alkaa syödä kuusi kertaa päivässä terveellisesti ja kuntoilla että jaksaa tehdä tätä hommaa. Usein duunin jälkeen olen ihan naatti enkä halua olla kenenkään kanssa tekemisissä joten kaupan kautta kotiin rauhottumaan, illalla käyn lenkillä jos tuntuu siltä. Kovasti ahdistaa tämä työelämäksi kutsuttu asia, en kuitenkaan keksi mitään järkevämpää ammattia joka kiinnostaisi/työllistäisi ja koulunpenkille palaaminen tuntuisi käsittämättömältä ajatukselta koska ne on ahdistavia ekstroverttien mellastuspaikkoja.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Aonji » 09.05.2018 21:01

Laborantti. Ehdottomasti laborantti. Labrassa ei yleensä ole hirveästi sosiaalista työtä (laborantilla) vaan paljon pikkutarkkaa yksintekemistä. Isommissa labroissa saatta viereisissä pöydissä olla jokunen kolleega, mutta useimmiten hekin ovat keskittyneitä omiin töihinsä. Suuri osa labratöistä ei ole helppo tai järkevä tehdä suurissa tiimeissä ja jos joku työ venyy toiselle vuorolle niin 1. vuorossa oleva tekee osansa ja 2. vuorossa oleva jatkaa hommaa siitä mihin edellinen jäi. Vuoronvaihdossa sitten kerrotaan mitä tehtiin, mitä jäi tekemättä ja vaihdetaan solidaarisuutta ylläpitävät kuulumiset. Tämä vie noin 20min. Itse rakastan labrahommia, enkä voisi kuvitella tekeväni muuta. Vielä kun saisi vakipaikan...

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Petra » 23.02.2018 09:30

Vuoden ollut nyt toimipaikassa töissä eikä tässä vieläkään pääse hihkumaan hallinnan tunteesta. Työ kuitenkin niin jatkuvien muutosten ja uuden oppimisen edessä että tietynlainen sopeutuminen on edellytys muutenkin.

Nyt sitten sain opiskelijankin ohjaukseen. Nuorisopuolelta vielä. Tyylipuhdas introvertti. Tietäneekö sitä itse ollenkaan. Mutta innostunut alastamme ja toivookin työllistyvänsä valmistuttuaan johonkin tiimiin.

Mutta se miten hän pääsisi sisälle työyhteisöön onkin sitten toinen juttu. Ei juurikaan ole puhunut muille. Ja työyhteisön vahvat ekstrovertit henkilöt lannistavat hänen mielensä työkavereina.

Ihan tässä tuntee olevansa suuren edessä kun haluaisi näyttää tälle nuorelle että työ on sinun mutta sisäänpääsy voi olla vaikeaa jos nämä sosiaalisuutta korostavat kollegat ovat jo luoneet luuserin mielikuvan ja sen sanovat pomolle.

Mutta jos en minä pidä meikäläisten puolta niin kuka sitten?

Etenkin kun hän pärjää asiakkaiden ja omaisten kanssa erittäin hyvin. Eli itse työ kyllä onnistuu hyvin mutta se perhanan small talk ja itsensä markkinointi että pääsee sisälle ja vakuuttaa kollegat. Jaa sittenhän sitä voi hakeutua syömään eri aikaan kuin muut ja tuntuu joskus että tehdä kaiken omalla tavalla.

Eli on aloja joissa pärjätään paremmin kuin hyvin mutta niihin pääsy voi olla kiven takana kun olemme mitä olemme. Pitäisi osata feikata alussa enemmän ja sitten hävitä takariviin.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Raza » 16.08.2017 21:25

On tullut työskenneltyä lähinnä sosiaalisella epämukavuusalueella koko elämä. Nykyinen työnantajani on kyllä oikein hyvä, työpaikka on turvallinen ja rento, ja mikä tärkeintä, työn arvopohja on kunnossa. Mutta työskentelen ihmisten kanssa ilman omaa rauhaa, puhelimen keskeytellessä tämän tuosta, ilman mahdollisuutta tehdä työtä oman kammion rauhassa.

Toivon kovasti vielä saavani mahdollisuuden siirtyä johonkin täysin itsenäiseen, rauhalliseen työhön, jossa voisi ilman keskeytyksiä keskittyä ja olla ihan omassa rauhassa. Se olisi itselleni paras mahdollinen tila ja työnantajakin saisi minulta parhaan mahdollisen tuloksen, kun ei tarvitsisi olla osana tiimejä, vastailla puhelimeen, smalltalkata milloin kenenkin kanssa ja hypätä palavereissa. Ultimaattinen haave ja tavoite on toki täysin vapautua työelämästä.

Ylös