Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Lähetä vastaus




Lähetä vastaus
Käyttäjätunnus:
Otsikko:
Viestin sisältö:
Kirjoita viestisi tähän. Viestissä voi olla maksimissaan 60000 merkkiä. 

Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:
Fontin koko:
Fontin väri
Vaihtoehdot:
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Älä salli BBCode:a
Älä salli hymiöitä
Älä käsittele linkkejä automaattisesti
Kysymys
Paljonko on kuusi kertaa seitsemän vähennettynä kahdella (vastaus kirjaimina)?:
Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
   
Liitetiedostot
Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.
Tiedoston nimi
Tiedoston kommentti
 
   
 

Otsikko - Ristiriita sisälläni introverttinä?
Kirjoittaja Viesti
  Viestin otsikko:  Re: Ristiriita sisälläni introverttinä?  Vastaa lainaamalla
Pallokala: Tuon perusteella on paha sanoa oletko introvertti vai et. Selvemmin tuosta paistaa se, että olet Thinking tyyppinen.
Viesti Lähetetty: 13.05.2017 02:19
  Viestin otsikko:  Re: Ristiriita sisälläni introverttinä?  Vastaa lainaamalla
Tuttuja tunteita. En kuitenkaan edes usko, että pysyvää ykseyden tunnetta voi löytää sosiaalisuudesta, tai mistään muustakaan maallisesta ilmiöstä. Pysyvä ykseys löytyy omasta itsestä. Kaikki merkittävät henkiset traditiot opettavat samaa totuutta. Olen pyöritellyt itsekseni ajatusta, että introverteilla olisi tuon totuuden sisäistämiseen paremmat lähtökohdat kuin ekstroverteilla, sillä koemme jo valmiiksi jatkuvaa ristiriitaisuutta annetun maailman kanssa.
Viesti Lähetetty: 10.05.2017 14:30
  Viestin otsikko:  Ristiriita sisälläni introverttinä?  Vastaa lainaamalla
Vihdoinkin löysin tällaisen keskustelupalstan, mistä voin tunnistaa itseni. Luin näitä keskusteluita ja pystyin samaistumaan lähes kaikkeen…mutta silti… en tunne itseäni introvertiksi?
Minulla on on ollut aina paljon kavereita. Olen aina ollut suosittu kouluissa enkä. Olen asunut monessa eri maassa, olen ollut yrittäjänä 7 vuotta ja menestynyt siinä, olen valmistautunut monesta koulusta. Tunnen tuhansia ihmisiä, minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Olen luonteeltani ollut aina aktivisti ja vetäjä, todella itsenäinen. Mutta viimeisten vuosien aikana olen tajunnut, että en olekaan sitä mitä olen luullut. Tai sitten en ole halunnut myöntää sitä.
Olen aina luullut, että ihminen voi itse vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja omaan elämään, olen kokeillut kaiken mahdollisen mitä voi ihminen tehdä. Käynyt kursseja, lukenut kirjoja, uskonut enkeleihin ja kenties mihin. Silti…silti… ei se tunne muutu. Vaikka olen luullut että olen liikkunut väärässä porukassa, olen toisella tavalla käyttäytynyt, ei se auta. Eli en kykene saamaan minkäänlaista kontaktia mihinkään. En pysty tuntemaan mistään iloa, enkä surua. Ei enää oikein mitään tunteitakaan. Minulla on elämässä ainoastaan yksi ihminen, kehen pystyn saamaan syvällisen kontaktin. Kaikki muu on pinnallista. Vaikka haluan niin niin paljon olla ihmisten seurasta, ja luulen että kaikki sosialisoituminen olisi hauskaa, mutta lopputulos on aina sama. Tunnen itseni uupuneeksi ja vielä enemmän masentuneeksi. Ihan kuin energia vaan valuisi ulos minusta, enkä saa mitään takaisin. Tunnen aina, että olen jotenkin oman kuplan sisällä koko maailmasta, ja vaikka kuinka yritän, en pysty vaikuttamaan mihinkään, vaikka yritän ja tahdon. Tulen aina hylätyksi ja ulkopuoliseksi. Kaverini eivät kuuntele minua, minä olen aina se joka kuuntelee. Jos minä puhun, siihen ei vastata. Olen hylännyt idean, että minua kuunneltaisiin. Sen takia olen luopumassa tästä tunteesta mitä olen lapsena kokenut, jolloin kaikki olin hyvin, vai olenko vain introvertti? En jotenkin saa minkäänlaista tunnetta tai vaikutusta ihmisiin. Minua ei katsota silmiin, minua vältetään, minulle ei soiteta. Sisimmässäni toivon kuitenkin ristiriitaisia asioita, toivon että olisin menevä mutta samalla toivon että olisin yksinäinen hiirulainen. Onko nämä vain tunnelukkoja, joita koitan välttää? Onko kellään samanlaista fiilistä? Ovatko oikeasti kaikki introvertit vain tunnelukkoja täynnä olevia ihmisiä, ketkä sisimmässään eivät pysty myöntämään sitä. (Luin kirjan tunnelukkosi, mikä avasi silmäni). Kaikkihan me toivotaan tunteita tuntea yhteenkuuluvuutta, rakkautta, iloa jne. Onnistuuko se ihan yksin? Olen vuosia ollutkin yksin, ja tiedän, että se voi musertaa itsetuntoa vielä enemmän. Vaikka kuinka yritän, joudun olemaan elämän ”ulkopuolella”. En kuulemma näytä introvertilta, mutta miksi tunnen näin? En saa muilta oikein mitään positiivista takaisin. En kuitenkaan tunne itseäni mitenkään pahaksi ihmiseksi. Onko kellään mitään samaistumisen tunnetta, vai olenko ainoa? Olisi todella kiva löytää samankaltaisia tuntemuksia. Tiedän, että en voi vaan kuvitella tätä asiaa, koska olen tuntenut, miltä kuuluu olla ns.normaali. Seurustelen ekstrovertin kanssa, ja jos katson elämän hänen silmiensä läpi, elämä on täysin erilainen. Meille tulee asiasta paljon erimielisyyksiä, koska lähetän ristiriitaisia asioita näkökulmastani, joita en voi itsekään ymmärtää.
Kiitos!
Viesti Lähetetty: 10.05.2017 10:34
 
 

Etusivu » Lähetä vastaus


Hyppää:  
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com