Sopivia työpaikkoja?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.

Laajenna näkymää Otsikko: Sopivia työpaikkoja?

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Aonji » 09.05.2018 21:01

Laborantti. Ehdottomasti laborantti. Labrassa ei yleensä ole hirveästi sosiaalista työtä (laborantilla) vaan paljon pikkutarkkaa yksintekemistä. Isommissa labroissa saatta viereisissä pöydissä olla jokunen kolleega, mutta useimmiten hekin ovat keskittyneitä omiin töihinsä. Suuri osa labratöistä ei ole helppo tai järkevä tehdä suurissa tiimeissä ja jos joku työ venyy toiselle vuorolle niin 1. vuorossa oleva tekee osansa ja 2. vuorossa oleva jatkaa hommaa siitä mihin edellinen jäi. Vuoronvaihdossa sitten kerrotaan mitä tehtiin, mitä jäi tekemättä ja vaihdetaan solidaarisuutta ylläpitävät kuulumiset. Tämä vie noin 20min. Itse rakastan labrahommia, enkä voisi kuvitella tekeväni muuta. Vielä kun saisi vakipaikan...

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Petra » 23.02.2018 09:30

Vuoden ollut nyt toimipaikassa töissä eikä tässä vieläkään pääse hihkumaan hallinnan tunteesta. Työ kuitenkin niin jatkuvien muutosten ja uuden oppimisen edessä että tietynlainen sopeutuminen on edellytys muutenkin.

Nyt sitten sain opiskelijankin ohjaukseen. Nuorisopuolelta vielä. Tyylipuhdas introvertti. Tietäneekö sitä itse ollenkaan. Mutta innostunut alastamme ja toivookin työllistyvänsä valmistuttuaan johonkin tiimiin.

Mutta se miten hän pääsisi sisälle työyhteisöön onkin sitten toinen juttu. Ei juurikaan ole puhunut muille. Ja työyhteisön vahvat ekstrovertit henkilöt lannistavat hänen mielensä työkavereina.

Ihan tässä tuntee olevansa suuren edessä kun haluaisi näyttää tälle nuorelle että työ on sinun mutta sisäänpääsy voi olla vaikeaa jos nämä sosiaalisuutta korostavat kollegat ovat jo luoneet luuserin mielikuvan ja sen sanovat pomolle.

Mutta jos en minä pidä meikäläisten puolta niin kuka sitten?

Etenkin kun hän pärjää asiakkaiden ja omaisten kanssa erittäin hyvin. Eli itse työ kyllä onnistuu hyvin mutta se perhanan small talk ja itsensä markkinointi että pääsee sisälle ja vakuuttaa kollegat. Jaa sittenhän sitä voi hakeutua syömään eri aikaan kuin muut ja tuntuu joskus että tehdä kaiken omalla tavalla.

Eli on aloja joissa pärjätään paremmin kuin hyvin mutta niihin pääsy voi olla kiven takana kun olemme mitä olemme. Pitäisi osata feikata alussa enemmän ja sitten hävitä takariviin.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Raza » 16.08.2017 21:25

On tullut työskenneltyä lähinnä sosiaalisella epämukavuusalueella koko elämä. Nykyinen työnantajani on kyllä oikein hyvä, työpaikka on turvallinen ja rento, ja mikä tärkeintä, työn arvopohja on kunnossa. Mutta työskentelen ihmisten kanssa ilman omaa rauhaa, puhelimen keskeytellessä tämän tuosta, ilman mahdollisuutta tehdä työtä oman kammion rauhassa.

Toivon kovasti vielä saavani mahdollisuuden siirtyä johonkin täysin itsenäiseen, rauhalliseen työhön, jossa voisi ilman keskeytyksiä keskittyä ja olla ihan omassa rauhassa. Se olisi itselleni paras mahdollinen tila ja työnantajakin saisi minulta parhaan mahdollisen tuloksen, kun ei tarvitsisi olla osana tiimejä, vastailla puhelimeen, smalltalkata milloin kenenkin kanssa ja hypätä palavereissa. Ultimaattinen haave ja tavoite on toki täysin vapautua työelämästä.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Nirppuli » 15.08.2017 08:09

Onko kellään introvertilla kokemuksia kiinteistönvälittäjän työstä? Alanvaihto on edessä ja kyseinen ala kiinnostaisi. Olen kouluttautunut lähihoitajaksi ja sosionomiksi ja alan töitä en enää pysty tekemään. Käytännön-, suunnittelun ja luovuuden puolella olisi mun vahvuudet. Ikää on jo niin paljon ettei ole helppoa ajatella lähteä ns. pitkälle tielle.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Petra » 04.08.2017 17:44

Kerronpa nyt väliaikatietoja nykytyöstäni. Työni on pysynyt merkityksellisenä ja saakurin haastavana josta toisaalta pidän. Itsenäisenä työskentely on ehdottomasti pelastus. Ei enää osastoille tai vastaaville. Ajomatkat asiakkaiden välillä tarjoavat yleensä kuormituksen alenemista ja kauheinta on toimisto-osuus varsinkin ennen kuin narsistisia piirteitä omaava tilanviejä vaihtoi toimipaikkaa.

Naisvaltaisena työnä edelleen kuppikuntia on ja jään kyllä mieluusti niiden ulkopuolelle. Ja kumma että tupakointi on niinkin hyväksyttyä ja toiseutta aiheuttavaa vaikka ollaan hoitoalalla.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Vieras » 04.08.2017 14:47

Mikä voisi käydä minulle, kun olen jo korkeakoulutettuna kohtuuyksinäisessä työssä, jossa on asiakaspalvelua lähinnä sähköpostitse, mutta kaipaan kiinnostavampaa alaa, esim. kirjoittamista? Lisäksi kuitenkin saisi olla hyvä työyhteisö eli toimistotyö kyllä kävisi. Sosiaalialaakin on tullut aiemmin kokeiltua, mutta tosiaan paloin loppuun, en ymmärtänyt vielä silloin introverttiuttani ja sen tarpeita.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Petra » 13.01.2017 06:24

Kaksi viikkoa uudessa työpaikassa. Töitään ei hallitse -tunne päällä tietenkin, mikä kuulema on normaalia kaksi kuukauttakin. Perehdyttäminen on yritys erehdystä. Jatkuvia soittoja työkavereille asioiden selvittämiseksi. Tietoa siitä että ihmiset tulee hoidettua mutta tietoja ei saa siirrettyä kaikilla niillä tasoilla millä oletetaan.

Ihmiset ja nimet tuskallisen hitaasti painuvat mieleen. Niin asiakkaiden kuin kollegoiden. Saati kaikki yhteistyötahot. Saati toimipaikassa työskentelevät muut tahot (iso laitos, jossa toimisto sijaitsee).

Saati että omia etujaan jaksaisi ajaa, kuin sen välttämättä työntoteutukseen tarvittavat.

Siis vaihtelu ei meikäläistä virkistä. Tavoite paremmasta kuitenkin on taivaanrannassa kajastamassa. Työ on pääosin kuitenkin itsenäisesti tehtävää ja kunhan sitä alkaa hallitsemaan, löytänen sitten ne henkireiät asiakkaidenkin kohtaamisten väliin.

Työpaikanvaihto on siis ollut ainakin tässä mielessä kannattavaa. Asia mikä kyllä muuttui on jatkuva tekemisen pakko, kun töitä ajoittain on paljon, mutta sehän sopi minulle paremmin kuin hengailu kollegoiden kanssa. Huh.

Mutta raastavaa minulle aina on ollut tila jossa tietää olevansa erittäin liukkaalla kaltevalla pinnalla. Ja tietää ettei kaikkea tee oikein pitkään aikaan. Tosin ei koskaan kaikkien mieliksi mutta sen asian olen jo mieltänyt ettei sellainen ole hyvästä ja viisainta on tehdä asiat niin kuin itsestä tuntuu oikealta asiakasta kohtaan - ei kollegaa.

Tulen olemaan siis kollegoiden epäsuosiossa omapäisyyteni vuoksi.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Petra » 28.12.2016 18:59

Jäin miettimään (lempitilani aina jäädä miettimään, heh) että uskon omaavani sosiaaliset taidot mutta olen muutenkin eron jälkeen vähän kapinoinut kaikkea ja vieläkin vuosien jälkeen kyseenalaistan asioita, ihmisiä jne.

Joten taistelen nyt juuri tämän asian kanssa että pitääkö minun käyttää opittuja sosiaalisia taitoja vaikka koen ne jostain syystä ylimitoitetuilta tai epäoikeudenmukaisilta lähinnä siksi ettei niitä taitoja saa itsekään kuin harvoin.

On ollut aika jolloin olen luteriaalisiin oppeihin turvaten ymmärtänyt toisten huonoa käytöstä, välinpitämättömyyttä, osin selkeää hyväksikäyttöäkin tai henkilön omaa rajallista taitoa sos.tilanteissa. Kääntänyt jopa toisen korvankin kun toiselle on lyöty aiheetta. Ja sen vuoksi olen ensin opetellut määrittämään omia rajojani ja pitänyt puoleni ajattellen etten ole itsekäs paska.

Olen päättänyt että jos koen toisen kohtelevan epäkunnioittavasti, epärehellisesti toisia tai minua niin sitä saa sitten hänkin osakseen.

Toinen juttu heräsi myös eli työmoraali. Kun antaa kaikkensa töissä ei jää yksityiselämään mitään kuin voimien kerääminen. Ja saa tosiaan olla tyytyväinen että viihtyy yksin, sillä yksin tulee eläkkeellä ollessaankin olemaan. Ellei soittele sitten hätäkeskukseen pienistäkin asioista. Tai ahdistu turvattomuuttaan kotona.

Itse siis olen hoitoalalla ja silti etten tahdo jaksaa olen itselleni merkityksellisessä työssä ja tunnen olevani vieläpä hyvä. En tosin kollegoita jaksa sitten pitemmän päälle, jos niillä on jokin pääpaino työnulkopuolella ja puheet liikkuu sitten riennoissa, sukujuhlissa ja tositv:ssä tai saippuassa.

Tärkeää olisikin saada työ kuin työ sellaiseksi ettei kuormittuisi liikaa päivän aikana ja olisi edes se teoreettinen mahdollisuus nauttia ihmisten seurasta työajan ulkopuolellakin.

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Bugger » 28.12.2016 17:20

Olen samaa mieltä kuin sosiaalialan tyypit aiemmin tässä ketjussa, introvertillekin voi sopia sosiaalinen ammatti. Itse olen opettaja: siis ammatissa, jossa olen KOKO ajan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Koko opiskeluajan työskentelin asiakaspalvelutehtävissä, ja pakotin itseni opettelemaan sosiaalisesti taitavaksi.

Olin varsin hämmästynyt, kun ensimmäisen pitkän sijaisuuden jälkeen rehtori kiitti ja kuvasi minua todella sosiaaliseksi. :shock: Näitä kommentteja olen kuullut paljon myös myöhemmin, vaikka en pidä itseäni yhtään sosiaalisena, osaan vain käyttäytyä sosiaalisesti sitä vaativissa tilanteissa.

Kääntöpuoli on sitten se, että iltaisin en jaksa juurikaan nähdä kavereita, jos on ollut pitkä työpäivä, enkä aina meinaa jaksaa lähteä edes kauppaan, kun siellä on vieraita ihmisiä. Mieluiten lähden koirien kanssa yksin metsään. Tämä introverttiys tuli taas pintaan ennen joulua, kun olin tehnyt yli kuukauden pitkää päivää töissä, oli iltaisin harrastuksia ja mies kävi pariinkin kertaan samalla viikolla kylässä toiselta paikkakunnalta. Kun bonuksena kaksi iltapäivää oli opekokouksia ja palavereita, meinasi mennä kuppi nurin.. Olin vähällä lähteä kesken kokouksen kotiin sanomatta kenellekään mitään. Olin monta päivää huonolla tuulella, kotona laitoin puhelimen kiinni enkä halunnut pitää mitään yhteyttä edes siihen maailman parhaaseen mieheen. Joulumarkkinoilla ahdisti, ja jouluaattona pystyin viettämään vanhempien luona aikaa vain muutaman tunnin. Nyt kun olen neljättä päivää kotona yksin, pystyin jo käymään alennusmyynneissä nopeasti täsmäiskuna.

Minä siis rakastan työtäni, oppilaita ja työkaverit on maailman parhaita. Jatkossa muistan taas ehkä paremmin, etten kuormita itseäni liikaa (sosiaalisesti). Selviän arkipäivistä hyvin, mutta erityisesti poikkeusohjelmat väsyttävät valtavasti. Vanhempainvartteja ei todellakaan ole luvassa yhtäkään ennen kuin jakso vaihtuu ja opetustunnit vähenevät :lol:

Re: Sopivia työpaikkoja?

Kirjoittaja Sami90 » 03.12.2016 00:38

Kerroin aiemmin tässä ketjussa olevani kuntouttavassa työtoiminnassa kierrätyskeskuksessa. Neljä vuotta olen nyt ollut siinä hommassa. Viimeksi ollut palkallisessa työssä kesällä 2011. Olen kait yhteiskuntaan sopeutumaton tapaus, tai jotain.

Ylös