Introvertit.net Keskustelufoorumi

Facea tulee seurattua mutta itse en sinne oikeastaan muuta laita kuin jotain omasta mielestäni kiinnostavia linkkejä. En missään nimessä omia kuvia tai jotain ajatuksia omasta päivästä saatika mitä oon syönyt tai millon käynyt vessassa...

En oo vissiin muussa somessa ollukkaan, ku Facebookissa aikanaan. On elämä ollu kyllä heleppoo kun suljin sen tilin, siis ei hyvä ihme, ei tasan oo ollu ikävä. Sitä paitsi, elämästä tuli somettomana sosiaalisempaa... Jos joku keksintö on ikävä ja ikävystyttävä, se on Facebook. Uutta kännykkääkää uskalla ostaa ku tuollaset turhat ohjelmat on oletuksena asennettu kaikkialle. Herraneaika tesktarit ja soitot on yhteydenpittoo varten (eikä tarvi aina pelätä et joku kyylää oonko online, ja ei tarvii jälkikätteen poistella kommentteja yksityisyyden nimissä)!

Facebook on paska saitti, käytän mahdollisimman vähän.

Suurin osa kaverilistallani olevista ihmisistä julkaisee aniharvoin yhtään mitään aikajanallaan, jos silloin tällöin vaihtuvia profiilikuvia ei lasketa. Olen onnistunut melko hyvin välttämään tyhjänpäiväisyyksiä julkaisevat ihmiset. Eräällä kaverillani on kuitenkin tapana julkaista joskus "syvällisiä" mietelauseita aikajanallaan, minkä johdosta lopetin hänen seuraamisensa.

Face on aika kylmä paikka nykyää.
Ihmiset on netissä mutta ne ei ookaa netissä.

Mä tykkään facesta ja päivitän ehkä kerran viikossa tai kahdessa kuvan kera jotain omia juttujani. Valokuvia, kertomuksia elävästä elämästä ja linkkejä mua kiinnostaviin juttuihin. Seuraan myös mielelläni joittenkin ihmisten päivityksiä ja piilotan tylsät, joita enimmäkseen ovat ne, jotka postaavat 2-5 kertaa päivässä jotain ihan tyhjänpäiväistä. Mielenkiintoista on se, että eniten ihmiset jaksaa tykätä tai kommentoida jotain kevyttä, hassua postausta, mutta tiukempi asia kuten esim. Monica Lewinskyn puhe TEDissä taas ei kerännyt yhtään kommenttia. Vaikka minun mielestäni se oli todella hyvä ja vaikuttava. Liekö sitten niin että ei joko jakseta tai uskalleta kirjoittaa mielipidettä asiasta. "Ihana kuva!" on vaan niin paljon helpompi osanotto.

Facen suurimpaan ärsytysosastoon kuuluvat rivien välissä kiitosta tai huomiota hakevat tyypit. Jos katoitte viimeksi Naurun tasapainon niin nämä "Kassalla kolme parempi ihminen" -tyypit, joiden pitää ujuttaa se paremmuus muka-huomaamattomasti päivitykseen ja kerjätä sitten muilta vahvistusta itselleen. Ja alatisairaat. Aaaargh! Milloin on mikäkin paikka tai elin kipeänä, mutta marttyyrin loppumattomalla energialla vaan jaksetaan porskuttaa. No, näistä pääsee piilottamalla ne aikajanalta. Mutta jollain kierolla tavalla haluan kuitenkin ärsyyntyä ja varmaan tunteä sitä kuuluisaa ylemmyyttä, että MINÄHÄN en tuohon sorru, vaan laitan vain asiallisia, terveitsetuntoisia postauksia. As if. Huomionhakuahan se Face on, ei siitä mihinkään pääse, jokainen vaan tekee sitä omalla tavallaan. Ihminen on sosiaalinen ja hakee hyväksyntää, tykkäyksiä. Se on yhtä lailla totta kuin sekin että introvertti tykkää olla yksin ja että homoksi synnytään.

Tuntuu kovin, että oma oleminen ja tekemiset ovat aitoja vasta kun ne on joku muu tunnustanut ja tunnistanut (mitä useampi tyyppi, sitä parempi), joka sekään ei nyt ole mitenkään outoa tai huono juttu. Ehkä nykyään kaivataan enenpi vahvistusta muilta?

Itse en osaa oikein reagoida noihin "tunnustuksen" tarpeisiin, kun ne puetaan kuitenkin sellaiseen asuun, että on jännää ja hieno tyyppi, mutta toisaalta sehän on tarve tulla nähdyksi ja saada hyväksyntä, eli olenko jännä ja hieno tyyppi. Eli joku vastahakoinen hyväksynnän tarve?

Mutta tosiaan vielä tuosta työelämästä katsottuna: hankala luoda itsestään kuvaa aktiivisenä tekijänä, kun todellisuudessa ei haluaisi markkinoida itseään henkilönä niinkään, vaan työn tulosten kautta. Vähän niinkuin oltaisiin menty ajassa taaksepäin, henkilökeskeisemmäksi ja luodaan kuvaa ihmisestä (historiassa esim. taiteilijanerot), josta voidaan sitten rakentaa tarina, vaikka todellisuudessa tämä tyyppihän on merkityksellinen vain tekemisiensä kautta, ja varmaan (itse ainakin) haluaakin niin olevan. Toivoisi niin että työ olisi tekoja ja tuloksia, ja yksityiselämä olisi sitten keskittynyt ihmisiin ja niihen tarinoihin. Olenhan töissä aina kaikille suhteellisen mukava, mutta jos minulle ei maksettaisi siitä voisi olla toisin.

Itselläni ei aina ole postattavaa tai muuta syytä tehdä mitään jollain taidesivustolla missä pyörin, ja inspiraatiolla ei ole aikatauluja, joten en voi sanoa minkään muun kuin omien katselujeni olevan säännöllisiä; taidetta teen kun siihen kykenen ja postaankin kun kykenen. Enkä postaa ihan joka ikistä luonnosta minkä teen, tai työtä ylipäänsä, vaan mieluiten ne kuvat mistä itse pidän.
Onneks ainakin dAssa pystyy säätämään kaikki asetukset melkein ihan miten itselle sopii, eli vaikka joku postaisikin usein jotain mitä ei jatkuvasti jaksa katsoa, sitä ei sitten tarvitse katsoa jos on laittanut asetukset niin ettei juuri tämän ihmisen kuvista tule mitään ilmoitusta.

Eiköhän kaikkeen päde yksi juttu: postattakoon sisältöä jossa on oikeasti jotain järkeä. Esim. taidetta, oikeasti oleellisia uutisia, jos haluaa jakaa jotain itselle tärkeää jne. Toinen logiikka on 'julkaise sitä mitä haluaisit itse nähdä/lukea' tai miten se nyt menikään. Minkään asian postaaminen ainoastaan siksi, että saisi tykkäyksiä, katseluja ja suosiota on aika pöhköä...

Olen aivan samoilla linjoilla. Jotenkin tuntuu nololta, jos joku vaihtaa profiilikuvaansa melkein viikottain ja se kuva on kaikenlisäksi aina ihan samanlainen pärstäkuva. Miksi sitä pitää olla koko ajan vaihtamassa? Onneksi voi blokata tällaiset tuttavat aikajanaltaan, niin ei tarvitse niitäkään katsella Eniten tykkään katsoa ja lukea jutuista, joissa on jotain järkeä. On käyty jossain erikoisessa paikassa, tehty jotain mielenkiintoista, hommattu uusi koiranpentu tms. Ei mua ainakaan henk. koht. kiinnosta, jos joku on "sohvalla kera teekupposen". Huomaa kyllä, että omissakin fb-kavereissa on tyyppejä, jotka postaavat "peitetarinoita", eli värittävät omaa tylsää elämäänsä näennäisesti mielenkiintoisilla jutuilla, joilla oikeasti vain kalastellaan tykkäyksiä. Saako siitä sitten jotain sisältöä elämäänsä, tiedä tuosta. No ehkä joku kokee mun postaukset supertylsinä, kun pistän kuvia mun käsitöistä

Olen naamakirjassa lähinnä kiinnostavien ryhmien vuoksi enkä juurikaan tee omia päivityksiä sivulleni.