Introvertit.net Keskustelufoorumi

emffi kirjoitti:Kuinka kauan pystytte nauttimaan pelkästään omasta seurastanne?

No en varsinaisesti nauti mistään. Mutta monta vuotta olen täysin yksin kaikki vapaa-ajat.

Viihdyn muuten vaikka parikin viikkoa yksin, mutta yöt tykkään olla poikaystäväni vieressä koska mulla on nukkumisen kanssa ongelmia ja saan nukuttua paremmin kun en ole yksin.
Se että kuinka kauan viihdyn yksin vaihtelee. Jos on ollut sellainen jakso, että on ollut tavallista enemmän menoa, joihin liittyy muut ihmiset, niin silloin tarvitsen 1-2 viikkoa suurimmaksi osaksi yksinoloa. Mutta jos taas on sellainen kausi, että en tapaa paljon ketään, en viihdy aivan niin kauaa yksin. Tietty koulussa täytyy käydä 5 kertaa viikossa, mutta en laske sitä sosiaaliseksi kanssakäymiseksi, koska en ole kehenkään siellä tutustunut, joten olen siellä lähinnä omissa oloissani ja teen kaikki työtkin yleensä yksin. Puhun luokkakavereilleni oikeastaan vain silloin kun on pakko, eli jos on vaikka jotain asiaa/kysyttävää kouluun liittyen.

Joskus ois kyllä kiva kokeilla, miten kauan sitä oikein menisi ennen kuin alkaisi kaivata todenteolla ihmisten pariin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vois helpostikin olla ainakin pari viikkoa vain omien juttujensa parissa - käydä vain välillä ruokaa hakemassa. Voisi olla että vasta sitten kahden viikon päästä ois tavallaan "energiavarastot" täynnä ja alkaisi vasta se "käyttöenergian" lataus. Jos kuvitellaan aivojani ja jaksamistani puhtaasti akkumittarina, niin todennäköisesti vasta siellä 200-250%:ssa alkaisin hakeutua omatoimisesti muiden ihmisten seuraan.

Nyt sosiaaliset energiatasot on pikemminkin reilusti sadan alla. Joku 40-50% voisi kuvata totuutta. Harvemmin nykyisessä elämäntilanteessa edes pääsee lähelle sataa, kun kokoajan pitäisi olla menossa. Jotkin menot ovat vain pakollisia, jotka on hoidettava omista voimista riippumatta.

Pisimmillään kai parisen viikkoa, jolloin sosiaaliset kontaktit koostuivat lähinnä kaupan kassasta. Pidemmätkään ajat tuskin tuottaisivat ongelmia mikäli takana on tarpeeksi uuvuttava työjakso.

En ole koskaan vielä päässyt kokeilemaan kuin viikon kerrallaan, eikä se vielä tunnu olevan liikaa saati tarpeeksi

Vaihtelee kausittain. Joskus on aikoja, jolloin (lähes) päivittäin kaipaa jonkinasteita kommunikointia muiden kanssa - vähintäänkin ohimennen. Joskus on taas hetkiä, että omaa rauhaa kaipaisi enemmän mutta sitä ei tilanteen pakosta saakaan. Tällöin voisi helposti mennä parikin viikkoa yksin omissa puuhissa ja ajatusten kanssa, jos ei lähikaupan kassaa lasketa.

Yleensä alan kaivata jonkinlaista kontaktia ihmisiin siinä muutaman päivän - viikon yksinolon jälkeen. Mm. tällä hetkellä on menossa kyllä sellainen kausi, että olen varsin uupunut viimeaikaisesta kiireestä ja olisi ihana vaipua ainakin pariksi viikoksi maan alle.

Piiskis kirjoitti: Olen vieläpä niitä outoja, jotka työskentelevät asiakaspalvelutyössä tästä vetäytyvästä luonteenpiirteestä huolimatta. Joskus jonkin oikein ärsyttävän työpäivän jälkeen tuntuu, että ei halua enää koskaan nähdä ketään. Hehhee... Olisi oikeastaan mielenkiintoista oikein kokeilla kuinka kauan sitä viihtyisi.

Asiakaspalvelua itsekin aikaan tein. Muuten ei mitään ongelmaa, mutta välissä oli juuri niin ärsyttäviä päiviä että teki mieli olla useampi päivä aivan yksin. Muutamat saikutkin tuli otettua sen vuoksi kun ei vain pystynyt heti seuraavana päivänä palaamaan työpaikalle kun edellinen päivä vielä jylläs muistissa.

Itse kysymykseen en pysty vastaamaan. Vaihtelee päivästä kuukauteen.

Vaihtelee paljon. Lähinnä ehkä tuo 2-3 päivää.

Vastasin päivän. Riippuu kyllä tosi paljon tilanteesta, esim. kuinka paljon aktiviteetteja yksinoloa on edeltänyt. Toisinaan viikonloppu omassa rauhassa on parasta ajanvietettä mitä tiedän.

Koska elän parisuhteessa, meitä on usein kaksi kotona. Nautinkin eniten sellaisesta ajasta, jolloin saan olla omissa oloissani ja puuhata omia juttujani samalla kun mies puuhailee omiaan mutta on kuitenkin läsnä. Hän on oikeastaan ainoa ihminen jota ikävöin jos olemme useita päiviä erossa toisistamme. Hänen seurassaan on niin helppoa ja luontevaa olla "yksin" olematta oikeasti yksin, hän ei siitä loukkaannu koska taitaa olla itsekin introvertti vaikkei yhtä selvästi kuin minä.

Kaksi viikkoa on aika normaali aika jonka saatan viettää täysin yksikseni. Opiskelijana tämä tarkoittaa sitä ettei minua näy edes koululla, mutta onneksi läsnäoloa vaaditaan nykyään vain harvoin. Eipähän tarvi pakolla istua häiritsevässä ilmapiirissä