Introvertit.net Keskustelufoorumi

En ole koskaan käyttänyt mitään päihdettä. Ainoastaan muutaman kerran olen maistanut alkoholijuomaa. Alkoholin maku on ihan ok, muttei sen enempää. En usko, että tupakalla tai huumeilla on minulle yhtään mitään annettavaa. Kaikkien päihteiden haitat ylittävät niin reilusti hyödyt, että niiden käyttö ei kannata sen enempää kuin uhkapelaaminenkaan.

Näen, että introverttiyteni on suojannut minua päihteiltä sikäli, että jäin nuorena ulos kaikista sellaisista porukoista, joissa minut olisi houkuteltu päihteiden maailmaan ja joissa olisin saattanut hankkia itselleni riippuvuuden. Muilta osin en usko, että introvertit olisivat ekstroverttejä raittiimpia. Olen kuullut monista, jotka hyödyntävät "rohkaisuryyppyä" ennen sosiaalisiin tilanteisiin menemistä tai niiden aikana. Toisaalta yksinäisyys saattaa altistaa päihteiden käytölle vähän kuten tunnesyömisellekin.

Itseäni ei nousuhumalan huuma kiinnosta. Mieluummin menen selväpäisenä tulta päin ja annan liekkien karaista. Vain sillä tavalla voin oppia sosiaalisia taitoja, saada aitoja onnistumisen kokemuksia ja kohdata ihmisiä tavalla, joka tekee elämästä arvokasta.

Ja kun ahdistus uhkaa ottaa vallan, niin sitten voi täyttää elimistönsä sokerilla ja rasvalla. Tunnesyömistä harrastan kyllä, se on sentään vähän huumeita turvallisempi lohduttaja.

Alkoholin jätin noin viisi vuotta sitten, viimeisestä tupakasta varmaan sellaiset 10 vuotta.
Huumeita en ole ikinä käyttänyt. Jotkut mieltää kahvin päihteeksi, sitä tulee kiskottua reippaasti. Nikotiinipusseja menee max 5.

^tuo kuulostaa enemmän ujoudelta kuin varsinaiselta introverttiudelta.


————————————————————————————————————
birkenstock madrid homme

Päihteet, ai että... Niin hyviä, mutta niin huonoja omalla tavallaan.
Itse täytän 4 päivän päästä 25v. Ja nyt syksyllä 2020 olisin 2v. polttamatta.
Ihana saavutus. Mutta se ei ole poistanut tupakoinnin himoa kokonaan, ja ei varmasti vielä 10 vuoden päästäkään... sellaista se vain on. TODELLA KOUKUTTAVAA. Mutta 2 vuoden jälkeen se ei silti ole lähelläkään niin vaikeaa olla ajattelematta tai himoamatta tupakkia.
Jokaiselle lopettaminen on erillaista. Jokaisen pitää löytää oma keinonsa ja AIKANSA sille.
Minulle, ensimmäiset 6kk olivat haastavia. Ja itse yritin monesti, monella eri tavalla lopettaa. Ja vihdoin onnistuin. Ja toivotaan ettei se turha tapa palaa takaisin
Alkoholi... sen kanssa yritän olla varovainen. Suvussani näyttää olevan alkoholisteja, joten syystäkin pyrin varovaisuuteen. Mutta joskus mieliala... ja elämä... tuntuu vain tarpeeksi paskalta ja alkoholi on se kaveri. Eikä pahemmin ole niitä kavereita, joille jakaa/kertoa asioista, joten alkohoil on se "kaveri". Riippuen miten käytät sitä...se tuo joko mukavuuta tai lisää masentavaa mielialaa. Joka tapauksessa sitten aina seuraavana päivänä ainakin masentaa...
Mutta seurassa juominen... joskus se tuntuu mukavalta, joskus ei. Taas kerran riippuu niin introvertin akusta ja mielentilasta.
Useasti huomaan, että juominen itsekseen, hyvää leffaa/sarjaa katsoessa on eniten mieluisaa. Jokainen omalla tavallaan.
Mutta kannustan teitä muitakin kohtuulliseen ja järkevään käyttöön.
Jokaiselle tulee elämässä niitä "heikkoja hetkiä", mutta jokaisella on myös omaa sisäistä voimaa jatkaa eteenpäin.

Tekis mieli vetää viinaa, ihan kuin siitä olisi jotain apua, yleensä ei.

Olen käyttänyt tupakkaa. Se on myös riippuvuutta aiheuttava lääke. Haluan jättää sen

Olen nyt 28-vuotias. Tupakoin edelleen nyt, olen nyt tietoinen siitä, mutta tapa, joka sai minut vieläkään luopumaan, tunnen olevani hyvin väsynyt, onko ketään, joka voi lopettaa?

Sain kiintiön täyteen nuorena, niin alkoholin kuin muidenkin. Kolmekymppisenä aloin rauhoittua ja kun minusta tuli isä jäivät päihteet, kuten myös tupakointi. Joskus maistuu kunnon olut tai viinilasillinen hyvän sapuskan kera. Juhliminen on jäänyt vähiin, tuskin muistan miten niissä käyttäydytään. Pelkkä ajatuskin osallistumisesta juhliin nostaa hien otsaani..

Itse olen ollut taipuvainen päihteiden käyttöön osin muuttaakseni persoonallisuuttani hetkellisesti (kännissä), mitä tapahtui paljon etenkin yliopistossa. Nykyisin en käytä enää alkoholia juuri ollenkaan, mutta sen sijaan olen viimeiset pari vuotta käyttänyt opioideja ja rauhoittavia lääkkeitä lähes päivittäin, sillä elämäni on tylsää enkä pääse irti vihaamastani asiakaspalvelutyöstä, joka vie minulta kaikki mehut päivän päätteeksi. Vielä tänäkään päivänä en ymmärrä, miksi hankin tutkinnon kauppakorkeasta, pääaineena kaiken huipuksi markkinointi! Noh, nyt saa maksaa kovaa hintaa nuorena tehdyistä valinnoista. Päivä alkaa perinteisesti kahvilla ja röökillä, mutta heti työpäivän päätyttyä on saatava joko buprenorfiinia (Subutex) tai oksikodonia muiden lisukkeiden kera. Ja näillä en vedä siis itseäni varsinaisesti sekaisin, näytän ja kuulostan aivan normaalilta, käyn kaupassa ja koiran kanssa lenkillä; turrutan tällä vain tuskaista oloa. Tiedän toki, että pitäisi vähintäänkin vaihtaa työpaikkaa, mutta tähän ei yksinkertaisesti riitä energiaa.

Olen aina ollut taipuvainen vetäytymään syrjään ja valitettavasti jo nuorena opin kiertämään tämän eston alkoholilla. Miettikää tilannetta, jossa jo sisaruksille puhuminen on hankalaa, kavereille vielä vaikeampaa puhumattakaan vieraista ihmisistä..
Aluksi kaikki meni hyvin. Pystyin juttelemaan ihmisille ja saamaan uusia kontakteja. Pystyäkseni tähän join aina vain suurempia määriä, mikä on johtanut jopa käytöshäiriöihin. Huumeista olen kokeillut ainoastaan höpöheinää jonka ainoa vaikutus on ilmavaivat ja ehkä lievä hyvin lyhytaikainen puheliaisuus.
Olen suorittanut ammattikoulun ja yliopiston, joista jälkimmäinen oli kyllä vaikeaa.
Ei kurssien osalta sinällään mutta se ettei pysty ottamaan yhteyttä kehenkään sai minut yrittämään kaikkea itse ilman apua, joka johti lopulta huonoihin arvosanoihin ja sittemmin pidentyneisiin opiskeluihin. Ei siinä sen kummempia. Ilman alkoholia olisin täysin syrjäytynyt ja en olisi koskaan tavannut vaimoani ja saanut kolmea ihanaa lasta elämääni.
Vaikka päihteet ovat haitallisia yleisesti niin kyllä niistä on apua ainakin itselleni. Työelämä ei ole kyllä täysin onnistunut sillä huonot arvosanat vaikuttavat liiankin paljon alkkuvalintoihin ja jos ongelmana on juurikin se että ei pysty kohtaamaan uusia ihmisiä niin työpaikat jäävät tasolle "valitettavasti valinta ei kohdistunut juuri sinuun" ja lauseen vaihteluihin. Alkoholissa sekin on mielenkiintoista etten halua juoda itseäni humalaan asti (usein juon, painostus) mutta en pysty kohtaamaan ihmisiä noin vain.
En usko olevani ainoa jolla on sama ongelma.