Harrastan kävelyä. Ajoittain innostun juoksemaan muutaman viikon, mutta olen hyvin buumimainen harrastuksissani. Vaiheita tulee ja vaiheita menee.
Keväisin käyn patikoimassa merenrannalla, kun aurinko alkaa paistamaan ja merenjäät alkavat sulamaan. Kesäisin pyöräilen lähinnä hyötyliikunnan merkeissä. Syksyisin innostun juoksemaan, kun kelit viilenee. Ja talvisin hiihdän tyyöiin kuukauden putkeen, kunnes kyllästyn.
Seuraan sarjoja ja katson leffoja,- nämäkin buumeina.
Soitan pianoa omaksi ilokseni. Olen itseoppinut. Tunneille en ole selvinnyt,- tuntunut liian sosiaaliselta tilanteelta ja tappanut koko soittamisen innostuksen.
Käsitöitä teen myös ajoittain, tunteja putkeen ja sitten en taas kuukausiin.
Käyn syksyisin marjassa ja joskus ostan huonekasvin, hoidan sitä innolla kuukauden pari, kunnes menetän mielenkiintoni.
Kärsivällisyyttä opettelen ja pitkäjänteisyyttä. Ei ollenkaan huono asia olisi, nyt kun tätä itsekin luen
Ruokaa ja kokeiluja teen keittiössä, hyvin inspiraatiomaisesti myös.
Luen psykologisia kirjoja. Olen kiinnostunut eksistentialismistä ja kirjoitan päivittäin...runoja ja kummallista mennyttä elämääni.
Käyn toisinaan ulkona baareissa, sillä olen myös hieman ambivertti. Kaipaan seuraa, kaipaisin päivittäistä kontaktia, sillä kotiäitinä ja vetäytyvänä olen usein yksin lapsen kanssa.
Voisihan tuota aloittaa harrastuksena ihmisiin tutustumisen. Jos löytyisi joku joka jaksaa keskustella ja jaksaa houkutella mukaan.
Olen varmaankin tutustunut suurimmaksi osaksi täysin introvertteihin ihmisiin, tunnen vetoa samanlaisiin pohtijoihin, läsnäoleviin ja "yksineläjiin". Mutta sen seurauksena olen aina se joka pyytää ja keksii,- muiden sitten raahautuessa mukana puoliväkisin, siltä se joskus tuntuu. Tämä tapa on ärsyttävä. Haluaisin saada myös olla se odottava osapuoli, jota pyydetään ja saisin opetella tempautumaan extempore mukaan.
Taisi mennä OT.
Harrastan kävelyä. Ajoittain innostun juoksemaan muutaman viikon, mutta olen hyvin buumimainen harrastuksissani. Vaiheita tulee ja vaiheita menee.
Keväisin käyn patikoimassa merenrannalla, kun aurinko alkaa paistamaan ja merenjäät alkavat sulamaan. Kesäisin pyöräilen lähinnä hyötyliikunnan merkeissä. Syksyisin innostun juoksemaan, kun kelit viilenee. Ja talvisin hiihdän tyyöiin kuukauden putkeen, kunnes kyllästyn.
Seuraan sarjoja ja katson leffoja,- nämäkin buumeina.
Soitan pianoa omaksi ilokseni. Olen itseoppinut. Tunneille en ole selvinnyt,- tuntunut liian sosiaaliselta tilanteelta ja tappanut koko soittamisen innostuksen.
Käsitöitä teen myös ajoittain, tunteja putkeen ja sitten en taas kuukausiin.
Käyn syksyisin marjassa ja joskus ostan huonekasvin, hoidan sitä innolla kuukauden pari, kunnes menetän mielenkiintoni.
Kärsivällisyyttä opettelen ja pitkäjänteisyyttä. Ei ollenkaan huono asia olisi, nyt kun tätä itsekin luen :D
Ruokaa ja kokeiluja teen keittiössä, hyvin inspiraatiomaisesti myös.
Luen psykologisia kirjoja. Olen kiinnostunut eksistentialismistä ja kirjoitan päivittäin...runoja ja kummallista mennyttä elämääni.
Käyn toisinaan ulkona baareissa, sillä olen myös hieman ambivertti. Kaipaan seuraa, kaipaisin päivittäistä kontaktia, sillä kotiäitinä ja vetäytyvänä olen usein yksin lapsen kanssa.
Voisihan tuota aloittaa harrastuksena ihmisiin tutustumisen. Jos löytyisi joku joka jaksaa keskustella ja jaksaa houkutella mukaan.
Olen varmaankin tutustunut suurimmaksi osaksi täysin introvertteihin ihmisiin, tunnen vetoa samanlaisiin pohtijoihin, läsnäoleviin ja "yksineläjiin". Mutta sen seurauksena olen aina se joka pyytää ja keksii,- muiden sitten raahautuessa mukana puoliväkisin, siltä se joskus tuntuu. Tämä tapa on ärsyttävä. Haluaisin saada myös olla se odottava osapuoli, jota pyydetään ja saisin opetella tempautumaan extempore mukaan.
Taisi mennä OT.