Introvertit.net Keskustelufoorumi

Elvytän tämän ihanan vanhan ketjun, koska puhe on yhdestä elämäni ehdottomasti merkityksellisimmistä asioista.

Olen harrastanut kirjoittamista viimeiset parikymmentä vuotta. Aluksi tein sitä puhtaasti huvin vuoksi, myöhemmin aloin ymmärtää sen terapeuttiset vaikutukset. Harrastuksesta ei ainakaan toistaiseksi ole jalostunut ammattia, enkä ole tienannut pennin jeniä niillä muutamalla harvalla tekstillä, jotka minulta tähän mennessä on julkaistu. Syitä on monia, miksi panttaan kirjoituksiani pöytälaatikossa, mutta keskeisimpänä kenties heikko itsetunto ja vaikeus vastaanottaa kritiikkiä.

Syvimmin rakastan fiktiivistä kirjoittamista. Aloitin fantasiakertomuksista, ja myöhemmin mukaan on tullut myös scifiä, jännitystä ja (maagista) realismia. Tarinoideni päähenkilöt ovat usein harmaata arkea eläviä pulliaisia, joille alkaa hiljalleen tapahtua kaikenlaista outoa.

Virallisesti olen väitöskirjatutkija ja jatko-opiskelija. Molempiin liittyy olennaisena osana kirjoittaminen. Lisäksi kirjoitan luovia tietotekstejä myös omaksi huvikseni. Julkaisen mm. blogia jatko-opiskelijan elämästä (annan linkin yv:llä pyydettäessä).

Tulevaisuudessa toivon kirjoittamisen olevan enemmänkin kuin vain välttämätön osa työtäni tai pelkkä harrastus. Kirjoitusten julkaiseminen kiinnostaa isosti. Harmi vain, että kirjoittamiseen ammattina liittyy niin paljon taloudellista epävarmuutta. Type or die?

Mistä päästäänkin kirjoittajan ammatin arvostukseen. Itse näkisin, että kirjoittajat ovat keskimäärin varsin aliarvostettu ammattikunta. Julkkiskirjailijoista käytävä keskustelu usein hämää, sillä he ovat kuviossa vain jäävuoren huippu. Pinnan alle hengitystään pidättämään jäävät kaikki käsikirjoittajat, copywriterit, tekniset kirjoittajat, ynnä muut joista "suuri yleisö" ei ole koskaan kuullutkaan. Vapaiden kirjoittajien maailma on raadollinen, vaikka ei toki verrattavissa kongolaisten timanttikaivostyöläisten maailmaan.

Mutta en nyt halua täyttää tätä vastausta synkistelyllä. Uskon vakaasti, että kirjoittamistaitoisia ihmisiä tarvitaan yhteiskunnassa nyt ja jatkossakin. Joten ei muuta kuin kirjoittelemisiin! :)

[quote="niksuu93"] Oli kyseessä sitten kirjailija, taiteilija, ohjaaja,...[/quote]

Kyllähän noi kaikki ammatit ovat paremminkin kohtuuttoman yliarvostettuja.

Esimerkiksi elokuva-ohjaajat tienaavat miljoonia, heillä on erittäin suuria fanikuntia, heitä haastatellaan julkisuudessa jne., sellaisiakin joiden elokuvat olisi millaista tuuba tahansa, ja tyypit hädintuskin tolkuissaan olevia narkkareita, joilla ei ole mitään järkevää sanottaavaa. Siis kuinka monta miljardia heidän oikeastaan pitäisi tienata ja kuinka paljon palvontaa heidän pitäisi saada osakseen? Ei elokuvan ohjaaminen oikeasti noin äärimmäisen vaikeaa ole. Jo 1000:sta ihmisestä löytyisi aika monta, jotka pystyisivät tekemään hyviä elokuvia, jos siihen olisi mahdollista opetella ja saisi tarvittavat resurssit.

[quote="niksuu93"] Youtuben pelivideoiden tekijä, [/quote]

No varsinkin toi vaatii jo niin vähän lahjakkuutta, että sitä on edes turha mainita. Tarvii osata käynnistää peli, sitä ei tarvi edes osata pelata hyvin, käynnistää videontallenus, ja puhua jotain ihan mitä tahansa päälle. Hyvin harvoin noi on mitenkään edes katsomisen arvoisia. En tiedä yhtään ainoata tollaista kanavaa, mikä olisi tehty mitenkään erityisen hyvin. Siis edes niin hyvin, että siitä pitäisi tienata enemmän kuin vaikka hampurilaisen paistamisesta.

[quote="niksuu93"] Ei ole tarkoitus kehuskella, mutta kirjoittamisen olen vaan todennut yhdeksi merkittävimmistä vahvuuksistani. Mutta kuten todettiin,[i] sitä ei juuri arvosteta[/i][/quote]

Niin ammattikoulussa. Kyllähän ylioppilaskokeessa se arvosana määriytyy, varsinkin kielissä, hyvin pitkälti sen kirjoitustaidon mukaan. Yliopistossa gradua ei edes saa hyväksitysti läpi, ennenkuin se kirjoitettu kieli on lähes täydellistä, ja vielä sen lisäksi on erillinen "kypsyyskoe", jossa todistetaan että pystyy kirjoittamaan yhtä hyvää tekstiä kuin mitä siinä gradussa oli kirjoitettu.

[quote="Geith"]^ En osaa sanoa muista luovista töistä, mutta ainakin kirjoittamishommat tuntuu olevan huomattavasti alemmassa arvossa. Johtunee siitä lähtökohtaisesta ajatuksesta, että [i]jokainen päälle 8v. siihen kykenee.[/i][/quote]

Kyllähän tuo on arvostettu ammatti. Enpä ole kuullut että joku sanoisi jotain tyliin:"Umberto Eco: vittu mikä pelle, tekis jotain oikeata työtä, möisi vaikka autoja". Eri asia sitten taas on, jos jonkun yksittäisen kirjoittajan teokset ovat huonoja.

Joskus jopa huomattavan yliarvostettu, esimerkiksi vaikka valtamedioiden toimittajat / kolumnistit on enimmäkseen sen luokan älykääpiöitä, että suorastaan ihme että saavat niinkin paljon arvostusta osakseen kuin mitä saavat.

Mutta tuossa on sellainenkin puoli, että maailmasta löytyy jo todella paljon kirjoitettua tekstiä, moninkertaisesti enemmän kuin mitä kukaan ehtii koskaan lukemaan. Joten kirjoitetulle tekstille ei ole itseisarvoisesti oikeastaan tarvetta lainkaan. Asiatekstille on tarvetta, mutta sitäkin oikeastaan kirjoitetaan aika paljon. Joten suurelle osalle asiatekstistäkään ei oikeastaan ole mitään tarvetta, tai sama tieto on jo muutenkin saatavilla. Ja sitten taas kaunokirjallisuuden tapauksessa, onko oikeastaan enää tarvetta uusille kirjailijoille? Elleivät he ole parempia kuin vaikka Goethe tai Zelazny. Miksi lukea jonkun kirjaa Seppo-sedän kanssa käydyistä kalareissuista, vain siksi että joku on sellaisen halunnut kirjoittaa? Toisaalta sitäkään ei tiedä kuinka hyvä kirjailija joku on, elleivät he koita kirjoittaa ensin.

Saharassakaan hiekoittajan ammatti ei nauti kovin suurta arvostusta, vaikka Suomessa se voi pelastaa henkiä.

[quote]Varmasti jokainen osaa auttavasti siivota, mutta noup.. Ammattisiivojan duuni on eriävää kotisiivouksesta.[/quote]

No voisinpa väittää, että jos työpaikkani siivoja ja minä vaihdettaisiin tehtäviä. Se siivoja istuisi sen 7.5 tuntia sormi suussa ja toinen perseessä, eikä saisi oikeasti mitään hyödyllistä aikaiseksi, veikkaan että se ei olisi siinä ajassa edes keksinyt avata sitä Visual Studiota, ja itse olisin siinä ajassa siivonnut monta kerrosta, eikä kukaan huomaisi että siivoja on vaihtunut. Tämä siitä huolimatta, että en kotona oikeastaan edes jaksa siivota.

[quote="Geith"]Sama kuin tallityöntekijällä hevostallilla: [i]kukatahansa osaa lakaista ja luoda lantaa tai nakata heinät.[/i] Ehkäpä, mutta kuka sitä [i][b]kestää päivästä toiseen[/b][/i][/quote]

Eiköhän tuon pysty lähes kuka tahansa kestämään, kun tuohonkin pystyy jopa tunne-ongelmaiset teinitytöt.

[quote] (ja jos on yhtään intrompi, niin miten sietää niitä öhöm.. suoranaisia idiootteja ja kusipää hevostenomistajia.. tokikaan ei kaikki ole sellaisia, mutta yksikin riittää pilaamaan päivän.)? Juman.. Arght. Alkaa saman tien kiristää vannetta ja vaikka mitä muuta, kun hitustakaan kelaa [i]aliarvostamista, kiittämättömyyttä,[/i][/quote]

Kyllähän tuo on raskasta työtä, mutta sellaiseen työhön ei ole mitään järkeä mennä, jos muuhun pystyy. Yleisin syy että tohon hommaan ajautuu on että tekee tärkeitä päätöksiä tunnepohjalta, eikä käytä lainkaan järkeä.

Ja heikkoja ihmisiä härskisti käytetään hyväksi, erityisesti kusipäiden toimesta, sehän on selvä. Ja kyllä vaikka pahalta tuntuu se kuulla, kyllä kyse on nimenomaan heikkoudesta. Se että marttyyrinä vääntää rakasta työtä, koska "hepat on ihq", ei suinkaan ole vahvuutta vaikka tälläinen henkilö niin itse kuvittelee, vaan heikkoutta.

[quote][i]ymmärtämättömyyttä[/i] tai [i]idiotismia[/i]. Roaaargh..[/quote]

Tai sitten vaan sitä että oikeasti ymmärtää paremmin koska on älykkäämpi. Mikä on myös syy minkä takia ei tollaista työtä joudu tekemään.

Tuttuja itseeni liitettäviä asioita viestiketjusta löytyi. Ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla. Parhaiten ja mieluiten.

Pidän blogia ja katkon paranoidisti pitämisen ajoittain ja valikoin sitten lukijat uuteen blogiin jos siihen on tarvetta. Eli osa vanhoista saa uuden osoitteen.

Blogin pitäminen alkoi traumaattisesa elämänvaiheessa jossa pää olisi hajonnut ellen olisi saanut itseäni ilmaista. Jotenkin näin asiat eri valossa kun purin ne blogiin. Selkeytyivät.

Aina tavoitteenani on ollut itsekäs pohdiskelu asioissa jotka auttavat eteenpäin. Ja se etten kuormittaisi läheisiäni. Ja suojelisin läheisiäni mutta saisin anonyymisti sanoa miltä tuntuu.

Silti olen joskus välttänyt joidenkin sanojen käyttöä jotka voisivat hakukoneilla löytää blogiini. Ja varonut kertomasta ihmisille että kirjoitan blogiin etteivät voisi edes yrittää sitä löytää.

Lukijoita oli vain kuusi sinnikästä. Yhtäkkiä tajusin etten enää kirjoitakaan itselleni vaan heille. Vaikka kommentointi olikin kannustavaa, tein vuoden alussa päätöksen että kirjoitan vain itselleni. Sitten sallin kommentoinnin ja olen saanut olla aivan rauhassa.

En osaisi olla kirjoittamatta. Mutten kirjoita mistään raflaavasta enkä myöskään asiapitoisesti vaan kyseessä on selkeästi omien sen hetkisten tuntemusten esille saaminen ts. oma tiedostaminen.

Täällä on kanssa yksi joka ei voi sietää pieleen kirjoittamista! :D Tai no, Skypessä ja muualla vähän vähemmän virallisissa paikoissa se on ihan sama miten kirjoittaa (kunhan se on luettavaa) koska sitä ei ole tarkoitettu koko maailman nähtäväksi, mutta jo foorumit ovat itselleni aluetta minne kirjoitetaan kunnolla tai edes tarpeeksi hyvin. Sitä suuremmalla syyllä blogien, nettisivujen ja ties minkä muun kuuluu olla hyvin kirjoitettuja jotta niitä ylipäänsä kukaan lukisi. Yksi harrastuksistani taitaa olla juuri toisten kielioppituntemuksen ja oikeinkirjoituksen kyttääminen, koska virheiden huomaaminen on niin helppoa. (Ja sille ei voi mitään.)
Murreilmaisujen nakkelun tekstin sekaan ymmärrän ja hyväksyn, teenhän mie sitä itekin ("itsekin" kuulostaa jotenkin teennäiseltä tuon mie -sanan perässä, eikä ole niin murteellinen ettei kukaan sen merkitystä tajuaisi, joten annan sen olla). Täydellä puhekielellä olen joskus taannoin kirjoitellut nettiin kyllä, sillä tasolla ettei sellaista pirukaan lukisi enää - ja on ollut ihan kiva huomata mitä ajan kanssa on niskaan tippunut kun se jo valmiiksi hyvälaatuinen (...?) oikeinkirjoitus on hioutunut entisestään.

Huomannette jottako tykkäilen keskustella tekstipohjaisesti tietoteknisten laitteiden välityksellä asiasta, joka osalle ihmispopulaation orgaanisista (hiilipohjaisista tai jotain, en muista enää tarkalleen noita termejä...) ilmentymistä eli jäsenistä kyseisen lajityypillisen kommunikaatiosysteemin kuuluisi olla osa arkipäivää, eli ainaista ja automatisoidun tuntuista. Toisin sanoen, tykkään jutella kirjoittamisesta... :p

[size=85]Ja tuo 'jottako' ei ehkä kuuluisi tuonne, mutta heitin sen sinne silti koska itse vaan tykkään ko. termistä ja tykkään käyttää sitä siltikin, vaikkei se ehkä se ensisijainen taikka helpoin sana olisikaan missään yhteydessä käytettäväksi.[/size]

Vanha suomen kieli on myös lystikäs juttu, sieltä on liimaantunut mukaan joitakin ilmaisuja. Yksi syy on varmaan mahdollisimman vanhat kirjat mitä nurkkiini keräilen.

.....

Tota joo. Pöytälaatikkokirjailija. Hyvä termi, joskaan en itse kirjoita paperimuodossa enkä ainakaan aiemmin edes omistanut fyysistä pöytälaatikkoa (jollainen nyt kummiskin löytyy, mutta sielläkään ei ole itsetehtyjä tekstejä).

Kirjoitan käytännössä ainoastaan itselleni, puhtaasti siksi koska haluan nuo tarinat ja inspiraatiot ulos aivoistani, talteen ulkoiseen muistiin josta olisi kiittäminen (melko hermojaraastavaa) tietotekniikkaa. Pidän kaikki tekstini järjestyksessä koneella, kaikki löytyy sieltä mistä kuuluukin ja olen systemaattinen tiedostonimien kanssa. Tekstini ovat sekä asia- että proosapitoisia (proosa = kaunokirjoitus, luova teksti, tarina, ei-tieteellinen), ja sotken nuo tekstityypit usein yhteen: kirjoitan tarinaa faktapohjalta tai niin, että tarinan kulku ja sisältö olisi periaatteessa mahdollinen myös todellisuudessa, ja tarinasta pitäisi voida saada myös oikeaa informaatiota asioista mistä siinä kerrotaan, vaikka se onkin tarinamuodossa.

Usein stooreissani on jokin jaksotus - johdanto (jossa läpikäydään koko tarina pikakelauksella, monesti yritän tehdä sen niin että siinä on yksi hiton pitkä lause), alku, informoiva faktaosuus (joka väliaikaisesti katkaisee itse tarinan kulun), jatkopala ja loppu. Selvitin tämän kaiken äsken itselleni kun rupesin miettimään vähän asioita. Kaikissa tarinoissani ei rakenne mene ihan noin, esimerkiksi johdantokipale olisi periaatteessa heitettävissä pois kokonaan kun teksti on valmis, mutta... Jos tarinoita on läjäkaupalla ja tarvitsen nopean tiedon jostakin asiasta tai tarinan kulusta ja olennaisuuksista, silloin tuo on ihan kätevä. Yleensä se on siis vain siksi että muistan päällisin puolin tapahtumat ja kohtaukset kesken kirjoittelun. Johdanto säästää omaa muistia.

Kirjoituksillani tuskin on mitään arvoa muille kuin joillekin harvoille jotka niistä mitään tajuavat, nimittäin pääasia ovat hahmot eikä itse tarina - ne vain tukevat toisiaan. Ja hahmoni ovat minulle ihan älyttömän tärkeitä ja niiden kautta olisi vaikka kuinka paljon painavaa sanottavaa yhteiskunnasta, etiikasta ja monesta muustakin asiasta. Olen vaan ihan surkea julkaisija, enkä koe sille juurikaan tarvetta toistaiseksi.

.....

Mie bloggaan, omistan parikin blogia. Niitä ei kyllä juuri kukaan lue, ja sisältö lienee jotenkin viallista normaaleille ihmisille ettäkö ne sitä ymmärtäisivät. En kirjoita mistään arkipäivän puuhista enkä jokaisesta pikkuasiasta mitä arkena sattuu, vaan intohimoistani: taide, tiede, psykologia, elukat, etiikka, mitähän muutakin siihen päälle...

Vihaan yhden sanan viestejä, muuten. Ja kaikkea muutakin sisällötöntä ja aivotonta viestintämuotoa, joka ei kerro kenellekään/kenestäkään yhtään mitään. Riippuuhan se aiheesta, että mitä on kommentoimassa, mutta esimerkiksi taide on niin monisyinen juttu ettei sitä oikein pelkällä yhdellä sanalla voi mennä kommentoimaan.

En silti lue itseäni oikeasti sanataiteilijaksi, se visuaalisuus on miu juttu enempi.

Nyt olis työn alla tehdä kirjoitelma kasarista, eli 80-luvusta musiikin
Näkökulmasta. Se tulis johonkin kansallisarkistoon.
Teksti pyrkii vähän rönsyilemään, kun silloin tapahtui niin paljon kaikea muuta.

Löysin kyllä hyvän tekstin netistä, miten huonosti asiat silloin oli, jos ajatellaan vaikka kirjeenvaihtoa.
Pitää varoa, ettei tule vaikutteita

Päiväkirjaa olen pitänyt sekä seurannut treenaamista monen vuoden ajalta.

Jotakin kirjaa suunnittelin, sain monta sivua kasaan lyhyessä ajassa, se on nyt sitten hautautunut tietokoneen
Uumeniin.

Kiitosta illan piristysruiskeista. Repeilin kyllä totaalisesti noista! :D

Muta enta jos, kirjoitustato stä taso, että kappale jaot puttuvat. ja muutenkin vaik-keuksia ahmottaa ajatuksi a tekstin takaa?. ilma .tä ja isoja alku kirjaimia ja kieli oppi sääntöjä teksti ei välttämatta ole luvettavissa etes??

x)

kuka tahansa voi olla omanelämän kirjoittelia,,,maisterit pitäköön yhdys sanansa

,,sydämmeeni sattuu tämän lainen pikku-tarkkuus

(he-heh xd)

[quote="Geith"]Välillä ärsyttää myös ihmisten tyyli kirjoittaa somessa. En itsekään käytä pahemmin kirjakieltä tai pidä kieliasua täydellisenä saati kamppaile pilkkujen kanssa, MUTTA.. Ne puolikkaat lauseet ilman lopetusmerkkejä tai isoja alkukirjaimia ärsyttävät suunnattomasti. Ja sanatyhteenpötköönlaitettuna nostaa sappea niin pirusti välillä, että huhhuh.. Ja tuota monet pitävät kirjoitustaitona, ei niinkään sitä, onko siinä asiaa vai ei.[/quote]

Niimpä. Oivia esimerkkejä tällaisesta kirjoitustyylistä löytyy vaikka millä mitalla esimerkiksi Suomi24:stä. :lol:

Mulla taas "ongelma" taitaa enemmänkin olla, että kirjoitan vähän niin kuin aina (vahingossa) melko virallisesti. Moni tuttukin varmaan ihmettelee, että mitäköhän toikin oikein yrittää osoittaa. Olen vain niin tottunut siihen. Musta tuntuu henkilökohtaisesti hirmu oudolta lähettää esim. tekstareita "mitäs hommaat?", "mitä mies?", "mitä muuta?" jne.. Ei vaan jotenkin kuulu mun toimintatapoihin. Mieluummin vaikka kysyn suoraan että "mitä sulle kuuluu?".

Nämä lyhenteet ja slangisanat alkavat ottaa päähän. :D