Introvertit.net Keskustelufoorumi

Hei
Täällä mun työpaikalla on vähän ihmisiä ja kolme niistä on oikein hyvää pataa keskenään,ei ne mulle paljon juttele koska en halua kertoa niille mitää syvällisempää ittestäni.Kesällä kyllä meinas potkut tulla kun ne vissiin kyllästyi tähän mun puhumattomuuteen

Voin itsekkin samaistua täysin. En kerro ikinä mitään itsestäni kenellekkään töissä enkä myöskään kysele toisilta heidän henk.koht. asioita. Toki työpaikalle mahtuu aina näitä utelijoita jotka yrittävät kysellä kaiken perheestä, harrastuksista jne.jne. Komppaan Petraa tuossa asiassa jos vahingossa lipsauttaa jotain yksityistä niin kyllä sitä katuu myöhemmin. Toki ihmiset tykkäävät puhua itsestänsä mutta kyllä sitä saa hyviä keskusteluja muutenkin kuin vain itsestä puhumalla.

Mulla sama juttu, paitsi että en ole työelämässä vaan opiskelen. Yritän vältellä kurssitovereiden seuraa, jotta ei tarvitsisi puhua harrastuksista, viikonloppumenoista, parisuhteesta, perheestä ynnä muista useimpien elämään kuuluvista asioista. Tunnen itseni todella ulkopuoliseksi, kun en pysty samastumaan juuri mihinkään, mistä muut puhuvat. Tiedän kyllä, ettei tällainen välttely johda mihinkään. On vaan liian häpeällistä myöntää, että olen erakoitunut tänne kämppääni.

Sama täällä. Teen eroa yksityisyyden ja työn välillä rankasti. Sen kerran kun lavertelen yhtään mitään, seuraa sitä morkkis.

Ennen kun tein yövuoroja huomasin höpöttäväni asioita väsyneenä. En sitten enää juurikaan hengaillut yökkökaverin kanssa vaan vetäydyin omiin hommiin.

No, nyt en öitä enää tee joten ihan hyvä juttu. Silloin kun pelkään yksityiselämäni vaikuttavan työhöni pitää sanoa jollekin jotakin ettei luule minun olevan aina tällainen. Sittenkin sanon etten halua täällä töissä puhua tästä kaikkien kanssa joten yritän sulkea asioiteni setvimistä näissä hetkellisissä mielenhäiriöissä.

Kehityskeskustelu tulossa ja ottaa jo ohimoon. Tietenkin piti esimiehelle kertoa jo aiemmin että ajatukseni eivät ole satasella töissä mukana ja tarvitsen nopeita sovelluksia työaikaani. Ja niin tapahtuikin.

Siis ostin talon ja muutin. Olenkin fyysisesti ja henkisesti nyt tohjona ja silti mietin että mitä kertoa saikun syyksi. Lomalla olin viikon ja se jatkui saikulla. Saatan ihan vain sanoa että lomalla kipeytyi ja sen pituinen se.

Mutta kyllä meillä töissäkin on enemmän niitä jotka eivät omia asioitaan tuo julki työyhteisössä. Tai hitostako senkin tietää kun toisessa tiimissä ollaan somessakin. Ihan kuin haluaisin sellaiseen mukaan. Someen jakamaan yksityisasioitani. Tai ylipäätään mitään.

Usein mietin sitä, mikä työyhteisössä ahdistaa eniten. No ehkä se, että udellaan perhesuhteet, harrastukset, pian tiedetään missä asut ja kenen kanssa liikut.
Vuosittaisissa pomo+alainen keskusteluissa pomo haluaa tietää samat asiat, se on "välittämistä ja yhteisöllisyyttä". En yleensä kerro kovin syvällisiä, sepittelen lähinnä sellaista mitä halutaankin kuulla.
Miten te muut?