Introvertit.net Keskustelufoorumi

Itse olen päättänyt ettei ole työyhteisöä jossa ei meitä introverttejä tarvittaisi. Hyväksyminen vain on joskus liian kovassa. Ja varsinkin meille työyhteisön tulokkaille tosiaan on olemassa suoraan puhumisessa omat säännöt ja paikkansa.

Vuosi alkaa olla vuodenvaihteessa täynnä nykyistä työpaikkaa ja uskon että olen asemani jo ansainnut. Tosin löytänyt monta introverttiäkin ainakin jollain asteella.

Voi olla että työyhteisöön on vielä käynnissä esivaihe ja kaikki on vielä niin kimalteista mutta jaksan toivoa tätä nykyistä paremmaksi kuin kahta pitkäaikaisista viimeistä työpaikkaani olla oma itseni mutta huomioin muiden erityispiirteet kuten haluan omani huomioitavan.

En toimi tulosta tekevällä alalla toimiessani hoitotyössä joten uskonkin että muilla aloilla joissa luovuutta ja muuta kovaakin toimintakykyä vaativaa taitoa pitäisi löytyä en suinkaan pärjäisi.

Toivon parempaa ensi vuotta teille. Jotain introverttiyden nousukautta viimein.

Vähän samaa nyt kun pomo vaihtui viime vuonna. Pitäisi olla proaktiivinen vaikka se ei ole mikään selvyys introvertille. Luontaista kun olisi puhua kun on sanottavaa eikä keksimällä keksiä.... Samalla olen aika uupunut ja se ei todellakaan auta pakotettuun aktiivisuuteen.

Kipuilua työpaikalla: jos sanot mielipiteesi ja tuot näkemyksesi esille, olet liian kärkäs ja yhteistyökyvytön. Haastat liikaa. Toisaalta tulee palautetta, että pitäisi olla aktiivisempi ja kontribuoida enemmän. Mikään ei ole siis koskaan hyvä. Muilla samanlaisia kokemuksia työelämästä? Pitääkö minun introverttinä yrittää väkisin olla aktiivisempi, jotta en saa huonoa palautetta? Edellisessä työpaikassani en koskaan saanut tällaista palautetta, mutta nykyisessä sitä tulee jatkuvasti ja pistää todella miettimään, että olenko oikeassa paikassa vai onko minussa todellakin joku vika.