Kai mä nuorempana joskus kymmenisen vuotta sitten pidin itseäni erilaisena kuin muut. Nykyään en samalla tavalla. Tiedän olevani erilainen, mutta kun maailmassa kuitenkin on hyvin erilaisia ihmisiä hyvin paljon, niin vaikeaa olisi jotain stereotyyppistä normaalia ihmistä löytää, joten en hirveästi stressaa asiasta. Kyse on vain siitä, keitä kohtaa ja minkälaisia ihmisiä kuuluu omaan tuttavapiiriin. Muita introvetteja harvemmin löytää.
Introverttiutta enemmän koin nuorempana erilaisuutta siitä että tykkään jätkistä, kun taas tämä yksin viihtymisen puoli oli minulle selkeämpi juttu jo pienestä lapsesta saakka, eikä muutenkaan ihan sellainen julkisuudessa paljon parjattu asia. Jätkistä tykkäämisen huomasin sitten murrosiässä kun oli jo ennestään yhteiskunnasta tullut selväksi, että se ei ole kaikkien mielestä hyväksyttyä. Toki introverttiuskin on väheksyttyä ja ei toivottua, mutta siitä ei ole taidettu hirveästi lehtien otsikoissa revitellä. "Kirkon työntekijä paljastui introvertiksi!" ei välttämättä olisi erityisen kiinnostava otsikko
. Varmasti erilaisissa sosiaalisissa piireissä käytännön elämässä introverttiutta kuitenkin saatetaan pitää negatiivisena asiana, vaikkei siitä hirveästi meuhkatakaan.
Introvertti-termin löytäminen ei siis sinänsä tuonut omaan identiteettiini hirveästi uutta, koska tiesin jo, millainen olen, mutta uutta oli se että löytyi termi jonka avulla löytää muita samanlaisia. Tai siis... löytää yhtä helposti kuin introvertti on löydettävissä
. Moni introverttihan pysyy omassa kolosessaan eikä juuri ole uusien ihmisten löydettävissä
. Netin foorumeilla ehkä kirjoittelee, mutta se kertoo vasta että muita on olemassa, mutta ei niinkään tunnu ainakaan minusta todelliselta ihmiskontaktilta.
Eli onhan meitä samanlaisia, mutta me vain emme juuri kohtaa toisiamme.
(Nyt ihmiskontaktia kaipaava puoli minusta jäi pohtimaan, olisiko tuohon sittenkin kuulunut surunaama...)
Kai mä nuorempana joskus kymmenisen vuotta sitten pidin itseäni erilaisena kuin muut. Nykyään en samalla tavalla. Tiedän olevani erilainen, mutta kun maailmassa kuitenkin on hyvin erilaisia ihmisiä hyvin paljon, niin vaikeaa olisi jotain stereotyyppistä normaalia ihmistä löytää, joten en hirveästi stressaa asiasta. Kyse on vain siitä, keitä kohtaa ja minkälaisia ihmisiä kuuluu omaan tuttavapiiriin. Muita introvetteja harvemmin löytää.
Introverttiutta enemmän koin nuorempana erilaisuutta siitä että tykkään jätkistä, kun taas tämä yksin viihtymisen puoli oli minulle selkeämpi juttu jo pienestä lapsesta saakka, eikä muutenkaan ihan sellainen julkisuudessa paljon parjattu asia. Jätkistä tykkäämisen huomasin sitten murrosiässä kun oli jo ennestään yhteiskunnasta tullut selväksi, että se ei ole kaikkien mielestä hyväksyttyä. Toki introverttiuskin on väheksyttyä ja ei toivottua, mutta siitä ei ole taidettu hirveästi lehtien otsikoissa revitellä. "Kirkon työntekijä paljastui introvertiksi!" ei välttämättä olisi erityisen kiinnostava otsikko :D. Varmasti erilaisissa sosiaalisissa piireissä käytännön elämässä introverttiutta kuitenkin saatetaan pitää negatiivisena asiana, vaikkei siitä hirveästi meuhkatakaan.
Introvertti-termin löytäminen ei siis sinänsä tuonut omaan identiteettiini hirveästi uutta, koska tiesin jo, millainen olen, mutta uutta oli se että löytyi termi jonka avulla löytää muita samanlaisia. Tai siis... löytää yhtä helposti kuin introvertti on löydettävissä :D. Moni introverttihan pysyy omassa kolosessaan eikä juuri ole uusien ihmisten löydettävissä :D. Netin foorumeilla ehkä kirjoittelee, mutta se kertoo vasta että muita on olemassa, mutta ei niinkään tunnu ainakaan minusta todelliselta ihmiskontaktilta.
Eli onhan meitä samanlaisia, mutta me vain emme juuri kohtaa toisiamme. :) (Nyt ihmiskontaktia kaipaava puoli minusta jäi pohtimaan, olisiko tuohon sittenkin kuulunut surunaama...)