Introvertit.net Keskustelufoorumi

Itse en ota kotiini ketään vieraita, vaan tapaan halukkaita aina jossain muualla. Tämä suodattaa kätevästi kaikki nämä 'muuten vaan-kyläilijät'.

Jos huoltomiehiä yms tulee kotiin, niin valvon aina että mitä tekevät ja missä liikkuvat.

Juolahti edellisestä viestistä mieleen, että lapsena oli ihan normaalia käydä suht samanikäisen serkun kanssa yhtäaikaa mummolan huussissa. Mutta se oli silloin. Jostain syystä koen kyllä huussin edelleen vähemmän intiimiyttä tarvitsevana paikkana kuin vesivessan. Seurannee osin siitä, että huussit sijaitsevat yleensä luonnonläheisemmässä ympäristössä.

Pitänee itse mennä huomenna taloyhtiön yleiseen saunavuoroon, koska omaa suihkua ei saa käyttää pariin päivään tulevien kosteusmittausten vuoksi. Hyvällä tuurilla siellä ei ole ketään. Suomalaiselle pitäisi kai olla luontevaa istua saunassa vieraiden ihmisten kanssa, mutta minulle se ei ole. Oikeastaan tykkään saunoa vain puolisoni kanssa. Omat saunarutiinit tuntuvat jotenkin sotkeutuvan, jos pitää ottaa huomioon muita ihmisiä. Myös omien saunarutiinien paljastaminen vieraille ihmisille tuntuu liian intiimiltä.

Sarjaan Vieraat Kotonasi tuli tänään 11.3.2016 päivitys.

Helsingin Sanomat kertoi, että huomenna järjestetään Helsinki Sauna Day. Ajatuksena on kutsua ventovieraita kotiinsa saunomaan.

Helsinkiläisten laumasielutempauksista on esimerkkejä runsaasti. On ollut laumaliikettä Korkeasaaren [sukusiittoisen] paviaanilauman pelastamiseksi, on Kaljakelluntaa, on ravintolapäivää. On sattunut, että miesten punaiset housut tai solmioliinat ovat kaupoista loppuneet, kun kaikkien on pitänyt ne samana päivänä saada.

Ja nyt vieraita omaan saunaan. Saunan päälle varmaan sitten syödään ravitseva hyönteisateria ja sammutetaan kämpästä valot Earth Houria ennakoiden ja istutaan kynttilän valossa keskustellen ja tutustuen.

Ehkäpä annetaan helsinkiläisille vuosi aikaa asentaa vessaansa toinen pytty, jotta voi kutsua ensi vuonna ventovieraan kaverikseen Helsinki Together Friendship Crapping Experience Dayhin.

Vieraista en ota paineita koska en vaan avaa ovea kenellekkään tuntemattomalle.
Ja jos joku tuttu/sukulainen kyselee että voisko tulla käymään niin hätävalheena heitän että olen
-just lähössä jonnekin.
-olen lenkillä/ulkoilemassa parin tuntia.
-olen vaan poissa paikkakunnalta.

tai vaan jätän vastaamatta puhelimeen/tekstariin.

Kyllä ne on tainnu ymmärtänny yskän että avaa kotiani muille ja eipä mun luona ole viiden vuoden aikana kukaan käynny kyläilemässä.

Yksinkertasesti mun koti on vain mulle, en avaa ovea kenellekään vaikka kuinka rymistelis ovella paitsi:
-posti/lähettipalvelu joka tuo tilattua tavaraa (kerran 5:ssä vuodessa)
-huoltomies jonka tiedän tulevan (kerran 5:ssä vuodessa)
-pitsataksi jonka tiedän tulevan (kerran 5:ssä vuodessa)
-naapurin pikkupoika joka lainaa joskus polkupyörän korjaukseen työkaluja, ennakkoon olen sopinnu tekstarilla että saa tulla hakemaan klo xx.xx. ( n. kerran kuukaudessa)

Tuon työkalujen lainaamistakin olen helpottannu laittamalla yleisimmät meisselit ja pihdit ulkona olevaan postilootikkooni jossa se saa sitte hakea ja palauttaa.

Elämä huomattavasti helpompaa kun olen ottannu tämän tiukan linjan.
muutaman kerran on sattunnu tietty ihan vaan parin minuutin vierailu kun vaikka pitänny roudata kantoavun kanssa sänkyä. Ne semmoset sietää kun ovat ohi nopsaan.

aviation kirjoitti: Nykyään sivukylillä liikkuu epämääräistä väkeä, et maton alus on vähän huono paikka.

Jos on auto, vara-avaimen vois teipata jonnekin puskurin alle.

Harva teippi pysyy kosteassa ja suolaisessa, mille puskurin alla altistuisi. Mutta onhan noita hankalia tai ei-kovin-ilmeisiä paikkoja; kaivon kannen alle pienessä koukussa, pienessä rasiassa kukkapenkkiin haudattuna... Tai jos olisi joku tosi tiheä puska, avaimen voisi ripustaa sen sisään.

---

Mä menen kyllä ihan pois raiteiltani noiden huoltomiesten takia. En tiedä kumpi on pahempaa, tietää pari päivää etukäteen että ne on tulossa ja varautua siihen vai se, että tulevat yllättäen. Mä vaan niin inhoan sitä, että a) kodissani on Vieraita Ihmisiä ja b) Rutiinini Häiriintyy.

Itseäni ei kyllä pahemmin ahdista huoltomiehet tai muut ammattinsa puolesta vierailevat, ellei niitä tarvitse odotella saapuvaksi useamman päivän ajan turhaan. Ei kai niitten kanssa nyt tarvitse sen paremmin seurustella kuin mitä yleinen kohteliaisuus vaatii: tervehtii, kiittää töistä ja sanoo näkemiin. Toki itse ainakin kyselen jonkun verran myös hommien etenemisestä: saatiinko kuntoon ja tarvitseeko vielä tulla ja voiko olla jotain seurannaisvaikutuksia. Mielestäni parempi jättää tekemään hommia rauhassa kuin kyylätä vieressä. Niin itse haluaisin itseäni kohdeltavan, jos olisin huoltomies.

Viime syksynä saunaremontin yhteydessä hajosi vesiputki, jota sitten jouduttiin korjaamaan meidän keittiön lattian kautta (asutaan suoraan saunan yläpuolella). Lattiaa jouduttiin piikkaamaan auki ja vaihdettiin uusi laminaatti. Ärsyttävintä tässä oli se, että homma kesti kaikkine odotteluineen jotakuinkin pari viikkoa eikä tarkkaan tiennyt, minä aamuna ne taas tulevat korjaamaan ja sen vuoksi kaikki jääkaappiaamiaistarvikkeet piti roudata joka aamuksi parvekkeelle siltä varalta, että ne sattuvat tulemaan juuri sinä aamuna eikä keittiöön pääse. Ja varautua aina siihen, ettei ole yöpaidassa vastaanottamassa remonttimiehiä. Olen ilmeisesti vähän vainoharhainen, kun tykkäisin olla kotona, jos täällä on remonttimiehiä, niin on ainakin suunnilleen kärryillä, mitä ne puuhaavat.

Enemmän ahdistaa se, kun mies harrastaa puoliammattimaisesti musiikkia ja täällä ramppaa sen tiimoilta väkeä studiotyöskentelyssä, ajoittain myös viikonloppuisin. Tämä on ehkä rassaavimpia asioita parisuhteessa. Kokonaan erillinen fyysinen tila omalla sisäänkäynnillä studiotyöskentelylle olisi hyvä ratkaisu, mutta sellaista ei ainakaan tällä hetkellä ole näköpiirissä. Sentään nykyisin sessiot loppuvat ajoissa.

Minäkään en pidä yllätysvieraista. Senkään takia, että ollaan molemmat tosi huonoja siivoamaan.

Sukulaiset asuu sen verran kaukana, et moiseen järjestelyyn ei oo tarvetta.

Omakotitalossa voi olla joku avainjemma, mistä avaimen löytää tarvittaessa.

Nykyään sivukylillä liikkuu epämääräistä väkeä, et maton alus on vähän huono paikka.

Jos on auto, vara-avaimen vois teipata jonnekin puskurin alle.

Tuota en kyl jaksa ymmärtää, et anopilla tms täytyis olla avain just in case.
Jos anoppi asuu naapurissa, niin se on oma valinta

Jos on viikon jossakin ja jonkun täytyis käydä hoitaan postit, kastella kukat tai
Talvella käydä lämmittämässä, niin sellainen henkilö kyllä löytyy ja voi vaikka
Maksaa pientä korvaustakin. Tai tuoda matkalta jotakin kivaa.

Tuli mieleen menneisyydestä tapaus, kuin myin taloa Orivedeltä.
Siinä oli näyttö ja olin sit poissa paikalta pitemmän ajan.
Joku oli ilmeisesti omia aikojaan käynyt kattelemassa taloa.
Oli vierittänyt ison puupulan ikkunan alle ja katellut siitä sisään.
Ei ollut sitten jaksanut viedä sitä takaisin olis senkin vaivan voinut välttää, jos
olis ajallaan käynyt esittelyssä.

Tää kuuluis kyllä vähän toiselle palstalle, mut jutut nyt vähän rönsyilee vappuaattona

Q45 kirjoitti: Tähän kohtaa tuli mieleen, että oletteko antaneet asuntonne avainta kenellekään läheiselle sukulaiselle/tutulle? Hätätapausten kannalta ihan fiksu teko, ainakin jos asuu yksin, mutta ei kyllä tuntuisi yhtään mukavalta antaa kenellekään muulle oman kämpän avainta juuri näiden ilmoittamattomien vierailuiden takia.

Mulla on aina ollut talonmies lähempänä kuin läheiset. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että avain annetaan jollekin tutulle tai sukulaiselle "jos jotain sattuu" kun se että huoltomies tulee avaamaan oven maksaa ehkä parikymppiä. Ja se on aina käytettävissä, sukulainen voi ihan hyvin olla vaikka Kiinassa silloin kun satut avaimesi unohtamaan. Omakotitalossa jos asuisin, jemmaisin tietysti avaimen johonkin hankalaan paikkaan.

Muistan miten anoppi vähän loukkaantui kun sillä oli hetken hallussaan avain mieheni kämppään ja sitten se pitikin antaa minulle, minkä jälkeen anopilla ei ole mieheni residenssiin ollut avainta. Ja pirun hyvä että ei ole. Anoppi oli nimittäin kerran mennyt lankoni luokse omilla avaimillaan. Kun kukaan ei tullut avaamaan kun hän soitti ovikelloa, anoppi päätteli että lanko ei ole kotona mutta päätti sitten mennä käymään sen luona vessassa kumminkin. No, lankomies oli kyllä residensissään. Jonkun hoidon kanssa. Sängyssä. Erityisen kiusallista oli kuulemma ollut kun lankoni ei vissiin muistanut sen hoidon nimeä ja anoppi luuli että tässä on nyt sitten tuleva miniä...

Q45 kirjoitti:Tähän kohtaa tuli mieleen, että oletteko antaneet asuntonne avainta kenellekään läheiselle sukulaiselle/tutulle? Hätätapausten kannalta ihan fiksu teko, ainakin jos asuu yksin, mutta ei kyllä tuntuisi yhtään mukavalta antaa kenellekään muulle oman kämpän avainta juuri näiden ilmoittamattomien vierailuiden takia.

Eipä ole kellään ulkopuolisella avaimia. Tosin itse olenkin sen verran neuroottinen että on varmasti kaikki tarvittava aina mukana, että todennäköisyys esimerkiksi avainten unohteluun on luokkaa 0,00000000001 promillea. Eikä oikeastaan ole muutakaan syytä kellekään avaimia antaa, nuorelle ihmiselle tuskin sairauskohtauksia jne. sattuu.

Asun vielä vanhemmillani, mutta kyllä aina vähän ahdistaa jos tulee huoltomiehiä käymään. Ja monesti silloinkin, kun vanhemmat kutsuvat tuttuja kylään. Mutta tässä jälkimmäisessä tapauksessa päivän fiilis vaikuttaa ahdistuneisuuden määrään aika paljon, huoltomiesten kohdalla ei niinkään, vaan silloin ahdistaa oli fiilis mikä tahansa. Sitten omassa kämpässä en kyllä aio minäkään avata ovea kutsumattomille vieraille, saavat soittaa ensin hyvissä ajoissa. Kylään kyllä pääsee, muttei ilmoittamatta.

Tähän kohtaa tuli mieleen, että oletteko antaneet asuntonne avainta kenellekään läheiselle sukulaiselle/tutulle? Hätätapausten kannalta ihan fiksu teko, ainakin jos asuu yksin, mutta ei kyllä tuntuisi yhtään mukavalta antaa kenellekään muulle oman kämpän avainta juuri näiden ilmoittamattomien vierailuiden takia.