Kirjoittaja Wendla » 31.03.2016 15:55
Olen mielestäni asiallinen riitelijä. En pidä huutamisesta tai räyhäämisestä, vaan haluan mieluiten puhua asiat kaikessa rauhassa läpi. Niin että kumpikin osapuoli saa sanoa ajatuksensa ja tuntemuksensa. Tosin se huono piirre minussa on, että jos asioita ei saada selvitettyä, vaan riidat pitkittyvät, niin silloin meinaan katkeroitua. Ja jos katkeroidun, niin pahimmillaan siitä seuraa erittäin huonoa käytöstä ja ilkeilya toista kohtaan. Tosin nykyisin en onneksi katkeroidu ihan niin helposti kuin ennen.
Olen huomannut, että taidan poiketa joistakin ihmisistä sen suhteen, mitä ajattelen pelkästä anteeksipyynnöstä riidoissa. Toki mielestäni on tärkeää, että ihminen osaa pyytää anteeksi. Mutta sitten toisaalta itse arvostan sitä, että anteeksipyynnön lisäksi selitetään, miksi on toiminut niin kuin on toiminut. Miusta se on vastuunottoa teoistaan, että miettii, miksi on toiminut typerästi ja tuo sen myös toiselle esille. Ja koska itse ajattelen näin, niin usein myös anteeksipyynnön lisäksi kerron miulle, miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut. Mutta viimeaikoina olen saanut huomata, että kaikki eivät välttämättä koekkaan oman toimintansa syiden kuvausta vastuunkantamisena. Joskus se koetaan pikemminkin vastuun välttelynä, niin sanottuna selittelynä.
Olen mielestäni asiallinen riitelijä. En pidä huutamisesta tai räyhäämisestä, vaan haluan mieluiten puhua asiat kaikessa rauhassa läpi. Niin että kumpikin osapuoli saa sanoa ajatuksensa ja tuntemuksensa. Tosin se huono piirre minussa on, että jos asioita ei saada selvitettyä, vaan riidat pitkittyvät, niin silloin meinaan katkeroitua. Ja jos katkeroidun, niin pahimmillaan siitä seuraa erittäin huonoa käytöstä ja ilkeilya toista kohtaan. Tosin nykyisin en onneksi katkeroidu ihan niin helposti kuin ennen.
Olen huomannut, että taidan poiketa joistakin ihmisistä sen suhteen, mitä ajattelen pelkästä anteeksipyynnöstä riidoissa. Toki mielestäni on tärkeää, että ihminen osaa pyytää anteeksi. Mutta sitten toisaalta itse arvostan sitä, että anteeksipyynnön lisäksi selitetään, miksi on toiminut niin kuin on toiminut. Miusta se on vastuunottoa teoistaan, että miettii, miksi on toiminut typerästi ja tuo sen myös toiselle esille. Ja koska itse ajattelen näin, niin usein myös anteeksipyynnön lisäksi kerron miulle, miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut. Mutta viimeaikoina olen saanut huomata, että kaikki eivät välttämättä koekkaan oman toimintansa syiden kuvausta vastuunkantamisena. Joskus se koetaan pikemminkin vastuun välttelynä, niin sanottuna selittelynä.