Kirjoittaja niksuu93 » 07.04.2015 18:54
härkä kirjoitti:Kieltämättä nuo kertomasi asiat kuulostavat aika törkeiltä jutuilta! Nuo kokemukset joista itse kerroin, eivät olleet varsinaista kiusaamista, lähinnä vaan turhanpäiväistä arvostelua ja "neuvomista".
Varsinkin kun nyt jälkeepäin miettii, niin kyllä. Musta muutenkin tuntuu etten silloin pahimpina aikoina oikeastaan edes ymmärtänyt miten huonossa jamassa olin, miten pahoin voin ja miten väärin mua kohdeltiinkaan. Mun oman arvon tunto ja itseluottamus on kieltämättä niin monen eri tahon toimesta poljettu niin maahan, että liekkö koskaan saan sitä kokonaan takaisin. Erilaisuuteni vuoksi olin jo suhteellisen valmistautunut siihen että kiusattaisiin, mutta sitä en suodata että aikuisetkin ovat osallistuneet tähän ihmisen lyttäämiseen. Kaikki mitä ihminen tekee on aina väärin, mikään ei riitä vaikka yrittää parhaansa, jos joskus jossakin mahdollisesti onnistuu se kuitataan olan kohautuksella "ihme että tuollainen surkimus osaa tehdä edes jotain oikein" - myös perheen toimesta. Arvatkaa onko ollut kiva kuulla lähes suoraan päin naamaa jopa omilta vanhemmilta sanottuna, että "kylläpä sinussa on melkoinen ero muihin ikäisiisi verrattuna, olet suorastaan säälittävä". Moni ei varmaan uskoisi, mutta juuri näin on sanottu. Silloin olisi ollut hirmu hyvä jos oisin nuoruutenikin juossut yötä myöten muiden kanssa ulkona hengaillen ja tietysti päihteitä käyttäen, kun "eihän tuollainen kotona notkuminen nyt mitenkään voi olla normaalia." Joku on myös suoraan uhannut että "puuttuu tähän minun syrjäytymiseeni" ja "vie vaikka väkisin pakkohoitoon". Mahtavia ihmisiä, ei ihme että luotto on mennyt...
Koulussa jatkui sama, nimittäin opettajien toimesta. Jotkut liittyivät näihin hihitteleviin teineihin ja puhuivat paskaa joka suoraan tai selän takana. Yksi jäi jopa kiinni siitä, että vuoti yksityisiä asioitani mm. terveydestä oppilaille. Oli katsokaas mukavaa naureskella niille yhdessä. Kukaan ei koskaan puuttunut itse kiusaamiseen, mutta siitä aiheutuvista poissaoloistani valitettiin siitäkin edestä. Tämä tuli vahvasti mieleen varsinkin juuri tänään, sillä törmäsin sattumalta osaan näistä vanhoista opettajista kaupungilla. Tunsivat edelleen, niin pitkään möllöttivät. Ja tutut ahdistuksen tunteet vyöryivät taas mieleeni. Tavallaan, olen monen mielessä
yleinen vitsi paikkakunnallani.
Sitten kaiken lisäksi kun tätä on kuullut koko elämänsä ajan ja tehty mahdollisimman selväksi se, että minussa ei ole mitään hyvää ja että monet perheenjäsenenikin joutuvat häpeämään "sopimatonta käytöstäni" ja että "ihmisen kuuluu olla puhelias, avoin, sosiaalinen ja menevä" ollakseen hyväksytty, siihen alkaa uskoa itsekin. Minä oikeasti vielä tämän vuoden alkuun asti luulin, että ihmiset ovat oikeassa, minussa on vikaa ja minun on muututtava. Ei siis ihme että nyt kun minulle on selvinnyt että olen muiden toimesta esittänyt 22 vuotta, se pistää vihaksi. Musta on tosi hienoa jos joku pystyy suhtautumaan ihmisiin, jopa kiusaajiinsa neutraalimmin, mutta mielestäni he eivät ansaitse anteeksiantoani sillä he tuskin edes ymmärtävät tehneenä mitään väärää. Nimittäin,
sehän oli vaan leikkiä!
Tarkoitus ei ollut missään nimessä vähätellä
härkä sinun kokemuksiasi tai tehdä tästä mitään kilpailua. Halusin vain sanoa että tiedän täsmälleen nuo tunteet ja miten häijyjä ihmiset osaavat joskus olla. En tiedä tekevätkö sitä sitten tahallaan vai onko vain sitten niin, että niin moni ei sitten ajattele tippaakaan mitä suustaan päästää ja miten pahasti ne sanat voivat toista loukata.
Otsikon teeman mukaisesti: kyllä tällaisessa seurassa uupuu
normaalimpikin.
[quote="härkä"]Kieltämättä nuo kertomasi asiat kuulostavat aika törkeiltä jutuilta! Nuo kokemukset joista itse kerroin, eivät olleet varsinaista kiusaamista, lähinnä vaan turhanpäiväistä arvostelua ja "neuvomista".[/quote]
Varsinkin kun nyt jälkeepäin miettii, niin kyllä. Musta muutenkin tuntuu etten silloin pahimpina aikoina oikeastaan edes ymmärtänyt miten huonossa jamassa olin, miten pahoin voin ja miten väärin mua kohdeltiinkaan. Mun oman arvon tunto ja itseluottamus on kieltämättä niin monen eri tahon toimesta poljettu niin maahan, että liekkö koskaan saan sitä kokonaan takaisin. Erilaisuuteni vuoksi olin jo suhteellisen valmistautunut siihen että kiusattaisiin, mutta sitä en suodata että aikuisetkin ovat osallistuneet tähän ihmisen lyttäämiseen. Kaikki mitä ihminen tekee on aina väärin, mikään ei riitä vaikka yrittää parhaansa, jos joskus jossakin mahdollisesti onnistuu se kuitataan olan kohautuksella "ihme että tuollainen surkimus osaa tehdä edes jotain oikein" - myös perheen toimesta. Arvatkaa onko ollut kiva kuulla lähes suoraan päin naamaa jopa omilta vanhemmilta sanottuna, että "kylläpä sinussa on melkoinen ero muihin ikäisiisi verrattuna, olet suorastaan säälittävä". Moni ei varmaan uskoisi, mutta juuri näin on sanottu. Silloin olisi ollut hirmu hyvä jos oisin nuoruutenikin juossut yötä myöten muiden kanssa ulkona hengaillen ja tietysti päihteitä käyttäen, kun "eihän tuollainen kotona notkuminen nyt mitenkään voi olla normaalia." Joku on myös suoraan uhannut että "puuttuu tähän minun syrjäytymiseeni" ja "vie vaikka väkisin pakkohoitoon". Mahtavia ihmisiä, ei ihme että luotto on mennyt...
Koulussa jatkui sama, nimittäin opettajien toimesta. Jotkut liittyivät näihin hihitteleviin teineihin ja puhuivat paskaa joka suoraan tai selän takana. Yksi jäi jopa kiinni siitä, että vuoti yksityisiä asioitani mm. terveydestä oppilaille. Oli katsokaas mukavaa naureskella niille yhdessä. Kukaan ei koskaan puuttunut itse kiusaamiseen, mutta siitä aiheutuvista poissaoloistani valitettiin siitäkin edestä. Tämä tuli vahvasti mieleen varsinkin juuri tänään, sillä törmäsin sattumalta osaan näistä vanhoista opettajista kaupungilla. Tunsivat edelleen, niin pitkään möllöttivät. Ja tutut ahdistuksen tunteet vyöryivät taas mieleeni. Tavallaan, olen monen mielessä [i]yleinen vitsi[/i] paikkakunnallani.
Sitten kaiken lisäksi kun tätä on kuullut koko elämänsä ajan ja tehty mahdollisimman selväksi se, että minussa ei ole mitään hyvää ja että monet perheenjäsenenikin joutuvat häpeämään "sopimatonta käytöstäni" ja että "ihmisen kuuluu olla puhelias, avoin, sosiaalinen ja menevä" ollakseen hyväksytty, siihen alkaa uskoa itsekin. Minä oikeasti vielä tämän vuoden alkuun asti luulin, että ihmiset ovat oikeassa, minussa on vikaa ja minun on muututtava. Ei siis ihme että nyt kun minulle on selvinnyt että olen muiden toimesta esittänyt 22 vuotta, se pistää vihaksi. Musta on tosi hienoa jos joku pystyy suhtautumaan ihmisiin, jopa kiusaajiinsa neutraalimmin, mutta mielestäni he eivät ansaitse anteeksiantoani sillä he tuskin edes ymmärtävät tehneenä mitään väärää. Nimittäin, [i]sehän oli vaan leikkiä![/i]
Tarkoitus ei ollut missään nimessä vähätellä [b]härkä[/b] sinun kokemuksiasi tai tehdä tästä mitään kilpailua. Halusin vain sanoa että tiedän täsmälleen nuo tunteet ja miten häijyjä ihmiset osaavat joskus olla. En tiedä tekevätkö sitä sitten tahallaan vai onko vain sitten niin, että niin moni ei sitten ajattele tippaakaan mitä suustaan päästää ja miten pahasti ne sanat voivat toista loukata.
Otsikon teeman mukaisesti: kyllä tällaisessa seurassa uupuu [i]normaalimpikin[/i].