aura kirjoitti:jos kaikki tekisivät vähemmän töitä ja vähemmällä palkalla, töitä varmaan riittäisi useammalle. On kyllä ihan naurettavaa, kun huomioi, miten helposti kaikki tarvittavat palvelut on tuotettavissa, että ne saadakseen ihmisen on raadettava niska hiessä viitenä päivänä viikossa. Jossain TED-puheessa tyyppi, joka asui köyhässä aasialaisessa kylässä, kertoi, että siellä tehdään riisipelloilla työtä kaksi kuukautta vuodessa ja loppuvuosi jää aikalailla vapaa-ajaksi. Mikä parasta, riisiä tulee sen kahden kuukauden aikana enemmän kuin mitä koko vuoden aikana edes tarvitaan. Aasia on tietysti ilmastoltaan vähän eri juttu kuin Suomi, mutta perusidea pätee musta kyllä kaikissa maailman kolkissa: työtä tehdään aivan liikaa suhteessa tarpeeseen.
Töitä tehdään todellakin aivan liikaa tarpeeseen nähden, mutta kaikki eivät ole valmiita hidastamaan sillä tehokkuus on päivän sana. Kaikki pitää saada kaikesta irti että saadaan mahdollisimman paljon vain aikaan. Ei ole oikeastaan edes väliä tarvitaanko niin paljon jotain, mutta jokatapauksessa paljon pitää kaikkea tehdä. Eniten kaikessa naurattaa se, että monet yritykset tuottavat aivan älyttömän määrän töitä vain muutamalla työntekijällä, sen sijaan että palkkaisivat enemmän väkeä ja jokainen tekisi suhteessa vähemmän.
Mutta taas tulee se kysymys, että ei ole varaa eikä kukaan olisi valmis alentamaan palkkaansa vain siksi, että saataisiin lisää työpaikkoja. Ihminen on todellakin itsekäs. Epäilen myös vahvasti että monet teollisuustyöt ja erityisesti tehtaiden liukuhihnahommelit hoidetaan tulevaisuudessa pelkällä konevoimalla. Robotit töihin, ne eivät vaadi palkkaa eivätkä väsy - niin kauan kuin generaattori tuottaa virtaa. Yksikään "yli-ihminen" ei voi kilpailla koneen kanssa.
Passepartout kirjoitti:Olin jossain vaiheessa katkera, silloin kun tajusin että olen pilannut mielenterveyteni sillä että olen leikkinyt muiden hiekkalaatikolla, niiden leluilla ja niiden säännöillä. Nykyään en enää pidä sitä epäreiluna, tein itse omat valintani silloisen parhaan ymmärrykseni mukaan. Olen antanut pelon määrätä toimiani ja maksan siitä nyt. Jos olisin toiminut toisin voisin olla toisenlaisissa vaikeuksissa.
Tutut tunteet. Minä olen tavallaan myös katkera monille ihmisille, sillä he ovat tavallaan koko elämäni neuvoneet minua miten minun kuuluu elää ja mitä tehdä, jotta saisin heidän hyväksyntänsä. Tietty uskoin heitä, koska pidin itseäni vain saamattomana, epäonnistuneena ihmisenä ja ajoin itseni joskus jopa sietokyvyn äärirajoille. Kun voimat lopulta ehtyivät, oli pakko hiljentää tahtia ja miettiä uutta strategiaa.
Passepartout kirjoitti:Olen myös oppinut että valtaosa säännöistä, normeista ja painostuksesta on vain oman pääni sisällä. Siis toki ihmiset saattavat ajatella tietyllä tavalla käyttäytyvästä ihmisestä mitä sitten ikinä ajattelevatkin, mutta kuka käskee välittämään siitä mitä muut ajattelevat? Suurin ongelma on, että ihminen itse haluaa olla samanlainen kuin muut, saada hyväksyntää, täyttää (osin kuvitteelliset) odotukset. Kun voisi vaan sanoa että ei vittu, mä en rupea ja lähtisi rantapummiksi Goalle.
Ihan totta. Sillä poikkeuksella että minä en todellakaan halua olla kuin muut, vaan mennä rohkeasti omia teitäni. Ongelmaksi tässä kaikessa muodostuu vain se, että yhteiskuntamme on rakennettu niin että kaikkien ihmisten kuuluu elää tietyn muotin mukaan. Jotta siis voi turvata toimeentulon ja ylipäänsäkin tulla hyväksytyksi ihmisenä, eikä luuserina jona minuakin pidetään.
Ajatellaan nyt hetki tätä kuviota. Koko ihmisen elämä menee tietyn kaavan mukaan. Synnytään, ollaan ehkä hetki ihan kotona perheen kanssa. Sitten sinut heitetään hoitopaikkoihin ja päiväkoteihin, ei kukaan kysy haluatko sinä. Homma jatkuu esikoululla ja peruskoululla, jonka "vanki" oletkin seuraavat 10 vuotta. Sitten kun tämä mahtava oppivelvollisuus on lopulta saavutettu, urakkaa pitäisi jatkaa vähintään 3 vuoden lisäopiskelulla. Mieluiten tietysti pitäisi vielä jatkaa ammattikorkeaan tai yliopistoon, jos tässä hienossa maailmassa meinaa jotenkin menestyä. Eihän toisen asteen koulutuksella tee tänäpäivänä yhtikäs mitään, ihan sama kuin ei olisi koskaan käynytkään. Sama arvostus on TE-toimistossa verrattuna peruskouluun jättäneille työttömille.
Kun koulut on hoidettu, pitäisi jaksaa puurtaa työn parissa seuraavat reilu 40 vuotta. Sitten ollaankin vanhoja ja väsyneitä ja huomataan että elämä on tavallaan ohi. Sitten yritetään viimeisistä terveistä vuosista nauttia parhaansa mukaan, mutta totuus on että yhteiskunnan normit ovat vieneet kaikki parhaat vuodet. Mitä tällä kaikella olet loppujen lopuksi saavuttanut? Koulutuksella työn, työllä toimeentulon. Mitään ei ole käytännössä käteen jäänyt, kun mahdollisista taloista maksat loppuelämän velkoja. +-0 -tilanne. Sama lopputulos olisi ollut sillä, jos olisimme eläneet viidakossa metsästäen ja kalastaen ja nauttien elämän autuudesta. Ei kiirettä, ei pakotteita. Ruoka hankitaan itse, koti rakennetaan itse ja aika käytetään itse.
En usko olevani ainoa joka ajattelee näin, että koko ihmisen polku on tarkkaan määritelty yhteiskunnan puolesta. Joskus tuntuu että elämme täällä enemmän itse yhteiskuntaa kuin itseämme varten. Tietysti jos jollekin menen tämän kadulla sanomaan niin hulluna tietysti pidetään. Mutta minulla ei olekaan tapana niellä kaikkea kyseenalaistamatta mitään, mitä suurin osa tuntuu tekevän. He tavallaan näin ollen myös haluavat, että ajattelu hoidetaan heidän puolestaan.
Passepartout kirjoitti:Hiukan tulee tuon kirjoituksesi sävystä Niksuu mieleen se, miten jotkut feministit puhuvat patriarkaatista. Täytyy kuitenkin muistaa että aivan samoin kuin patriarkaatti ei ole mikään todellinen pahantahtoinen instanssi, ei ekstroverteillakaan ole mitään maailmanlaajuista salaliittoa. Eivät he ole silkkaa ilkeyttään muokanneet maailmasta sellaista kuin se on nyt. Maailmasta on tullut sellainen kuin on osittain teknologisen kehityksen takia ja osittain siksi että kukaan ei ole noussut vastustamaan sitä suuntaa mihin on oltu menossa. Mutta kukaan ei ole tehnyt tietoisia päätöksiä, että "tehdääs maailmasta nyt tällainen".
Joo tiedän. Ei ole tarkoitus siis tehdä ekstroista niitä kaiken syypiä pahoja ihmisiä, usein tulee vain omat mielipiteet ilmaistua varsin voimakkaasti. Musta vain tuntuu että ihmisten erilaisia tarpeita ei vain oteta yhteiskunnassamme tarpeeksi paljon huomioon, vaan oletetaan että kaikki voidaan viljellä vain samaan muottiin. Kaikki voisivat varmasti paremmin, jos heidän omat vahvuutensa huomioitaisiin ajoissa mm. opiskeluissa ja työvalinnoissa.
Overlord kirjoitti:Yksi ihminen, joka väittää pilven päällä asuvan partahepun kontrolloivan koko universumia, puhuu hänelle ja on luvannut tehdä hänestä kuolemattoman, on hullu matkalla pehmustettuun selliin. Mutta jos miljardi ihmistä uskoo samaan, onkin kyseessä uskonto, vaikka molemmissa tapauksissa väitteiden totuuspohja on aivan yhtä olematon.
Tämä on todella mielenkiintoinen asia, jota olen useasti itsekin pohtinut. Enemmistön mielipidettä pidetään aina automaattisesti totuutena. Jos esimerkiksi yksi ihminen ei näe silmillään mitään, hänen tilaansa pidetään sairautena. Jos puolestaan joku ihminen sattuu näkemään enemmän kuin valtaväestö (henkiolentoja, hallusinaatioita), häntä pidetään hulluna. Jos yhtäkkiä 90 % maailman ihmisistä alkaisi näkemään rajan toiselle puolen, sitä 10%:a pidettäisiin jotenkin vaillinaisena. Näin se vain menee.
Esimerkiksi minusta on jotenkin hyvin absurdia sanoa jotakin ihmistä vaikka "mielisairaaksi" vain sen takia, jos hän näkee maailman eri valossa. Asiahan voisi olla selitettävissä esimerkiksi vain erilaisina aivoina tai niiden toiminnan tai rakenteen muutoksina. Tai jos joku näkee vaikka kuolleita, eikö kenellekään tule vaikka mieleen että hänen silmänsä näkevät vain taajuuksille, joita 99%:n silmät eivät pysty käsittelemään? Ei, vaan hän on automaattisesti hullu. Tämä ajatttelutapa on ihmisistä täysin käsittämätön.
Jos joku ei ole kuin me, hänessä on jotain vikaa. Piste.
Overlord kirjoitti:"Miksi?" on hyvin suurelle osalle ihmisistä vaarallisin ja pelottavin kysymys koko universumissa. Siksi he eivät sitä ikinä kysykään, vaan ainoastaan seuraavat laumaa vaikka vauhti olisi kuinka kova.
Yksi mielenkiintoinen asia on vielä se, miten helposti ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan kaiken sen mikä ei ole vain heille itselleen mieleen. Ei yhtään ajatella onko asiasta jotain todellista haittaa muille ihmisille - pääasia että juuri minä en pidä siitä. Jos ei, miksi yksittäisen ihmisen elämää tai tekemisiä pitäisi alkaa kontroillaamaan?
No muttakun se ei ole normaalia on piipittävä vastaus. Mutta MIKSI?
Joskus tuntuu että haluan olla oikein ilolla erossa kaikesta siitä, mikä edustaa nykyään sitä
normaalia.
[quote="aura"]jos kaikki tekisivät vähemmän töitä ja vähemmällä palkalla, töitä varmaan riittäisi useammalle. On kyllä ihan naurettavaa, kun huomioi, miten helposti kaikki tarvittavat palvelut on tuotettavissa, että ne saadakseen ihmisen on raadettava niska hiessä viitenä päivänä viikossa. Jossain TED-puheessa tyyppi, joka asui köyhässä aasialaisessa kylässä, kertoi, että siellä tehdään riisipelloilla työtä kaksi kuukautta vuodessa ja loppuvuosi jää aikalailla vapaa-ajaksi. Mikä parasta, riisiä tulee sen kahden kuukauden aikana enemmän kuin mitä koko vuoden aikana edes tarvitaan. Aasia on tietysti ilmastoltaan vähän eri juttu kuin Suomi, mutta perusidea pätee musta kyllä kaikissa maailman kolkissa: työtä tehdään aivan liikaa suhteessa tarpeeseen.[/quote]
Töitä tehdään todellakin aivan liikaa tarpeeseen nähden, mutta kaikki eivät ole valmiita hidastamaan sillä tehokkuus on päivän sana. Kaikki pitää saada kaikesta irti että saadaan mahdollisimman paljon vain aikaan. Ei ole oikeastaan edes väliä tarvitaanko niin paljon jotain, mutta jokatapauksessa paljon pitää kaikkea tehdä. Eniten kaikessa naurattaa se, että monet yritykset tuottavat aivan älyttömän määrän töitä vain muutamalla työntekijällä, sen sijaan että palkkaisivat enemmän väkeä ja jokainen tekisi suhteessa vähemmän.
Mutta taas tulee se kysymys, että ei ole varaa eikä kukaan olisi valmis alentamaan palkkaansa vain siksi, että saataisiin lisää työpaikkoja. Ihminen on todellakin itsekäs. Epäilen myös vahvasti että monet teollisuustyöt ja erityisesti tehtaiden liukuhihnahommelit hoidetaan tulevaisuudessa pelkällä konevoimalla. Robotit töihin, ne eivät vaadi palkkaa eivätkä väsy - niin kauan kuin generaattori tuottaa virtaa. Yksikään "yli-ihminen" ei voi kilpailla koneen kanssa.
[quote="Passepartout"]Olin jossain vaiheessa katkera, silloin kun tajusin että olen pilannut mielenterveyteni sillä että olen leikkinyt muiden hiekkalaatikolla, niiden leluilla ja niiden säännöillä. Nykyään en enää pidä sitä epäreiluna, tein itse omat valintani silloisen parhaan ymmärrykseni mukaan. Olen antanut pelon määrätä toimiani ja maksan siitä nyt. Jos olisin toiminut toisin voisin olla toisenlaisissa vaikeuksissa. [/quote]
Tutut tunteet. Minä olen tavallaan myös katkera monille ihmisille, sillä he ovat tavallaan koko elämäni neuvoneet minua miten minun kuuluu elää ja mitä tehdä, jotta saisin heidän hyväksyntänsä. Tietty uskoin heitä, koska pidin itseäni vain saamattomana, epäonnistuneena ihmisenä ja ajoin itseni joskus jopa sietokyvyn äärirajoille. Kun voimat lopulta ehtyivät, oli pakko hiljentää tahtia ja miettiä uutta strategiaa.
[quote="Passepartout"]Olen myös oppinut että valtaosa säännöistä, normeista ja painostuksesta on vain oman pääni sisällä. Siis toki ihmiset saattavat ajatella tietyllä tavalla käyttäytyvästä ihmisestä mitä sitten ikinä ajattelevatkin, mutta kuka käskee välittämään siitä mitä muut ajattelevat? Suurin ongelma on, että ihminen itse haluaa olla samanlainen kuin muut, saada hyväksyntää, täyttää (osin kuvitteelliset) odotukset. Kun voisi vaan sanoa että ei vittu, mä en rupea ja lähtisi rantapummiksi Goalle. [/quote]
Ihan totta. Sillä poikkeuksella että minä en todellakaan halua olla kuin muut, vaan mennä rohkeasti omia teitäni. Ongelmaksi tässä kaikessa muodostuu vain se, että yhteiskuntamme on rakennettu niin että kaikkien ihmisten kuuluu elää tietyn muotin mukaan. Jotta siis voi turvata toimeentulon ja ylipäänsäkin tulla hyväksytyksi ihmisenä, eikä luuserina jona minuakin pidetään.
Ajatellaan nyt hetki tätä kuviota. Koko ihmisen elämä menee tietyn kaavan mukaan. Synnytään, ollaan ehkä hetki ihan kotona perheen kanssa. Sitten sinut heitetään hoitopaikkoihin ja päiväkoteihin, ei kukaan kysy haluatko sinä. Homma jatkuu esikoululla ja peruskoululla, jonka "vanki" oletkin seuraavat 10 vuotta. Sitten kun tämä mahtava oppivelvollisuus on lopulta saavutettu, urakkaa pitäisi jatkaa vähintään 3 vuoden lisäopiskelulla. Mieluiten tietysti pitäisi vielä jatkaa ammattikorkeaan tai yliopistoon, jos tässä hienossa maailmassa meinaa jotenkin menestyä. Eihän toisen asteen koulutuksella tee tänäpäivänä yhtikäs mitään, ihan sama kuin ei olisi koskaan käynytkään. Sama arvostus on TE-toimistossa verrattuna peruskouluun jättäneille työttömille.
Kun koulut on hoidettu, pitäisi jaksaa puurtaa työn parissa seuraavat reilu 40 vuotta. Sitten ollaankin vanhoja ja väsyneitä ja huomataan että elämä on tavallaan ohi. Sitten yritetään viimeisistä terveistä vuosista nauttia parhaansa mukaan, mutta totuus on että yhteiskunnan normit ovat vieneet kaikki parhaat vuodet. Mitä tällä kaikella olet loppujen lopuksi saavuttanut? Koulutuksella työn, työllä toimeentulon. Mitään ei ole käytännössä käteen jäänyt, kun mahdollisista taloista maksat loppuelämän velkoja. +-0 -tilanne. Sama lopputulos olisi ollut sillä, jos olisimme eläneet viidakossa metsästäen ja kalastaen ja nauttien elämän autuudesta. Ei kiirettä, ei pakotteita. Ruoka hankitaan itse, koti rakennetaan itse ja aika käytetään itse.
En usko olevani ainoa joka ajattelee näin, että koko ihmisen polku on tarkkaan määritelty yhteiskunnan puolesta. Joskus tuntuu että elämme täällä enemmän itse yhteiskuntaa kuin itseämme varten. Tietysti jos jollekin menen tämän kadulla sanomaan niin hulluna tietysti pidetään. Mutta minulla ei olekaan tapana niellä kaikkea kyseenalaistamatta mitään, mitä suurin osa tuntuu tekevän. He tavallaan näin ollen myös haluavat, että ajattelu hoidetaan heidän puolestaan.
[quote="Passepartout"]Hiukan tulee tuon kirjoituksesi sävystä Niksuu mieleen se, miten jotkut feministit puhuvat patriarkaatista. Täytyy kuitenkin muistaa että aivan samoin kuin patriarkaatti ei ole mikään todellinen pahantahtoinen instanssi, ei ekstroverteillakaan ole mitään maailmanlaajuista salaliittoa. Eivät he ole silkkaa ilkeyttään muokanneet maailmasta sellaista kuin se on nyt. Maailmasta on tullut sellainen kuin on osittain teknologisen kehityksen takia ja osittain siksi että kukaan ei ole noussut vastustamaan sitä suuntaa mihin on oltu menossa. Mutta kukaan ei ole tehnyt tietoisia päätöksiä, että "tehdääs maailmasta nyt tällainen".
[/quote]
Joo tiedän. Ei ole tarkoitus siis tehdä ekstroista niitä kaiken syypiä pahoja ihmisiä, usein tulee vain omat mielipiteet ilmaistua varsin voimakkaasti. Musta vain tuntuu että ihmisten erilaisia tarpeita ei vain oteta yhteiskunnassamme tarpeeksi paljon huomioon, vaan oletetaan että kaikki voidaan viljellä vain samaan muottiin. Kaikki voisivat varmasti paremmin, jos heidän omat vahvuutensa huomioitaisiin ajoissa mm. opiskeluissa ja työvalinnoissa.
[quote="Overlord"]Yksi ihminen, joka väittää pilven päällä asuvan partahepun kontrolloivan koko universumia, puhuu hänelle ja on luvannut tehdä hänestä kuolemattoman, on hullu matkalla pehmustettuun selliin. Mutta jos miljardi ihmistä uskoo samaan, onkin kyseessä uskonto, vaikka molemmissa tapauksissa väitteiden totuuspohja on aivan yhtä olematon.[/quote]
Tämä on todella mielenkiintoinen asia, jota olen useasti itsekin pohtinut. Enemmistön mielipidettä pidetään aina automaattisesti totuutena. Jos esimerkiksi yksi ihminen ei näe silmillään mitään, hänen tilaansa pidetään sairautena. Jos puolestaan joku ihminen sattuu näkemään enemmän kuin valtaväestö (henkiolentoja, hallusinaatioita), häntä pidetään hulluna. Jos yhtäkkiä 90 % maailman ihmisistä alkaisi näkemään rajan toiselle puolen, sitä 10%:a pidettäisiin jotenkin vaillinaisena. Näin se vain menee.
Esimerkiksi minusta on jotenkin hyvin absurdia sanoa jotakin ihmistä vaikka "mielisairaaksi" vain sen takia, jos hän näkee maailman eri valossa. Asiahan voisi olla selitettävissä esimerkiksi vain erilaisina aivoina tai niiden toiminnan tai rakenteen muutoksina. Tai jos joku näkee vaikka kuolleita, eikö kenellekään tule vaikka mieleen että hänen silmänsä näkevät vain taajuuksille, joita 99%:n silmät eivät pysty käsittelemään? Ei, vaan hän on automaattisesti hullu. Tämä ajatttelutapa on ihmisistä täysin käsittämätön. [i]Jos joku ei ole kuin me, hänessä on jotain vikaa.[/i] Piste.
[quote="Overlord"]"Miksi?" on hyvin suurelle osalle ihmisistä vaarallisin ja pelottavin kysymys koko universumissa. Siksi he eivät sitä ikinä kysykään, vaan ainoastaan seuraavat laumaa vaikka vauhti olisi kuinka kova.[/quote]
Yksi mielenkiintoinen asia on vielä se, miten helposti ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan kaiken sen mikä ei ole vain heille itselleen mieleen. Ei yhtään ajatella onko asiasta jotain todellista haittaa muille ihmisille - pääasia että juuri minä en pidä siitä. Jos ei, miksi yksittäisen ihmisen elämää tai tekemisiä pitäisi alkaa kontroillaamaan? [i]No muttakun se ei ole normaalia[/i] on piipittävä vastaus. Mutta MIKSI?
Joskus tuntuu että haluan olla oikein ilolla erossa kaikesta siitä, mikä edustaa nykyään sitä [u]normaalia[/u].