Introvertit.net Keskustelufoorumi

Itselläni on myös vamma ollut jo yli 20v, mikä ei tosin juuri päällepäin näy. Silti täs vuosien saatos on huomannut, kuinka ihmisillä on ennakkoasenteita meitä kohtaan.

En tiedä ihmisiä, jotka olisivat samanlaisia. Itselleni ei ole myöskään aktivoitu sellaista ulkoista kauneusihannetta päähäni, mielestäni kaikki ihmiset ovat kauniita ja mielenkiintoisia. En tiedä mitään sellaista, joka voisi olla mielestäni rumaa ihmisen ulkomuodossa. Minua ei myöskään pysty huijaamaan sillä tavalla, että pitäisin esim. normista poikkeavasti käyttäytyvää ihmistä jotenkin huonompana tai ei niin mielenkiintoisena.

Joni11223392 kirjoitti: Mulla on ollu koko ikäni niin sanottu synnynnäinen vamma joka nykyään näkyy vaan oikeassa nilkassani. On ollut joskus paljon pahempikin. Semmonen tuli mieleeni että jos ihminen on jotenkin poikkeava esimerkiksi omistaa tatuoinnin tai niin kuin minä kävelen vähän oudosti. Niin miten juuri sinä reagoit?

Oikeasti, se riippuu ihan siitä asiasta. En ajattele ihmisiä erilaisina ja ei-erilaisina. Kaikki ovat erilaisia itseeni nähden. Vaikka on paljon ryhmiä, jotka ovat samanlaisia keskenään.

Väittäisin että on aika väärää ajattelua tai ehkä jopa valheellista. Että henkilöt, jotka väitetysti "eivät pidä erilaisuudesta", oikeasti eivät pidä erilaisuudesta. Vaan kyse on yleensä jostain muusta. Vaikka sellaisiakin on, jotka eivät pidä nimeomaan siitä erilaisuudesta.

Joni11223392 kirjoitti:Mut on esimerkiksi koulussa jätetty aina yksin varmaan osittain vammani takia.
Ja paljon muutakin ikäviä juttuja on käyny varmasti osittain vammani takia.

Näin on varmasti käynyt.

Erilaisuus. Hirveän vaikea käsite, koska eikös me kaikki olla erilaisia? Jos ei olla, niin kuka sitten on tavallinen tai normaali jos vastakohta on erilainen. Onko erilainen siinä tapauksessa jotenkin vääränlainen, poikkeava, jopa outo? Jos ei mieti niin syvällisesti, voiko erilaiseksi ihmiseksi laskea esim. ulkomaalaissyntyisen, kehitys- tai liikuntavammaisen, narkomaanin, hipin, homoseksuaalin, psyykkisesti sairaan, fyysisesti sairaan... Jos tällaista listaa jatkaisi, niin todennäköisesti löytäisi siitä pian itsensä. Josta päätellen erilaisuus ja normaalius jälleen sekoittuu.

Perusarkea eläessähän ei tule ajatelleeksi tuollaisia. Jos näkee kadulla hyvin poikkeavan näköisen/poikkeavalla tavalla käyttäytyvän ihmisen, niin varmaan suurin osa kiinnittää siihen jollain tasolla huomiota. Riippuu sitten ihmisestä mitä kukakin ajattelee. Kaikkihan varmaan haluais olla ja väittää olevansa tosi suvaitsevaisia ja hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Tosiasiassa kaikilla on ennakkoluuloja jotain asiaa ja usein jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Mullakin, mutta siltikin koen antavani hyvinkin itseeni verrattuna erilaisten ihmisten olla rauhassa omia itsejään. Minusta erilaisuus on enimmäkseen hyvin mielenkiintoista. Arvomaailmojen ristiinmeno voi kyllä aiheuttaa enemmän negatiivisia tunteita, mutta eri ihmisten elämäntarinat, tavat ja tottumukset on äärimmäisen mielenkiintoista kuultavaa. Ja mitä enemmän siihenkin erilaiseen ihmiseen tutustuu, niin sitä enemmän löytääkin niitä yhtäläisyyksiä.

Edellisen kirjoittajan toteama klisee, erilaisuus on rikkaus, on fakta, mutta myös elämästä värikkäämmän tekevä, ja lohdullinen ja ihana seikka, joka antaa luvan olla oma itsensä kaikkien erilaisten joukossa.

No itse olen sisäisesti erilainen ja osittain ulkoisestikin (vitiligo) . Erilaisuus on rikkaus.

andylin kirjoitti:Itse kun olen vähän sellainen että huomaan pienetkin poikkeamat tavallisessa harmaassa ympäristössä niin kyllä saatan tuijottaa mutta en tietenkään mitenkään halveksuvasti. Mielestäni on hyvä että erilaisia ihmisiä on, muuten olisi aika tylsää ja yleensä ne erilaiset ihmiset ovat usein paljon mielenkiintoisempia ja vahvempia, koska ovat ehkä joutuneet kokemaan erilaisia reaktioita muilta ihmisiltä. Siitä ei kannattaisi kuitenkaan pahoittaa mieltään vaan pikemminkin kääntää se voimavaraksi

Olen yrittänyt juuri tuota että en niin välittäisi miten minuun reagoidaan.
Sitä vaan ei pysty tämän herkkyyden takia. Olen joutunut käymään läpi jotain mitä "terveet" eivät käy läpi. Muun muassa olen ollut yhteensä yli 2 vuotta sairaalassa tutkimuksissa mikä mulla on jotta mun elämä ois edes jollain tapaa helpompaa.

No ei se ole helppoa teillä FYYSISESTI terveilläkään ilmeisesti.

Mä oon nii erilainen, etten tuu juttuunkaa normaalien kanssa
Ei vaiskaan, ei mua kiinnosta miten kukin on erilainen, ihmisenä koitan kaikkia kohdella.

Minä suhtaudun erilaisuuteen hyvin. Itselläni on eräs jatkuvaa hoitoa vaativa vaikea fyysinen sairaus, joten ymmärrän hyvin muita joilla on jokin vamma tai vaikeus elämässään. Tuon sairauden takia koen myös välillä olevani vähän ulkopuolinen. En vartavasten tuijottele poikkeavan näköisiä tyyppejä, vaikka sellaiset nyt tietysti usein tuppaavat herättämään huomioni. Mutta erilaisuus on rikkaus ja kaikilla meillä on paikkamme tässä elämässä. Ole rohkeasti vain sellainen kuin olet ja anna muiden tuijotella, jos tuijottavat.

Itse kun olen vähän sellainen että huomaan pienetkin poikkeamat tavallisessa harmaassa ympäristössä niin kyllä saatan tuijottaa mutta en tietenkään mitenkään halveksuvasti. Mielestäni on hyvä että erilaisia ihmisiä on, muuten olisi aika tylsää ja yleensä ne erilaiset ihmiset ovat usein paljon mielenkiintoisempia ja vahvempia, koska ovat ehkä joutuneet kokemaan erilaisia reaktioita muilta ihmisiltä. Siitä ei kannattaisi kuitenkaan pahoittaa mieltään vaan pikemminkin kääntää se voimavaraksi

Juu, monet ihmiset varmasti jaksaa tuijotella ja olla muutenkin idiootteja, mutta ihmettelen vaan että eikö niillä oikeasti ole mitään parempaa tekemistä. Oikeasti kertoo niistä enemmän kuin susta. Omasta mielestä erilaisuus (oli se sitten minkälaista vaan) on juuri se asia joka tekee ihmisestä kiinnostavan, hyvässä mielessä. Tylsää on se porukka joka haluaa vaan kuulua massaan tai vaikka tuollaiset kaupassa tuijottelijat.

Enkä ite oikein osaa erilaisesti liikkuvia ihmisiä kummestellakaan, kun henkilökohtaisen avustajan töitä teen tällä hetkellä. Siinä ois vähän outoa joka välissä jäädä pällistelemään...