Kirjoittaja tuulintunen » 19.10.2016 22:02
Erilaisuus. Hirveän vaikea käsite, koska eikös me kaikki olla erilaisia? Jos ei olla, niin kuka sitten on tavallinen tai normaali jos vastakohta on erilainen. Onko erilainen siinä tapauksessa jotenkin vääränlainen, poikkeava, jopa outo? Jos ei mieti niin syvällisesti, voiko erilaiseksi ihmiseksi laskea esim. ulkomaalaissyntyisen, kehitys- tai liikuntavammaisen, narkomaanin, hipin, homoseksuaalin, psyykkisesti sairaan, fyysisesti sairaan... Jos tällaista listaa jatkaisi, niin todennäköisesti löytäisi siitä pian itsensä. Josta päätellen erilaisuus ja normaalius jälleen sekoittuu.
Perusarkea eläessähän ei tule ajatelleeksi tuollaisia. Jos näkee kadulla hyvin poikkeavan näköisen/poikkeavalla tavalla käyttäytyvän ihmisen, niin varmaan suurin osa kiinnittää siihen jollain tasolla huomiota. Riippuu sitten ihmisestä mitä kukakin ajattelee. Kaikkihan varmaan haluais olla ja väittää olevansa tosi suvaitsevaisia ja hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Tosiasiassa kaikilla on ennakkoluuloja jotain asiaa ja usein jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Mullakin, mutta siltikin koen antavani hyvinkin itseeni verrattuna erilaisten ihmisten olla rauhassa omia itsejään. Minusta erilaisuus on enimmäkseen hyvin mielenkiintoista. Arvomaailmojen ristiinmeno voi kyllä aiheuttaa enemmän negatiivisia tunteita, mutta eri ihmisten elämäntarinat, tavat ja tottumukset on äärimmäisen mielenkiintoista kuultavaa. Ja mitä enemmän siihenkin erilaiseen ihmiseen tutustuu, niin sitä enemmän löytääkin niitä yhtäläisyyksiä.
Edellisen kirjoittajan toteama klisee, erilaisuus on rikkaus, on fakta, mutta myös elämästä värikkäämmän tekevä, ja lohdullinen ja ihana seikka, joka antaa luvan olla oma itsensä kaikkien erilaisten joukossa.
Erilaisuus. Hirveän vaikea käsite, koska eikös me kaikki olla erilaisia? Jos ei olla, niin kuka sitten on tavallinen tai normaali jos vastakohta on erilainen. Onko erilainen siinä tapauksessa jotenkin vääränlainen, poikkeava, jopa outo? Jos ei mieti niin syvällisesti, voiko erilaiseksi ihmiseksi laskea esim. ulkomaalaissyntyisen, kehitys- tai liikuntavammaisen, narkomaanin, hipin, homoseksuaalin, psyykkisesti sairaan, fyysisesti sairaan... Jos tällaista listaa jatkaisi, niin todennäköisesti löytäisi siitä pian itsensä. Josta päätellen erilaisuus ja normaalius jälleen sekoittuu.
Perusarkea eläessähän ei tule ajatelleeksi tuollaisia. Jos näkee kadulla hyvin poikkeavan näköisen/poikkeavalla tavalla käyttäytyvän ihmisen, niin varmaan suurin osa kiinnittää siihen jollain tasolla huomiota. Riippuu sitten ihmisestä mitä kukakin ajattelee. Kaikkihan varmaan haluais olla ja väittää olevansa tosi suvaitsevaisia ja hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Tosiasiassa kaikilla on ennakkoluuloja jotain asiaa ja usein jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Mullakin, mutta siltikin koen antavani hyvinkin itseeni verrattuna erilaisten ihmisten olla rauhassa omia itsejään. Minusta erilaisuus on enimmäkseen hyvin mielenkiintoista. Arvomaailmojen ristiinmeno voi kyllä aiheuttaa enemmän negatiivisia tunteita, mutta eri ihmisten elämäntarinat, tavat ja tottumukset on äärimmäisen mielenkiintoista kuultavaa. Ja mitä enemmän siihenkin erilaiseen ihmiseen tutustuu, niin sitä enemmän löytääkin niitä yhtäläisyyksiä.
Edellisen kirjoittajan toteama klisee, erilaisuus on rikkaus, on fakta, mutta myös elämästä värikkäämmän tekevä, ja lohdullinen ja ihana seikka, joka antaa luvan olla oma itsensä kaikkien erilaisten joukossa.