Kirjoittaja end » 03.10.2016 18:22
Maailma romahti tänään taas täysin mitättömästä syystä, joka tosin on yhteydessä suurempaan psyykkiseen kokonaisuuteen, kun sain epäsuorat pakit täysin tuntemattomalta ihmiseltä facessa. Tuntuu varmasti naurettavalta monessakin mielessä, mut kun viettää todella pitkiä ajanjaksoja keskenään alkaa ripustautumaan pieniinkin oljenkorsiin, jotka voisi elämää parantaa ja tuoda edes jotain kauan kaivattua läheisyyttä. Suomeksi sanottuna tunsin itseni taas niin epäkelvoksi, että aloin hautomaan itsemurhaa, jota on jatkunut enemmän ja vähemmän 2014 syyskuusta lähtien. Edellisen kerran hautomisen lopetti noin vuodeksi se, kun keksin että minähän olen taiteilija ja pystyn muuttamaan negatiivisen seksuaalienergian musiikin muotoon, jota on tullut väännettyä kolme levyä lähinnä omaan pöytälaatikkoon, kun en osaa/halua mainostaa itseäni. Nyt viime aikoina taas olen ollut sitä mieltä, että tekemäni musiikki on roskaa eikä edes se tee minusta kuolematonta. Mitä enemmän yritän räpiköidä pihalle tästä ahdingosta sitä enemmän tunnen itseni epänormaaliksi ja sitä vähemmän uskallan tavata ketään "normaaleja" ihmisiä. Yksinäisyyttä olen hoitanut lähinnä kaljalla tai höpöheinällä jo monta vuotta ja jälkimmäisestä olen ollut pääsemässä viimeaikoina eroon pikkuhiljaa. Olut ei niinkään ole ongelma vaan käytän sitä silloin kun haluan "tiivistää" ajatusta ja saada jostain kiinni kaaoksen keskellä. Tavallaan myös huvittaa elokuvia katsoessa ne ahdistusoireet, joita saan kun näen miten helposti joku muu pystyy ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen. En jaksa avautua enempää...
Maailma romahti tänään taas täysin mitättömästä syystä, joka tosin on yhteydessä suurempaan psyykkiseen kokonaisuuteen, kun sain epäsuorat pakit täysin tuntemattomalta ihmiseltä facessa. Tuntuu varmasti naurettavalta monessakin mielessä, mut kun viettää todella pitkiä ajanjaksoja keskenään alkaa ripustautumaan pieniinkin oljenkorsiin, jotka voisi elämää parantaa ja tuoda edes jotain kauan kaivattua läheisyyttä. Suomeksi sanottuna tunsin itseni taas niin epäkelvoksi, että aloin hautomaan itsemurhaa, jota on jatkunut enemmän ja vähemmän 2014 syyskuusta lähtien. Edellisen kerran hautomisen lopetti noin vuodeksi se, kun keksin että minähän olen taiteilija ja pystyn muuttamaan negatiivisen seksuaalienergian musiikin muotoon, jota on tullut väännettyä kolme levyä lähinnä omaan pöytälaatikkoon, kun en osaa/halua mainostaa itseäni. Nyt viime aikoina taas olen ollut sitä mieltä, että tekemäni musiikki on roskaa eikä edes se tee minusta kuolematonta. Mitä enemmän yritän räpiköidä pihalle tästä ahdingosta sitä enemmän tunnen itseni epänormaaliksi ja sitä vähemmän uskallan tavata ketään "normaaleja" ihmisiä. Yksinäisyyttä olen hoitanut lähinnä kaljalla tai höpöheinällä jo monta vuotta ja jälkimmäisestä olen ollut pääsemässä viimeaikoina eroon pikkuhiljaa. Olut ei niinkään ole ongelma vaan käytän sitä silloin kun haluan "tiivistää" ajatusta ja saada jostain kiinni kaaoksen keskellä. Tavallaan myös huvittaa elokuvia katsoessa ne ahdistusoireet, joita saan kun näen miten helposti joku muu pystyy ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen. En jaksa avautua enempää...