Introvertit.net Keskustelufoorumi

Tämä oman ajan halu on yleismaailmallinen. Ei meilläkään 80-luvulla vanhemmat jaksaneet lapsia koko aikaa sisällä. Muista sanontoja; ulkona on niin kaunis ilma, auttaisitteko isiä siinä ja siinä... Näitä riittää. Ole rehellinen ja kerro tarvitsevasi omaa tilaa. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Itse miehenä teen selväksi että haluan omaa aikaa ja lähden kävelylle silloin kun se onnistuu. Joku 5-7km kävelyä niin kaikki tuntuu taas selviävän. Ota huomioon evoluutiollinen seikka, jonka vuoksi kaikilla ihmisillä on liikkumisen tarve. Useimmilla tämä tarve tyydyttyy arkielämän liikunnassa sekä kanssakäymisessä mutta joillakin se näkyy oman tilan tarpeena. Eli Ota omaa aikaa reippaasti ja yritä pärjätä.

Ongelmahan on siinä, että ääripään ekstrovertin on vain mahdoton ymmärtää oman ajan tarvetta, koska hänellä ei ole ikinä vastaavaa tunnetta ollut. Ihan samoin kuin ääripään introvertin on aika mahdoton ymmärtää tarvetta olla ihmisten ympäröimä. Asian voi puolin ja toisin maksimissaan hyväksyä tietoisesti kuitenkaan todella ymmärtämättä toista osapuolta.

Monille ihmisille on vain vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä sitä että muut ihmiset ajattelevat eri tavoin tai haluavat eri asioita kuin he itse. Tällaisen ihmisen kanssa ei oikein voi muuta kuin jotenkin neuvotella kompromissi. Esimerkiksi pyydät kahta tuntia omaa aikaa joka illaksi jolloin lapset ovat puolison vastuulla, vietät sen sitten lenkkipolulla tai vaikka kellarikomerossa istuksien. Vastineeksi keksit sitten jotain mitä mies puolestaan haluaa, esim. vähemmän kotitöitä hänelle.

Vielä lopuksi, ei myöskään ole mitenkään ennekuulumatonta että introvertti/ekstrovertti -liitto päättyy eroon nimenomaan sen takia ettei introvertti saa omaa aikaa tarpeeksi (kun toista ei vaan saa ymmärtämään millään). Esimerkiksi vuorovanhemmuudessa on sitten aina se joka toinen viikko ilman lapsia, milloin on paljon helpompi järjestää sitä omaa aikaa riittämiin myös varastoon.

Tai jos ero tuntuu liian isolta askeleelta, ja rahatilanne antaa myöten, niin maailmallakin ovat yleistyneet ns. yhdessä erillään -järjestelyt. Näissä pari on edelleen yhdessä mutta asuu eri asunnoissa.

Hei. Miten olette selittäneet extrovertti-puolisoillenne mitä tarkoittaa introverttius? Oletteko löytäneet jotain artikkeleita tueksi, jonka lukemalla tyhmäkin ymmärtää? Mieheni ei tunnu millään ymmärtävän vaikka huudan epätoivoisesti tarvitsevani omaa aikaa ladatakseni akkuja. Vastauksena saattaa olla ”justhan sä sait olla, kun käytiin lasten kanssa kaupassa” tai ”olisko kannattanut miettiä asiaa ennen lasten tekoa”. Meillä on siis alle kouluikäiset lapset ja tunnen olevani jatkuvasti ahdistunut, kun en oikeasti saa olla koskaan yksin pikku hetkeä kauempaa. Olen jo siinä pisteessä että tarvitsisin viikon loman perheestä. Haaveilen asuvani omassa yksiössä. Linkatkaa siis, jos olette löytäneet jonkun hyvän artikkelin tai keksineet keinon kertoa introvertin tarpeista niin että puolisonne oikeasti ymmärtää mistä on kyse. Kiitos