Kirjoittaja Jokiska » 02.06.2016 20:45
Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa pitkäaikainen miespuolinen ystäväni, minulle yllättäen, ilmaisi olevansa enemmänkin kiinnostunut kuin vain ystävänä.
Tämä aiheutti sen, että oma oloni oli selvästi tukalampi ja kiusaantuneempi hänen kanssaan jatkossa, koska omat tunteeni olivat edelleen siellä ystävätasolla, enkä todella halunnut antaa ns. toivoa hänelle. Sanoin suoraan että ainoa mitä meidän välillä voi olla, on ystävyys, hän sanoi sen ymmärtävänsä, mutta sen jälkeen omaa mieltäni jäi vaivaamaan se, ettei hän vain alkaisi kuvitella jatkossa muutakin. Mikä johti siihen, että tapaamiset harveni ja silloinkin kun tapasimme, pidin ns. etäisyyttä.
Luulisin, että jos hän edelleen järjestelisi tapaamisia ja "pommittaisi" kutsuilla, minua ahdistaisi aikalailla. Ja mikäli taas olisin oikeasti kiinnostunut, tapaamisiin järjestyisi aina aikaa, siinä vaiheessa tuskin montaa asiaa löytyisi mikä olisi tärkeämpää kuin tavata itselle mieluinen ja tärkeä ihminen.
Noin yleisesti ottaen, jos toinen sanoo ettei halua muuta kuin ystävyyttä, sitä pitäisi pystyä kunnioittamaan, ja kohdistaa muunlaiset tunteet sellaiseen ihmiseen joka niihin vastaa. Ei oikein reilulta kuullosta, jos lupaa että ystävyys jatkuu vain ystävyytenä, ja kuitenkin mielessään odottaa suhteelta enemmän.
Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa pitkäaikainen miespuolinen ystäväni, minulle yllättäen, ilmaisi olevansa enemmänkin kiinnostunut kuin vain ystävänä.
Tämä aiheutti sen, että oma oloni oli selvästi tukalampi ja kiusaantuneempi hänen kanssaan jatkossa, koska omat tunteeni olivat edelleen siellä ystävätasolla, enkä todella halunnut antaa ns. toivoa hänelle. Sanoin suoraan että ainoa mitä meidän välillä voi olla, on ystävyys, hän sanoi sen ymmärtävänsä, mutta sen jälkeen omaa mieltäni jäi vaivaamaan se, ettei hän vain alkaisi kuvitella jatkossa muutakin. Mikä johti siihen, että tapaamiset harveni ja silloinkin kun tapasimme, pidin ns. etäisyyttä.
Luulisin, että jos hän edelleen järjestelisi tapaamisia ja "pommittaisi" kutsuilla, minua ahdistaisi aikalailla. Ja mikäli taas olisin oikeasti kiinnostunut, tapaamisiin järjestyisi aina aikaa, siinä vaiheessa tuskin montaa asiaa löytyisi mikä olisi tärkeämpää kuin tavata itselle mieluinen ja tärkeä ihminen.
Noin yleisesti ottaen, jos toinen sanoo ettei halua muuta kuin ystävyyttä, sitä pitäisi pystyä kunnioittamaan, ja kohdistaa muunlaiset tunteet sellaiseen ihmiseen joka niihin vastaa. Ei oikein reilulta kuullosta, jos lupaa että ystävyys jatkuu vain ystävyytenä, ja kuitenkin mielessään odottaa suhteelta enemmän.