Kirjoittaja niksuu93 » 20.06.2015 20:54
Tuo on muuten vaikeeta, jos omaksi ajaksi ei riitä se että saa vaikka olla omassa huoneessa rauhassa vaan se vaatii koko kodin täyttä tyhjänä oloa (kuten lähes aina itsellä). Joskus (useinkin) on tullut vastaan tilanteita, jolloin yksin kotona (tai missä olenkaan ikinä ollut) ei ole ollut mahdollista, joten olen tällöin lähtenyt vaikka ulos penkille istuskelemaan ja rauhoittumaan. Mulla siis auttaa se, että saa yksinkertaisesti olla yksin - ei välttämättä siis tarvitse tapahtua kotona, vaikka se toki mieluisin vaihtoehto. Joskus on kyllä myönnettävä että olen myös ollut niin poikki sosiaalisesta rasituksesta, että on jopa ollut vaikea rauhoittua kotioloihin. Olen tällöin yleensä lähtenyt lenkille kuulokkeet korvissa, että saa samalla vähän purettua sitä turhautumista - kuitenkin täydessä omassa rauhassa.
Luojan kiitos olen ollut ainoa lapsi, en tiedä mitä olisi tullut jos olisi joutunut jatkuvasti olemaan ison perheen kanssa tekemisissä. Hyvän maistiaisen tästä kaikesta sain juuri nyt juhannuksena, kun olin kylässä isän luona pari yötä. En yksinkertaisesti kestä sitä "normaalin perheen" kiirettä ja hälyä. Aivot on ihan kuitti jo parin päivän jälkeen. Nyt on pari päivää aikaa parannella, että selvii taas maanantaina töihin.
Oma aika on tosiaan kultaakin arvokkaampaa. Suosittelen tosiaan puhumaan asiasta vakavissaan perheen kanssa ja tarvittaessa tekemään järjestelyjä esim. makuujärjestelyihin, huonekuvioihin ja muihin. Mutta jos omaa aikaa ei tosiaan saa tarpeeksi kotona, ehkä sinullakin auttaisi jos lähtisit vaikka yksin luontoon rentoutumaan? Mulla ainakin juuri se yksin oleminen ja toisaalta hiljaisuus ovat ne tärkeimmät pointit. Onhan se tietysti ikävää että joutuu ikäänkuin lähtemään kotoaan evakkoon, mutta en ole itsekään keksinyt tähän parempaa ratkaisua. Toinen juttu on tietysti myös osata kieltäytyä näistä sosiaalisista menoista, jos energiaa ei niihin yksinkertaisesti ole. Taitonsa tämäkin.
Itsellä kun on erilaiset tarpeet, sitä helposti saa kuulla siitä "kuinka hankala tapaus on, kun tavallinen oleminen/kanssakäyminen ei kanssani onnistu". Aina pitäisi mennä enemmistön ehdoilla, mutta sitäpä se elämä valitettavasti on.
Tuo on muuten vaikeeta, jos omaksi ajaksi ei riitä se että saa vaikka olla omassa huoneessa rauhassa vaan se vaatii koko kodin täyttä tyhjänä oloa (kuten lähes aina itsellä). Joskus (useinkin) on tullut vastaan tilanteita, jolloin yksin kotona (tai missä olenkaan ikinä ollut) ei ole ollut mahdollista, joten olen tällöin lähtenyt vaikka ulos penkille istuskelemaan ja rauhoittumaan. Mulla siis auttaa se, että saa yksinkertaisesti olla yksin - ei välttämättä siis tarvitse tapahtua kotona, vaikka se toki mieluisin vaihtoehto. Joskus on kyllä myönnettävä että olen myös ollut niin poikki sosiaalisesta rasituksesta, että on jopa ollut vaikea rauhoittua kotioloihin. Olen tällöin yleensä lähtenyt lenkille kuulokkeet korvissa, että saa samalla vähän purettua sitä turhautumista - kuitenkin täydessä omassa rauhassa.
Luojan kiitos olen ollut ainoa lapsi, en tiedä mitä olisi tullut jos olisi joutunut jatkuvasti olemaan ison perheen kanssa tekemisissä. Hyvän maistiaisen tästä kaikesta sain juuri nyt juhannuksena, kun olin kylässä isän luona pari yötä. En yksinkertaisesti kestä sitä "normaalin perheen" kiirettä ja hälyä. Aivot on ihan kuitti jo parin päivän jälkeen. Nyt on pari päivää aikaa parannella, että selvii taas maanantaina töihin.
Oma aika on tosiaan kultaakin arvokkaampaa. Suosittelen tosiaan puhumaan asiasta vakavissaan perheen kanssa ja tarvittaessa tekemään järjestelyjä esim. makuujärjestelyihin, huonekuvioihin ja muihin. Mutta jos omaa aikaa ei tosiaan saa tarpeeksi kotona, ehkä sinullakin auttaisi jos lähtisit vaikka yksin luontoon rentoutumaan? Mulla ainakin juuri se yksin oleminen ja toisaalta hiljaisuus ovat ne tärkeimmät pointit. Onhan se tietysti ikävää että joutuu ikäänkuin lähtemään kotoaan evakkoon, mutta en ole itsekään keksinyt tähän parempaa ratkaisua. Toinen juttu on tietysti myös osata kieltäytyä näistä sosiaalisista menoista, jos energiaa ei niihin yksinkertaisesti ole. Taitonsa tämäkin.
Itsellä kun on erilaiset tarpeet, sitä helposti saa kuulla siitä "kuinka hankala tapaus on, kun tavallinen oleminen/kanssakäyminen ei kanssani onnistu". Aina pitäisi mennä enemmistön ehdoilla, mutta sitäpä se elämä valitettavasti on.