Kirjoittaja Vieras » 09.02.2018 13:12
Niin kauan kuin muistan, olen ollut ulkopuolinen. Olen jättäytynyt ulkopuolelle ja vielä enemmän jätetty ulkopuolelle, melkein aina ja melkein kaikesta.
Ja oikeastaan seurasta riippumatta, eli oli porukka kuinka läheisiä ihmisiä tahansa, niin minä olen aina ja poikkeuksetta se, joka on ulkopuolinen.
En tiedä kuka on kyseinen henkilö tai mistä tapauksesta muut puhuu, koska kukaan ei ole minulle aiemmin asiasta maininnut ja nämä ns. "sisäpiirin vitsit"..... no enpä ole koskaan ollut paikalla kun näitä on kehitelty, eikä kukaan ole minulle niitä sen paremmin selitellyt, vaikka olisin joskus kysynytkin.
Joskus nuorempana tämä käytös jopa loukkasi minua, nimenomaan läheisimmiltä ihmisiltä, mies, hänen sukulaiset, omat sukulaiseni......
Nykyään en enää välitä, ei vaan enää jaksa kiiinnostaa. En ole pitkään aikaan enää edes kysynyt kenestä tai mistä puhutaan. En edes yritä kuunnella. Istun suosiolla hiljaa, omissa maailmoissani, katson tv:tä, naputan kännykkää, yms... Hymyilen ja joskus vastaan jotain ympäripyöreää asiaan josta en edes tiedä mistä siinä on kyse, näin edes esitän kohteliaasti kuuntelevani.
Kyllä on kamalaa kärsimystä jos joutuu kyläily-tilanteisiin. Ja aina on niin hyvä ja helpottunut olo kun nämä kyläily-tilanteet päättyvät.
Niin kauan kuin muistan, olen ollut ulkopuolinen. Olen jättäytynyt ulkopuolelle ja vielä enemmän jätetty ulkopuolelle, melkein aina ja melkein kaikesta.
Ja oikeastaan seurasta riippumatta, eli oli porukka kuinka läheisiä ihmisiä tahansa, niin minä olen aina ja poikkeuksetta se, joka on ulkopuolinen.
En tiedä kuka on kyseinen henkilö tai mistä tapauksesta muut puhuu, koska kukaan ei ole minulle aiemmin asiasta maininnut ja nämä ns. "sisäpiirin vitsit"..... no enpä ole koskaan ollut paikalla kun näitä on kehitelty, eikä kukaan ole minulle niitä sen paremmin selitellyt, vaikka olisin joskus kysynytkin.
Joskus nuorempana tämä käytös jopa loukkasi minua, nimenomaan läheisimmiltä ihmisiltä, mies, hänen sukulaiset, omat sukulaiseni......
Nykyään en enää välitä, ei vaan enää jaksa kiiinnostaa. En ole pitkään aikaan enää edes kysynyt kenestä tai mistä puhutaan. En edes yritä kuunnella. Istun suosiolla hiljaa, omissa maailmoissani, katson tv:tä, naputan kännykkää, yms... Hymyilen ja joskus vastaan jotain ympäripyöreää asiaan josta en edes tiedä mistä siinä on kyse, näin edes esitän kohteliaasti kuuntelevani.
Kyllä on kamalaa kärsimystä jos joutuu kyläily-tilanteisiin. Ja aina on niin hyvä ja helpottunut olo kun nämä kyläily-tilanteet päättyvät.