Kirjoittaja Hidarius » 18.10.2015 11:31
Itselläni ei ole oikein koskaan ollut varsinaisia ongelmia pitää katsekontaktia. Tämäkin on pitkälti sidonnainen tilanteeseen. Esim. työhaastatteluissa minulle on helppo pitää katsekontaktia eikä haastattelijan tai työpaikalla pomoa silmiin katsominen keskustellessa häiritse. Katse vähän väliä painuu keskustelun aikana muualle, varsinkin jos pohtii, miten jonkun asian sanoo selkeästi, mutta kokonaisuudessaan katsekontakti säilyy.
Mielestäni normaalissa katsekontaktissa on ihan tavallista, että välillä katse on muuallakin kuin keskustelukumppanissa. Välillä tosin itsestäni tuntuu siltä, että katse unohtuu muualle ja pitää palauttaa se tietoisesti takaisin keskustelukumppaniin. Tämmösiä tapahtuu välillä, mutta en tuon perusteella sanoisi, että katsekontakti olisi varsinaisesti vaikeaa minulle. Tosin sellainen ihminen, joka vain katsoo eikä vilkaise minnekään muualle, tuntuu tunkeilevalta. Sanoisin, että tuolloin on kyse pikemminkin tuijottamisesta kuin katsekontaktista.
Vähän aiheeseen liittyen, tein tuossa muutama kuukausi sitten kokeilun. Halusin nähdä, miten tuntemattomat ihmiset reagoivat, jos he katsovat yhtäkkiä tuntematonta silmiin. Noustessani metron liukuportaita ylös katselin alaskulkevien ihmisten kasvoja. Lähinnä olin utelias näkemään heidän kasvonpiirteensä ja ilmeensä kuin että etsin katsekontaktia. Mutta jos katse osui toisen silmiin, niin yritin pitää katsekontaktin. Yllättävän moni käänsi hetken päästä katseensa pois ja myönnän, että katsekontaktin pito oli minullekin aika kiusallista. Mutta tuossa huomasin, että niin muutkin pitävät sitä kiusallisena. Onko siis suurin osa pääkaupunkiseudun ihmisistä introverttejä vai onko tämä joku kansan luonneominaisuus?
Isoissa ihmismassoissa tai tuntemattomien seurassa (jos en puhu heille) en pyri ylläpitämään katsekontaktia, mielestäni silloin se ei ole tarpeellista (eikä tuossa metrokokeilussakaan se ollut, tein sen lähinnä uteliaisuuttani). Mutta jos keskustelee jonkun kanssa, vaikka kassan kanssa, niin silloin mielestäni tervehtiessä olisi kohteliasta edes pitää hetken katsekontaktia.
Itselläni ei ole oikein koskaan ollut varsinaisia ongelmia pitää katsekontaktia. Tämäkin on pitkälti sidonnainen tilanteeseen. Esim. työhaastatteluissa minulle on helppo pitää katsekontaktia eikä haastattelijan tai työpaikalla pomoa silmiin katsominen keskustellessa häiritse. Katse vähän väliä painuu keskustelun aikana muualle, varsinkin jos pohtii, miten jonkun asian sanoo selkeästi, mutta kokonaisuudessaan katsekontakti säilyy.
Mielestäni normaalissa katsekontaktissa on ihan tavallista, että välillä katse on muuallakin kuin keskustelukumppanissa. Välillä tosin itsestäni tuntuu siltä, että katse unohtuu muualle ja pitää palauttaa se tietoisesti takaisin keskustelukumppaniin. Tämmösiä tapahtuu välillä, mutta en tuon perusteella sanoisi, että katsekontakti olisi varsinaisesti vaikeaa minulle. Tosin sellainen ihminen, joka vain katsoo eikä vilkaise minnekään muualle, tuntuu tunkeilevalta. Sanoisin, että tuolloin on kyse pikemminkin tuijottamisesta kuin katsekontaktista.
Vähän aiheeseen liittyen, tein tuossa muutama kuukausi sitten kokeilun. Halusin nähdä, miten tuntemattomat ihmiset reagoivat, jos he katsovat yhtäkkiä tuntematonta silmiin. Noustessani metron liukuportaita ylös katselin alaskulkevien ihmisten kasvoja. Lähinnä olin utelias näkemään heidän kasvonpiirteensä ja ilmeensä kuin että etsin katsekontaktia. Mutta jos katse osui toisen silmiin, niin yritin pitää katsekontaktin. Yllättävän moni käänsi hetken päästä katseensa pois ja myönnän, että katsekontaktin pito oli minullekin aika kiusallista. Mutta tuossa huomasin, että niin muutkin pitävät sitä kiusallisena. Onko siis suurin osa pääkaupunkiseudun ihmisistä introverttejä vai onko tämä joku kansan luonneominaisuus?
Isoissa ihmismassoissa tai tuntemattomien seurassa (jos en puhu heille) en pyri ylläpitämään katsekontaktia, mielestäni silloin se ei ole tarpeellista (eikä tuossa metrokokeilussakaan se ollut, tein sen lähinnä uteliaisuuttani). Mutta jos keskustelee jonkun kanssa, vaikka kassan kanssa, niin silloin mielestäni tervehtiessä olisi kohteliasta edes pitää hetken katsekontaktia.