Introvertit.net Keskustelufoorumi

Täällä on sekä kissa että koira!

Minusta eläimet on helpompia kun ihmiset, eläimet ei osaa esittää. Ja eläimen ystävyys on ansaittava, sitä et voi ostaa.

Mutta ketju oli koirista. Noh, se on sekarotuinen. Metsästyskoiran ja paimenkoiran risteytys. Hirveän herkkä, kaunis ja viisas, mutta ilmeisesti yhden ihmisen koira. Se tahtoo miestä kaihertaa, kun 10kk koira tottelee minua kun ajatus ja häntä silloin kun huvittaa. Tosin myös miehen omaa vikaa, kun koira oli pieni pentu niin miestä ei paljoa kotona näkynyt.

Asumme syrjässä maalla, viimeinen talo tien varrella niin eipä ole tullut muita koiria saatika ulkoiluttajia tullut vastaan. Koiran takia olen vastaillut koirapuisto-treffeihin yms. että sosiaalistuu tuo piski edes kun täällä korvessa ollaan :) muutama hyvä koirakaveri on, omistajien kanssa on pysytty "hyvänpäiväntuttuina".

Kun vieraita tulee pihaan niin koira kyllä haukkuu eikä mene tutustumaan itse, minun tai mieheni pitää mennä ensin juttelemaan ihmisille, sitten koira tulee nuuskimaan. Tutuille koira voi haukahtaa, mutta menee myös itse tervehtimään. Eli on pidättyväinen vieraiden suhteen, introvertti? ;)

Minun koirani on juuri tuollainen jaloissa höösääjä. Seuraa joka paikkaan ja kerjää rapsutuksia. Niin ärsyttävä, mutta samalla niin ihana.

Toimii samalla myös tehokkaana vauvakuumeen karkottajana, sillä hermoni ovat riekaleina jo pelkästä ajatuksesta, että tuo juoksisi samanlaisen ihmispennun kanssa perässäni joka paikkaan.

Kissat ovat aina olleet mielestäni kiehtovia, mutta olen ikävä kyllä allerginen niille.

Koiriakin on niin kovin monenlaisia. Jatkuvasti hönttääviä ja jaloissa pyöriviä koiria en siedä, mutta on rotuja, jotka viihtyvät omissa oloissaan ja muutaman tutun ihmisen parissa. Sellainen koira on melkein kuin peilikuvaansa katsoisi.

Itse pidän enemmän kissoista. Koirista en niinkään välitä. Vähän turhan paljon kokemusta koirien räksytyksestä keskellä yötä. En jokseenkaan ymmärrä, miksi osa ihmisistä pitää koirista niin valtavan paljon. Mutta eri ihmiset pitävät eri asioista eikä kaikkea kaikki voi ymmärtääkään. Kissat tuntuvat useimmiten rauhallisemmilta ja kiehtovemmilta, kissoista olen pitänyt aina.

En kylläkään omista yhtäkään lemmikkiä enkä ajatellut edes hankkivani. Kissaa olen joskus harkinnut, mutta kyllä kissassakin on hoitamista, vaikka onkin itsenäisempi eläin kuin koira. En taida olla kovin eläinrakas ihminen, mutta eläimet on ihan ok. :)

Oi kyllä, olen rakastanut koiria pikkunatiaisesta saakka. Ne ovat ihanan aitoja ja vilpittömän ystävällisiä otuksia. Näemmä kissat usein yhdistetään introvertteihin ihmisiin, mutta itse en ole mikään kissaihminen, joskaan ei minulla mitään niitä vastaankaan ole.

Koirat ovat niin meikäläisen juttu!!! Koiran kanssa saat olla juuri sellainen kuin olet, ei tarvitse esittää mitään. Koira on viaton, osoittaa rakkauttaan sinua kohtaan.

[quote="Passepartout"]Jos tarkoitat verikoiralla vihikoiraa, mitä ko. termillä yleensä tarkoitetaan, niitä on Suomessa kokonaista 500 joten kovin moni sellainen on tuskin sinua pelotellut. Sitäpaitsi vihikoirien pitäisi olla yleensä aika pehmeitä, rauhallisia ja pidättyväisiä.[/quote]

Verikoira on minun oma keksimä nimitys kaikille suurikokoisille, vahvoille ja agressiivisen oloisille koirille. En siis tarkoittanut mitään pelkkää yhtä rotua jne.

[quote="Passepartout"]Ei sillä, huonosti koulutettu koira on kyllä rasittava otus. Täällä tuntuu olevan tapana että mummelit ottaa jonkun pienen rotan, joka on hirveä aggressiivinen räkyttäjä eivätkä sitten saa sitä kuriin -tuskin edes yrittävät. Sitten huudellaan, kuinka "hän on ihan kiltti" kun koira on 15 m fleksin päässä tai vapaana ärsyttämässä toista koiraa.

Toisaalta ei-koiraihminen voi luulla koiraa vihaiseksi/hyökkääväksi/aggressiiviseksi vaikka se ei olisikaan sitä. Koirapuistossa olemme usein puhuneet miten joku voisi luulla että koirat tappelevat verissä päin kun ne roikkuvat toistensa poskissa hampaillaan ja saattavat murista. Leikki on silloin parhaimmillaan. Moni myös luulee, jopa koiranomistajat, että haukkuva koira on vihainen. Vaikka se saattaa haukkua vain leikkihaukkua tai ilmoittaakseen koko maailmalle, että "mää olen täällä." Vähän niin kuin lintu laulaa.
[/quote]

Kyllä se lähtökohtaisesti aina se vika siinä omistajassa/kouluttajassa on, jos koira on holtiton. Monet ottavat koiran vaan ihan [i]omistamisenilosta[/i] ja toiset tuntuvat siitä oikein kasvattavan [i]vihaista[/i] vahtikoiraksi nääs. Samassa talossa on asunut useita porukoita, joiden koirat haukkuvat aina kun omistaja on poissa (joka päivä vähintään sen 8h), ulvovat yöt kun pariskunta on istumassa iltaa ulkona. Todella rasittavaa. Sitten on nämä pienet rottakoirat, jotka räksyttävät jokaiselle vastaantulijalle. Puolustukseksi nämä omistajat sanovat, että se on hirmu kiltti kotona ollessaan ja kun muita ihmisiä tai eläimiä ei ole näköpiirissä. Joo...

Sitten on nämä taluttajat, jotka eivät hallitse koiransa käytöstä tippaakaan. Koira kulkee jossain 50m metrin päässä omistajasta, hyökkäillen jokaisen vastaantulevan päälle. Aivan sama vaikka se olisi pelkkää tuttavallisuutta, mutta kyllä se ottaa päähän jos sitä ei itse halua tai jos sattuu vaikka olemaan siistit vaatteet täynnä tassunjälkiä. Omistaja on vastuussa koiransa touhuista, pitäisi pitää ruodussa myös ulkoiluttaessa.

Eniten mua kuitenkin ärsyttää nämä ihmiset, jotka ottavat koiran vain lemmikin ottamisen ilosta - ilman ajatustaan sen kouluttamista. Esimerkiksi lapsi voi haluta koiran perheeseen ja vanhemmat suostuu ilman että asialle tehtäisiin sen kummempaa jatkossa. Sitten huomataankin että koira onkin ihan villi tapaus eikä se tottele ketään - ei edes omistajaa. Eivät saa pidettyä ruodussa edes ulkoiluttaessa vaan hyökkäilee jokaisen elävän olennon päälle, eikä omistajaa suoraan sanottuna edes kiinnosta.

Joskus tuntuu että itse eläimenkin hyvinvointi kärsii tässä samassa. Lemmikkiä ei pitäisi koskaan ottaa hetken huumassa ja sille pitää varata riittävästi aikaa. Koskee niin isoja kuin pieniäkin otuksia.

[quote="Passepartout"]Ajan tällä takaa sitä että koirapelosta pääsee usein opettelemalla lukemaan koiria. Tosin totuuden nimissä minäkin olen aika varautunut dobermannien ja pitbullien suhteen. Osittain siksi että kumpiakaan ei näe kovin usein niin muoto ja elekieli on vieras.[/quote]

Joo, kyllä mulla tavallaan pientä koirapelkoakin on. Lähinnä juuri nämä arvaamattomammat tapaukset arveluttaa ja luonnollisesti nämä isommat ja vahvemmat koirat. Varmaan tietysti johtuu siitäkin, että tähän minun koulukiusaamiseeni kuului tämä [i]koirien kanssa takaa-ajo[/i], niin varmaan pelko juontaa ihan sieltä.

[quote="the-Rane"]
Ulkoillessa harmittaa usein se, että monet muut koiranulkoiluttajat luulevat, että haluan jutella kaikkien vastaantulevien kanssa. En halua! Ei minua jaksa kiinnostaa toiset ihmiset juurikaan, kun olen koiran kanssa lenkillä ja omissa ajatuksissani. Aikaiset aamut ovat parasta ulkoiluaikaa, silloin ei törmää turhan pulisijoihin.

[/quote]

Meillä on nykyään keltainen nauha remmissä juuri sen takia ettei kaikki random tyypit tulisi juttelemaan. Suosittelen. Ei ihmisten tarvitse tietää että se on omistajan, ei koiran takia. :)

[quote]Tuskin silti otan enää koiraa, kunhan tuosta vanhuksesta aika jättää. Se sitoo hieman liikaa yksineläjää, kun ei ole oikein hoitopaikkoja.[/quote]

Ei meilläkään hoitopaikaa ole, kun kukaan lähipiiristä ei suostu hoitamaan. Koirahoitolaan en ole vielä raaskinut koiraa viedä vaikka eihän ne nyt niin kalliita ole.

[quote="Niksuu"]Yksi pointti tähän keskusteluun vielä, että jotkut koirat ovat varsin hyökkääviä/agreessiivisia. Se ärsyttää ja tavallaan myös isompien (veri)koirien kohdalla jopa pelottaa minua.[/quote]

Jos tarkoitat verikoiralla vihikoiraa, mitä ko. termillä yleensä tarkoitetaan, niitä on Suomessa kokonaista 500 joten kovin moni sellainen on tuskin sinua pelotellut. Sitäpaitsi vihikoirien pitäisi olla yleensä aika pehmeitä, rauhallisia ja pidättyväisiä.

Ei sillä, huonosti koulutettu koira on kyllä rasittava otus. Täällä tuntuu olevan tapana että mummelit ottaa jonkun pienen rotan, joka on hirveä aggressiivinen räkyttäjä eivätkä sitten saa sitä kuriin -tuskin edes yrittävät. Sitten huudellaan, kuinka "hän on ihan kiltti" kun koira on 15 m fleksin päässä tai [i]vapaana[/i] ärsyttämässä toista koiraa.

[i]Toisaalta[/i] ei-koiraihminen voi luulla koiraa vihaiseksi/hyökkääväksi/aggressiiviseksi vaikka se ei olisikaan sitä. Koirapuistossa olemme usein puhuneet miten joku voisi luulla että koirat tappelevat verissä päin kun ne roikkuvat toistensa poskissa hampaillaan ja saattavat murista. Leikki on silloin parhaimmillaan. Moni myös luulee, jopa koiranomistajat, että haukkuva koira on vihainen. Vaikka se saattaa haukkua vain leikkihaukkua tai ilmoittaakseen koko maailmalle, että "mää olen täällä." Vähän niin kuin lintu laulaa.

Ajan tällä takaa sitä että koirapelosta pääsee usein opettelemalla lukemaan koiria. Tosin totuuden nimissä minäkin olen aika varautunut dobermannien ja pitbullien suhteen. Osittain siksi että kumpiakaan ei näe kovin usein niin muoto ja elekieli on vieras.

Yksi pointti tähän keskusteluun vielä, että jotkut koirat ovat varsin hyökkääviä/agreessiivisia. Se ärsyttää ja tavallaan myös isompien (veri)koirien kohdalla jopa pelottaa minua. Haukkuuvat keskeyttämättä omistajan tuloon asti, juoksentelevat vapaana tai aivan liian kaukana hihnassa kun omistajaa "ei kiinnosta" tai vain muuten ovat täysin kurittomia.

Ymmärrän hyvin, että 99% tapauksista nämä ovat omistajan vika ja kertovat koulutuksen puutteesta mutta silti. Ei pitäisi ottaa koiraa, jos sille ei ole aikaa.

Minulla on ollut vuosien mittaan sekä koiria että kissoja. Nyt elän kaksin koirani kanssa. Olen enemmän koiraihminen, sillä se vie minua ulos ja voin lähteä sen kanssa melkein mihin tahansa. Pieni koira kulkee nätisti boksissaan autossa ja on tervetullut sinne missä käyn. Hirveästi ei kyllä käyntipaikkoja ole, mutta vanhempien luona tulee käytyä säännöllisesti.

Koiran omistaminen on varmasti jatkanut omaa elämääni säännöllisen ulkoilun myötä. Olisi aika orpo tunne lähteä yksin kävelemään ilman määränpäätä.

Koiran huomion vaatiminen on taas kaksijakoista. Oma pieni koirani tuppaa aina kiinni ja vatii huomiota aika paljon. Ei vaan aina jaksa sen ylienergisyyttä. On se silti vaan niin ihana.

Ulkoillessa harmittaa usein se, että monet muut koiranulkoiluttajat luulevat, että haluan jutella kaikkien vastaantulevien kanssa. En halua! Ei minua jaksa kiinnostaa toiset ihmiset juurikaan, kun olen koiran kanssa lenkillä ja omissa ajatuksissani. Aikaiset aamut ovat parasta ulkoiluaikaa, silloin ei törmää turhan pulisijoihin.

Tuskin silti otan enää koiraa, kunhan tuosta vanhuksesta aika jättää. Se sitoo hieman liikaa yksineläjää, kun ei ole oikein hoitopaikkoja.