Kirjoittaja niksuu93 » 27.03.2015 17:14
Olin selvästi keskimääräistä parempi oppilas ja mahdollisuuksia olisi ollut päästä jopa kiitettävänään keskiarvoon, jos olisi ihan tosissani kouluun jaksanut panostaa. Mutta kun sain 8 ja 9 kokeista oikeastaan lukematta yhtään vaan pelkästään kuuntelemalla tunneilla, se riitti minulle. Yhden numeron korkeammat arvosanat eivät olleet minulle sen vaivan ja ajan väärti, joka olisi pitänyt vapaa-ajasta panostaa ne saamiseksi. Minulla oli jo nuorena paljon omia juttuja, joiden parissa halusin aikani viettää. Vaikka siis hyvä oppilas olinkin, mikään "hikke" en kuitenkaan koskaan. Minulla oli myös lukuaineissa kaikkia aineita korkeampi keskiarvo, joka tietysti ihmetytti monia. Olen enemmän älykkö, en mikään käytännönläheinen opiskelija joten huonommat numerot liikunnassa, teknisessä työssä ja muissa laskivat kaikkien aineiden keskiarvoani.
Kuitenkin vähäinen aktiivisuuteni tunneilla näkyi arvosanoissa. Olisi pitänyt jatkuvasti (uskaltaa) viitata, jos olisi halunnut hyvät pisteet siitäkin. Oikeastaan ironisesti sain tosi hyviä todistuksia aina 8-luokkaan asti, mutta viimeinen luokkavuosi meni puolestaan päin helvettiä. Tuntuu että kaikki se työ minkä kuitenkin näin koulun eteen oli merkityksetöntä, koska ratkaisevalla hetkellä sain käteeni vain jopa keskimääräistä huonomman päättötodistuksen. Tämä ei kylläkään ollut minun itseni vika, sillä raju kiusaamiseni ajoi minut niin loppuun etten yksinkertaisesti jaksanut edes koulussa enää käydä. Siispä edessä oli 9-luokan kertaaminen eikä toisellakaan kertaa todistus ollut juuri edellistä parempi, koska rankan kiusaamisen jäljet näkyivät minussa edelleen arkuutena, väsymyksenä ja myös masennuksena/yleistyneenä ahdistuneisuutena. Tavallaan siis toiset oppilaat pilasivat koulumenestykseni. Peruskoulun päättötodistukseen jäi 6,5 keskiarvo, kun se aiemmin oli 8,5. Mutta en jaksanut ottaa asiasta silloin enää pulttia, mulla oli elämässä muutenkin jo silloin niin vaikeaa että mulle merkitse eniten vain että pääsen läpi.
Onneksi kuitenkin ammattikouluaikana voin jo paremmin, ja sieltä sainkin hyvät tutkintopaperit 2,4 keskiarvolla 3:sta. Toivon mukaan työnantajat arvostavat tätä enemmän kuin sitä vain kohtalaista peruskoulun päättötodistusta.
Olin selvästi keskimääräistä parempi oppilas ja mahdollisuuksia olisi ollut päästä jopa kiitettävänään keskiarvoon, jos olisi ihan tosissani kouluun jaksanut panostaa. Mutta kun sain 8 ja 9 kokeista oikeastaan lukematta yhtään vaan pelkästään kuuntelemalla tunneilla, se riitti minulle. Yhden numeron korkeammat arvosanat eivät olleet minulle sen vaivan ja ajan väärti, joka olisi pitänyt vapaa-ajasta panostaa ne saamiseksi. Minulla oli jo nuorena paljon omia juttuja, joiden parissa halusin aikani viettää. Vaikka siis hyvä oppilas olinkin, mikään "hikke" en kuitenkaan koskaan. Minulla oli myös lukuaineissa kaikkia aineita korkeampi keskiarvo, joka tietysti ihmetytti monia. Olen enemmän älykkö, en mikään käytännönläheinen opiskelija joten huonommat numerot liikunnassa, teknisessä työssä ja muissa laskivat kaikkien aineiden keskiarvoani.
Kuitenkin vähäinen aktiivisuuteni tunneilla näkyi arvosanoissa. Olisi pitänyt jatkuvasti (uskaltaa) viitata, jos olisi halunnut hyvät pisteet siitäkin. Oikeastaan ironisesti sain tosi hyviä todistuksia aina 8-luokkaan asti, mutta viimeinen luokkavuosi meni puolestaan päin helvettiä. Tuntuu että kaikki se työ minkä kuitenkin näin koulun eteen oli merkityksetöntä, koska ratkaisevalla hetkellä sain käteeni vain jopa keskimääräistä huonomman päättötodistuksen. Tämä ei kylläkään ollut minun itseni vika, sillä raju kiusaamiseni ajoi minut niin loppuun etten yksinkertaisesti jaksanut edes koulussa enää käydä. Siispä edessä oli 9-luokan kertaaminen eikä toisellakaan kertaa todistus ollut juuri edellistä parempi, koska rankan kiusaamisen jäljet näkyivät minussa edelleen arkuutena, väsymyksenä ja myös masennuksena/yleistyneenä ahdistuneisuutena. Tavallaan siis toiset oppilaat pilasivat koulumenestykseni. Peruskoulun päättötodistukseen jäi 6,5 keskiarvo, kun se aiemmin oli 8,5. Mutta en jaksanut ottaa asiasta silloin enää pulttia, mulla oli elämässä muutenkin jo silloin niin vaikeaa että mulle merkitse eniten vain että pääsen läpi.
Onneksi kuitenkin ammattikouluaikana voin jo paremmin, ja sieltä sainkin hyvät tutkintopaperit 2,4 keskiarvolla 3:sta. Toivon mukaan työnantajat arvostavat tätä enemmän kuin sitä vain kohtalaista peruskoulun päättötodistusta.