Mitä kuuluu?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.

Laajenna näkymää Otsikko: Mitä kuuluu?

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja xoriah » 12.11.2024 05:42

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja -Klovni- » 11.07.2019 22:12

Istun koneella, kuuntelen musiikkia ja juon kaljaa kiitos kysymästä.
Aloin tänään pikkuhiljaa ymmärtämään olevan "niiin" introvertti, että oikein säikähdin

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja Varjotar » 15.06.2016 15:15

Eskapisteilen piilossani

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja Mawerick » 01.02.2016 20:54

Uusi Viikate soi taustalla. Eipä tässä muuta. Helvetillinen kiire oli töissä koko tammikuun ja nyt on patterit melko tyhjät.

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja Skitsoidi » 30.01.2016 23:52

Nukuin viimeyönä 11,5 tuntia ja kohta taas pääsen sänkyyni köllimään. -migreenin täsmälääke väsyttää .

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja SamsungMuki » 21.01.2016 15:45

No nyt on hermosto leikanut kiinni taas. Eli tolloiltu on, ja nyt on tosi hyvä fiilis ja taidan mennä sänkyyn lataukseen pariks tunniks.. Tällaista tänään.. :)

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja Hidarius » 18.10.2015 12:14

Tänään kuuluu ihan hyvää, vaikkakin hieman hermostuttaa ja jännittää. Jännitys lähinnä siksi, että töissä kouluttaudun toiseen teknologiaan. Hermostuttaa, kun pitäisi koota töissä joku selvityspalaveri asiakkaan kanssa ja itse en pääsääntöisesti ole se, joka kommunikoi asiakkaan kanssa. Muutoin aika hyvää kuuluu, sillä työnkuvaani saadaan vähitellen muutosta. Joskos siten työkuorma tasaantuisi paremmaksi niin ei oli pitkiä välejä ilman mitään tekemistä tai sitä, että yhdessä päivässä tehdään kuukauden työt.

Alaselkä tosin on ollut koko viikon kipeä. Olis mahtava saada kotiin joku seisomapaikka, jossa voisi työstää tietokoneella jotakin. Kiinnostaisi kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin ihan kunnolla, mutta tänä syksynä on ollut paljon muuta ajateltavaa, niin ei ole ehtinyt / jaksanut vaivautua.

Ihmissuhteita en ole hirveästi tänä syksynä ajatellut enkä niinkään kaivannut. Töissä on saanut tarpeeksi höpötellä. Tuokin on kuitenkin asia, johon pitäisi jossain kohtaa pureutua tarkemmin, koska en ole täysin tyytyväinen nykyiseen sosiaaliseen tilanteeseeni. Mutta töiden jälkeen en ole oikein jaksanut ihmetellä asiaa. Paljon tärkeämpi asia tällä hetkellä on edistää oman asunnon hankintaa.

Että jooh... hyvää kuuluu, mutta elämä kulkee vähän epätietoisuudessa ja se tuntuu motivaatiossa.

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja Tähtitonttu » 08.10.2015 20:07

Nyt on asiat ihan kohtuullisen hyvin. Olen ollut nyt jonkin aikaa osa-aikaisesti töissä henkilökohtaisena avustajana, joka sopii minulle todella hyvin. Rentoa hommaa, jota saa joskus tehdä ihan itsekseenkin ja osa-aikaisuus antaa aikaa olla omassa rauhassa. Lisäksi työ tuntuu mielekkäältä, kun voin auttaa ja näen konkreettisesti sen että minusta oikeasti on apua ja minuun luotetaan. Ja nyt samalla luen siis pääsykokeisiin, mikä on aina ollut mulle ihan mieleistä puuhaa. Pääsykokeiden jälkeinen epäonnistumisen tunne ja stressi työpaikan löytymisestä on hellittänyt ja nyt voin jo taas nauttia siitä, että on melko vapaat aikataulut eikä rahahuoliakaan. Ei nyt ehkä ikuisesti tätä jaksaisi, kun kyllä tää vähän tällainen limbo on, mutta nyt tuntuu ihan hyvältä. Joskus näinkin :D .

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja niksuu93 » 04.08.2015 18:58

shantyu kirjoitti:En yksinkertaisesti jaksa olla niin sosiaalinen joka päivä. Muistan miten poikki olin aina työpäivien jälkeen. En jaksanut mitään.
Mulla ei ole edes kovinkaan ihmisläheinen työ tämä missä olen harjoittelussa, mutta pelkästään juuri tuo että joutuu joka päivä olemaan jollain tasolla sosiaalinen ja tekemisissä laajojen ihmismassojen kanssa uuvuttaa vaan niiiin kovasti. Ei tässä itekään olla käytännössä koko 3kk nyt kestäneen harjoittelun aikana mitään omaa elämää pystynyt viettämään, kaikki vapaa-aika menee nukkuessa ja yksinkertaisesti siinä että kerää energiaa seuraavaa päivää (koettelemusta) varten.

Vaikea kuvitella tekevänsä tätä päivästä ja viikosta toiseen seuraavan 40 vuoden ajan. Siinähän menee koko elämä sivussa ihan ohi...
shantyu kirjoitti:Ei, kun se ei nimenomaan mene ohi.
Niimpä. Mulla päinvastoin tilanteen pitkittyessä voimat ehtyy vain entisestään. Sitä sitten seuraa totaalinen väsymys, burnout, ahdistuneisuus ja pahimmassa tapauksessa masennus. Joitakin ei vain taida olla tehty työelämää varten. Tai sitten tämän päivän työelämä vain on niin kovaa, ettei herkimmät pysy mitenkään mukana.

Re: Mitä kuuluu?

Kirjoittaja shantyu » 12.07.2015 15:33

Niksuu93 kirjoitti:Kannattaa miettiä sellaista alaa, mikä itseä eniten kiinnostaisi. Ei kannata niinkään välittää siitä, mitä muut ajattelevat valinnasta, unohtaa stereotypiat ja muut. Pääasia että pääsee tekemään sitä mitä eniten itse rakastaa. Omien huonojen työkokemusten perusteella voin suositella, että kannattaa miettiä tarkkaan työvalintaa joka sopii introvertille. Muuten voi palaa hyvin nopeasti loppuun.
Totta puhut. Jotenkin tuntuu, että alan vaihtaminen olisi järkevintä ihan jo oman jaksamisen kannalta. En yksinkertaisesti jaksa olla niin sosiaalinen joka päivä. Muistan miten poikki olin aina työpäivien jälkeen. En jaksanut mitään. Joidenkin on hyvin vaikea sitä käsittää, miten uuvun liian ihmisläheisessä työssä. Minulle on mm. sanottu, että "sitä se on aina uudessa paikassa. Menee ohi kun rutinoituu yms." Ei, kun se ei nimenomaan mene ohi. Kyllä minä tunnen sen verran hyvin itseni, tiedän miltä minusta sisimmissäni tuntuu. Työpäivä on aina yhtä ponnistelua ja usein oli sellaisia päiviä, että minun piti pakottaa itseni tsemppaamaan tekohymy kasvoilla ja tuottaa puhetta ihan väkisin. Kouluaikoina sain pääasiassa hyvää palautetta työskentelystäni, mutta sisimmissäni tunsin, etten halua tätä. Pidän vanhuksista paljon ja auttamistyö on kiinnostavaa, mutta kun mietin tarkemmin, en jaksa tehdä sitä juurikin tuon sosiaalisen kuormittavuuden takia. Toivottavasti oma ala vielä löytyy.

Ylös