Kirjoittaja ircci » 13.08.2014 21:14
Ennen kuin menen itse asiaan haluan kertoa, että tämän sivuston löytäminen selkeytti ajatuksiani aika lailla. Olen miettinyt omaa suhdettani ihmisiin ja itseeni todella paljon aloitettuani lukion kaksi vuotta sitten. Siellä huomasin itsestäni piirteitä, jotka eivät entisessä tuppukylässä päässeet esiin. Huomasin, etten pidä small talkista, että sulautuminen isoon joukkoon on mahdotonta, ja että suurin osa ikäisistäni nuorista ovat ihan eri levelillä, eivätkä juttumme kohtaa. Muutaman ihmisen kanssa klikkasi kuitenkin heti ja sain pienen pienen ystäväpiirin, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
Vaikka olen näennäisesti tyytyväinen elämääni ja itseeni, ahdistun siitä huolimatta, kun ajattelen tulevaisuutta ja mitä tunnen menettäväni. Haluaisin enemmän ystäviä, joiden kanssa voin olla oma itseni (sillä heitä on todella vaikea löytää) ja joiden kanssa klikkaa välittömästi. Tutustuminen on kuitenkin hankalaa, eikä suurin osa ihmisistä vaikuta sen arvoisilta. Se, että vanhempi siskoni on todellinen ekstrovertti ei auta - hänellä on paljon ystäviä, sekä naisia että miehiä, sosiaalinen elämä täynnä juhlimista, festareita ja piknikkejä. Jollain tavalla haluaisin samanlaisen elämän, mutta tiedän, etten kykenisi siihen, en tässä maailmassa. Mietin, pystynkö nauttimaan elämästäni, jos se jatkuu samaan rataan kuin nykyisin.
Joten vanhemmat introvertit, tunnetteko elävänne sellaista elämää kuin haluatte, vai tunnetteko kaipaavanne enemmän? Miten elämänne järjestyivät suhteessa siihen, mistä haaveilitte nuorempana?
Ennen kuin menen itse asiaan haluan kertoa, että tämän sivuston löytäminen selkeytti ajatuksiani aika lailla. Olen miettinyt omaa suhdettani ihmisiin ja itseeni todella paljon aloitettuani lukion kaksi vuotta sitten. Siellä huomasin itsestäni piirteitä, jotka eivät entisessä tuppukylässä päässeet esiin. Huomasin, etten pidä small talkista, että sulautuminen isoon joukkoon on mahdotonta, ja että suurin osa ikäisistäni nuorista ovat ihan eri levelillä, eivätkä juttumme kohtaa. Muutaman ihmisen kanssa klikkasi kuitenkin heti ja sain pienen pienen ystäväpiirin, jollaista minulla ei ole ennen ollut.
Vaikka olen näennäisesti tyytyväinen elämääni ja itseeni, ahdistun siitä huolimatta, kun ajattelen tulevaisuutta ja mitä tunnen menettäväni. Haluaisin enemmän ystäviä, joiden kanssa voin olla oma itseni (sillä heitä on todella vaikea löytää) ja joiden kanssa klikkaa välittömästi. Tutustuminen on kuitenkin hankalaa, eikä suurin osa ihmisistä vaikuta sen arvoisilta. Se, että vanhempi siskoni on todellinen ekstrovertti ei auta - hänellä on paljon ystäviä, sekä naisia että miehiä, sosiaalinen elämä täynnä juhlimista, festareita ja piknikkejä. Jollain tavalla haluaisin samanlaisen elämän, mutta tiedän, etten kykenisi siihen, en tässä maailmassa. Mietin, pystynkö nauttimaan elämästäni, jos se jatkuu samaan rataan kuin nykyisin.
Joten vanhemmat introvertit, tunnetteko elävänne sellaista elämää kuin haluatte, vai tunnetteko kaipaavanne enemmän? Miten elämänne järjestyivät suhteessa siihen, mistä haaveilitte nuorempana?