Kirjoittaja Vierailija » 29.12.2016 23:38
Hei!
Olen itse tutkinut itseäni viimeiset pari vuotta melko intensiivisesti ja aatellut että minussa on jotain pahasti vialla, nyt vahingossa löysin tänne sivustolle ja moni asia on auennut ihan uudella tavalla. Oon myös uskossa ja juuri tuo kyseinen asia on vaivannut minua, seurakunnassa olisi uskon kasvun vuoksi hyvä käydä ja olla toiminnassa mukana, mutta kun siellä ja monissa muissakin paikoissa jossa on paljon ihmisiä ja "vaara" joutua liiaksi huomioiduksi on ilmeinen. Nyt ei olla vaimon kanssa hetkeen aikaan käytykään kun lapset vaatii (5kpl) niin paljon tarmoa että tuntuu ettei yksinkertaisesti ole energiaa enää lähteä seurakuntaan tai minnekään muualle joka vaatii henkistä reserviä. Tilanne painaa ja on usein mielessä, mutta jumala kyllä tuntee meidät ja tietää mistä puusta meidät on veistetty sekä näkee elämän tilanteemme. Ei seurakunnassa käymättömyys meidän taivaspaikkaamme vie, mutta saattaa hidastaa uskon kasvua ja jumalan meille asettamaa tehtävää, tietysti jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö ja herra meidän jokaisen oman yksilöllisen tien etukäteen suunnitellut, toisilla siihen kuuluu aktiivinen seurakuntaelämä ja toisilla voi olla erilainen tie. Pää asia että viemme rukouksella asiat herran eteen, kyllä jumala siihenkin voiman antaa että seurakuntaan pääset. Kannattaa myös kokeilla eri seurakuntia et löytyy se "oikea". Mä ainakin ite oon huomannu että jossain toisessa seurakunnassa ahdistaa tosi paljon kun toisessa sitten taas voin olla melko vapautuneesti. Itse tosiaan en ole päässyt viimevuosina "pelipaikalle" kuin harvakseltaan, mutta jotenkin on rauha sydämmessä että näin on tässä elämän vaiheessa ok ja että jumala ei vaadi meiltä yli-inhimillistä suorittamista. Jos on jumalan kanssa tilit kunnossa niin ei siinä kannata sosiaalisista paineista välittää, näin ainakin itse asian koen
Hei!
Olen itse tutkinut itseäni viimeiset pari vuotta melko intensiivisesti ja aatellut että minussa on jotain pahasti vialla, nyt vahingossa löysin tänne sivustolle ja moni asia on auennut ihan uudella tavalla. Oon myös uskossa ja juuri tuo kyseinen asia on vaivannut minua, seurakunnassa olisi uskon kasvun vuoksi hyvä käydä ja olla toiminnassa mukana, mutta kun siellä ja monissa muissakin paikoissa jossa on paljon ihmisiä ja "vaara" joutua liiaksi huomioiduksi on ilmeinen. Nyt ei olla vaimon kanssa hetkeen aikaan käytykään kun lapset vaatii (5kpl) niin paljon tarmoa että tuntuu ettei yksinkertaisesti ole energiaa enää lähteä seurakuntaan tai minnekään muualle joka vaatii henkistä reserviä. Tilanne painaa ja on usein mielessä, mutta jumala kyllä tuntee meidät ja tietää mistä puusta meidät on veistetty sekä näkee elämän tilanteemme. Ei seurakunnassa käymättömyys meidän taivaspaikkaamme vie, mutta saattaa hidastaa uskon kasvua ja jumalan meille asettamaa tehtävää, tietysti jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö ja herra meidän jokaisen oman yksilöllisen tien etukäteen suunnitellut, toisilla siihen kuuluu aktiivinen seurakuntaelämä ja toisilla voi olla erilainen tie. Pää asia että viemme rukouksella asiat herran eteen, kyllä jumala siihenkin voiman antaa että seurakuntaan pääset. Kannattaa myös kokeilla eri seurakuntia et löytyy se "oikea". Mä ainakin ite oon huomannu että jossain toisessa seurakunnassa ahdistaa tosi paljon kun toisessa sitten taas voin olla melko vapautuneesti. Itse tosiaan en ole päässyt viimevuosina "pelipaikalle" kuin harvakseltaan, mutta jotenkin on rauha sydämmessä että näin on tässä elämän vaiheessa ok ja että jumala ei vaadi meiltä yli-inhimillistä suorittamista. Jos on jumalan kanssa tilit kunnossa niin ei siinä kannata sosiaalisista paineista välittää, näin ainakin itse asian koen