Kirjoittaja Vieras » 04.06.2014 21:45
Oon vasta 15-vuotias, ja juuri tässä huomannut että en olekkaan outo, kun tykkään viettää aikaa yksin ja en pidä sosiaalisista tilanteista. Kaverit ei sitä niinkää ymmärrä, tai no en mä oo niille muuta sanonu ku et tykkään olla yksin, mut ei ne oikee oo kommentoinu asiaa. Nyt sain siis tietää että olen introvertti! En oo ees tienny et on joku selityskin tälläselle ihmistyypille. Mut siis niin, mun on tosi vaikee kieltäytyä esim. näin kesällä vaikka rannalle lähdöstä. Kun aina tarvitaan joku syy, ei kelpaa et en halua tai en jaksa, sitten ne loukkaantuu. Usein se menee niin, että joudun lähtemään vaikka en haluaisikaan. Kyllä mä tykkään viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta varsinki näin kesällä ne haluis mennä joka pvä johonki tai tehdä jotain, mä en! Sitten ku en oo niiden kaa (mulla on siis 4 läheistä ystävää, joiden kaa pääasiassa vietän aikaa), niin tunnun että oon jääny ihan ulkopuoliseks, niil on omii juttuja ja sun muuta. Ois helpompaa jos ois enemmän kavereita, niin sillon vois olla toisten kanssa jos toiset ei enää haluukkaan. Ähr hankalaa! Usein voisinkin viettää monta kertaa viikossa heiän kaa aikaa, mutta niin että joka pvä vaan vähän, esim. yhtenä päivänä käydä yhessä lenkillä, toisena leipoo jotain ja kattoo leffa ja toisena vaikka käydä rannalla, ja niien tekemisten jälkeen that's it! Mut mun kavereille se tarkottaa sitä et sitten ku ollaan leivottu ja katottu leffa ja kello on vaikka kuus nii sitten mennään tekee jotain muuta kymmeneen saakka... tänäänki mentiin rannalle, oltiin siellä ja tultiin kotiin. Sit vielä sen jälkeen nähtiin, kunnes menin äidin kanssa itikseen ja sitten sanoin että en enää tuu ulos, niin jäi kalvaamaan, että suuttukohan ne nyt kun en enää jaksakkaa tulla. Hirveen pitkä tästä tuli, mutta piti vähän avautua. Onneks löysin tän sivun, niin saan vähän parempaa mieltä ja vinkkejä! Ja niin vielä se, että välillä tuntuu, että kavereiden kanssa olo on joku tehtävä ja sitten illalla kun tulee kotiin, niin miettii että huh tehtävä suoritettu, ehkä huomenna vois viettää koko pvä:n yksin.. Tuntuu tosi vaikeelta, kun kaikki olettaa että näin teininä koko ajan mennään jossain ja tuntuu et jos sanoisin suoraan näille mun kavereille, niin ne suuttuis..noh täytyy kattoo mitä tässä tekis. Tää teksti vois jatkuu ikuisuuteen, mutta päätän kuitenki jättää tän tähän
! Toivottavasti joku ymmärs jotain ja vois ehkä antaa vinkkejä, miten te teineinä "teitte tän asian kanssa"
Oon vasta 15-vuotias, ja juuri tässä huomannut että en olekkaan outo, kun tykkään viettää aikaa yksin ja en pidä sosiaalisista tilanteista. Kaverit ei sitä niinkää ymmärrä, tai no en mä oo niille muuta sanonu ku et tykkään olla yksin, mut ei ne oikee oo kommentoinu asiaa. Nyt sain siis tietää että olen introvertti! En oo ees tienny et on joku selityskin tälläselle ihmistyypille. Mut siis niin, mun on tosi vaikee kieltäytyä esim. näin kesällä vaikka rannalle lähdöstä. Kun aina tarvitaan joku syy, ei kelpaa et en halua tai en jaksa, sitten ne loukkaantuu. Usein se menee niin, että joudun lähtemään vaikka en haluaisikaan. Kyllä mä tykkään viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta varsinki näin kesällä ne haluis mennä joka pvä johonki tai tehdä jotain, mä en! Sitten ku en oo niiden kaa (mulla on siis 4 läheistä ystävää, joiden kaa pääasiassa vietän aikaa), niin tunnun että oon jääny ihan ulkopuoliseks, niil on omii juttuja ja sun muuta. Ois helpompaa jos ois enemmän kavereita, niin sillon vois olla toisten kanssa jos toiset ei enää haluukkaan. Ähr hankalaa! Usein voisinkin viettää monta kertaa viikossa heiän kaa aikaa, mutta niin että joka pvä vaan vähän, esim. yhtenä päivänä käydä yhessä lenkillä, toisena leipoo jotain ja kattoo leffa ja toisena vaikka käydä rannalla, ja niien tekemisten jälkeen that's it! Mut mun kavereille se tarkottaa sitä et sitten ku ollaan leivottu ja katottu leffa ja kello on vaikka kuus nii sitten mennään tekee jotain muuta kymmeneen saakka... tänäänki mentiin rannalle, oltiin siellä ja tultiin kotiin. Sit vielä sen jälkeen nähtiin, kunnes menin äidin kanssa itikseen ja sitten sanoin että en enää tuu ulos, niin jäi kalvaamaan, että suuttukohan ne nyt kun en enää jaksakkaa tulla. Hirveen pitkä tästä tuli, mutta piti vähän avautua. Onneks löysin tän sivun, niin saan vähän parempaa mieltä ja vinkkejä! Ja niin vielä se, että välillä tuntuu, että kavereiden kanssa olo on joku tehtävä ja sitten illalla kun tulee kotiin, niin miettii että huh tehtävä suoritettu, ehkä huomenna vois viettää koko pvä:n yksin.. Tuntuu tosi vaikeelta, kun kaikki olettaa että näin teininä koko ajan mennään jossain ja tuntuu et jos sanoisin suoraan näille mun kavereille, niin ne suuttuis..noh täytyy kattoo mitä tässä tekis. Tää teksti vois jatkuu ikuisuuteen, mutta päätän kuitenki jättää tän tähän :D! Toivottavasti joku ymmärs jotain ja vois ehkä antaa vinkkejä, miten te teineinä "teitte tän asian kanssa"