Kirjoittaja Kelopuu » 02.04.2017 14:37
Olipa mahtavaa löytää tämä palsta !
Olen niin selkeästi introvertti kuin olla voi, tähän tulokseen pääsin kun olen vuosia miettinyt miksi en sopeudu mihinkään laumaan.
Nuoruudessa oli tietysti normaali määrä kaveriseuraa mutta laumoissa en ole koskaan viihtynyt. Nuoruuden työpaikka oli sukulaisen firmassa, asiakaspalvelutyössä. Ihan hirveää minulle, olla esillä ja koittaa olla palvelualtis ja ystävällinen. Koitin myöhemmin karaista itseäni laulu-, esiintymis- ja näytelmäharrastusten kautta. No menihän se kun sai vetää roolia jossa oma itseni jäi roolihahmon alle turvaan. Asiakaspalvelutyöhön se ei antanut apua, päätin vaihtaa alaa.
Nyt ollaan sitten kouluterveydenhuollossa, 600 oppialsta pyörii ympärillä, kymeniä opettajia. Jatkuva meteli ja kaaos. Odotan joka viikko perjantaita ja vapaita. Sunnuntaisin voin pahoin ja pelkään, hirveä kynnys lähteä taas maanantaina töihin. Joskus ahdistus on ollut niin kauhea että itken työmatkalla.Vapaa-ajalla en halua oikein käydä missään, en vain jaksa puhua enkä kuunnella.
Nyt olen siinä tilanteessa että koitan kovasti miettiä mitä muuta työtä voisin etsiä, ei oikein ole mitään mihin vaihtaa, ei ole koulutusta eikä kokemusta.
Kun on introvertiksi kasvanut, ei näköjään pysty muuksikaan muuttumaan vaikka olen yrittänyt.
Minkälaisissa ammateissa te muut kohtalontoverit olette ja miten pärjäätte?
Olipa mahtavaa löytää tämä palsta !
Olen niin selkeästi introvertti kuin olla voi, tähän tulokseen pääsin kun olen vuosia miettinyt miksi en sopeudu mihinkään laumaan.
Nuoruudessa oli tietysti normaali määrä kaveriseuraa mutta laumoissa en ole koskaan viihtynyt. Nuoruuden työpaikka oli sukulaisen firmassa, asiakaspalvelutyössä. Ihan hirveää minulle, olla esillä ja koittaa olla palvelualtis ja ystävällinen. Koitin myöhemmin karaista itseäni laulu-, esiintymis- ja näytelmäharrastusten kautta. No menihän se kun sai vetää roolia jossa oma itseni jäi roolihahmon alle turvaan. Asiakaspalvelutyöhön se ei antanut apua, päätin vaihtaa alaa.
Nyt ollaan sitten kouluterveydenhuollossa, 600 oppialsta pyörii ympärillä, kymeniä opettajia. Jatkuva meteli ja kaaos. Odotan joka viikko perjantaita ja vapaita. Sunnuntaisin voin pahoin ja pelkään, hirveä kynnys lähteä taas maanantaina töihin. Joskus ahdistus on ollut niin kauhea että itken työmatkalla.Vapaa-ajalla en halua oikein käydä missään, en vain jaksa puhua enkä kuunnella.
Nyt olen siinä tilanteessa että koitan kovasti miettiä mitä muuta työtä voisin etsiä, ei oikein ole mitään mihin vaihtaa, ei ole koulutusta eikä kokemusta.
Kun on introvertiksi kasvanut, ei näköjään pysty muuksikaan muuttumaan vaikka olen yrittänyt.
Minkälaisissa ammateissa te muut kohtalontoverit olette ja miten pärjäätte?