Kirjoittaja Andras » 23.10.2016 02:22
Tajuttoman tylsää ja itseään toistavaa joku urheilun kyttääminen. Ainoana poikkeuksena kamppailulajit, ja oikeastaan mitä vähemmän urheilumaisia ne ovat, sitä parempi. Jos olisi gladiaattoritaisteluita, niin niitä ehkä jaksaisi mennä oikeasti katsomaan
Todellisuudessa yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista on, se että yhteiskunnan resursseja, sekä aikaa että rahaa, haaskataan tajuttomia määriä ammattiurheiluun, kaikkine lieveilmiöineen. On täysin järjenvastaista että ihmisille maksetaan miljoonia siitä että juoksevat jonkun pallon perässä, ja koittavat potkia sitä metallineliöön. Ja että tälläisiä mitään hyödyllistä osaamattomia turhia ihmisiä promotoidaan ja pidetään jonain sankareina ja idoleina.
Aina menessäni jonnekkin suosin hyötyliikuntaa, eli pyöräilen ja kävelen kaikkialle jos mahdollista, joskus jopa juoksen. Käytän aina ennemmin portaita kuin hissiä jne. Sekin on ihan ok kuntoilua, kun kannan parin viikon ruoka-ostokset muutaman kilometrin matkan Lidl:stä
Pitäisi kyllä vielä enemmän kuntoilla, ja nimenomaan kuntoilla, koska ne urheilulajit eivät kiinnosta. Vielä muutama vuotta sitten onnistuin siinä paremmin. Mutta itseni motivoiminen siihen on aika vaikeaa, koska siitä seuraa aina huono olo ja on todella tylsää, mikä helposti ylittää sen että pidemmän päälle siitä on hyötyä.
Kun treenaan, teen sitä vain kotona. Koska se on halvempaa, tarvitsee nähdä vähemmän ylimääräistä vaivaa, ei tarvitse välittää vaatteista, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta että ihmiset katsovat kun hikisenä ja pää punaisena rehkin ja yskin, ja on mukavampi ottaa happea leväten sängyn päällä.
Monelle introvertille koululiikunta on ollut tehokas tapa tappaa kaikki mielenkiinto kuntoiluun.
Tajuttoman tylsää ja itseään toistavaa joku urheilun kyttääminen. Ainoana poikkeuksena kamppailulajit, ja oikeastaan mitä vähemmän urheilumaisia ne ovat, sitä parempi. Jos olisi gladiaattoritaisteluita, niin niitä ehkä jaksaisi mennä oikeasti katsomaan :)
Todellisuudessa yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista on, se että yhteiskunnan resursseja, sekä aikaa että rahaa, haaskataan tajuttomia määriä ammattiurheiluun, kaikkine lieveilmiöineen. On täysin järjenvastaista että ihmisille maksetaan miljoonia siitä että juoksevat jonkun pallon perässä, ja koittavat potkia sitä metallineliöön. Ja että tälläisiä mitään hyödyllistä osaamattomia turhia ihmisiä promotoidaan ja pidetään jonain sankareina ja idoleina.
Aina menessäni jonnekkin suosin hyötyliikuntaa, eli pyöräilen ja kävelen kaikkialle jos mahdollista, joskus jopa juoksen. Käytän aina ennemmin portaita kuin hissiä jne. Sekin on ihan ok kuntoilua, kun kannan parin viikon ruoka-ostokset muutaman kilometrin matkan Lidl:stä :)
Pitäisi kyllä vielä enemmän kuntoilla, ja nimenomaan kuntoilla, koska ne urheilulajit eivät kiinnosta. Vielä muutama vuotta sitten onnistuin siinä paremmin. Mutta itseni motivoiminen siihen on aika vaikeaa, koska siitä seuraa aina huono olo ja on todella tylsää, mikä helposti ylittää sen että pidemmän päälle siitä on hyötyä.
Kun treenaan, teen sitä vain kotona. Koska se on halvempaa, tarvitsee nähdä vähemmän ylimääräistä vaivaa, ei tarvitse välittää vaatteista, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta että ihmiset katsovat kun hikisenä ja pää punaisena rehkin ja yskin, ja on mukavampi ottaa happea leväten sängyn päällä.
Monelle introvertille koululiikunta on ollut tehokas tapa tappaa kaikki mielenkiinto kuntoiluun.