Kirjoittaja Bella- » 18.10.2015 17:31
Tää on erittäin, erittäin kiinnostava aihe!
Haluaisin joskus tehdä tutkimusta onnellisuuden ja netin käytön yhteydestä. Toki yksilökohtaistahan se on, mutta uskon että vähemmän nettiä käyttävät ihmiset ovat onnellisempia.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää entistä vähemmän nykyajan kulttuuria netin kanssa. Joka puolella mainostetaan itseään ja kerätään tykkäyksiä, stalkataan muita ja levitetään ties mimmosta roskaa. Ei kai ihmiskunta voi löytää onnea sellaisesta? Eihän?
Mutta siis aiheeseen. Olit muistaakseni jossain edellisissä keskusteluissa ehdottanut "yhtä netitöntä päivää viikossa". Mielestäni aivan mahtava idea!
Vaikka tuntuu, että netti nyt on vaan netti niin yllättävän vaikea siitä on vaan irrottautua. Yllättävän äkkiä siihen nimittäin jää koukkuun, vaikka ei omistaisi kuin facebook-tilin tai ei edes sitä. Netti nyt vaan on täynnä kaikenlaista ja näin introvertille se on minun mielestä ainakin oiva tapa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja mielenkiintoisia materiaaleja.
Itse pidän säännöllisesti vähintään 3viikon some-taukoa(whatsapp,facebook). En kokonaan netistä pysty irroittautumaan, sillä laskut täytyy maksaa ja uutiset katsoa. Televisiota en uutisten takia viitsi ostaa, muuten en halua koska sieltä nyt ensimmäisenä tulee semmoista tuubaa, jota ei itseään arvostava ihminen katso.
Minulle whatsapp on tärkeä henkireikä ystävyssuhteiden ylläpitämisessä, koska muuten ei oikeastaan tule kaikkien kuulumisia mitenkään ehdittyä kysyä. On hauska, kun ei tarvitse kokea paineita puhelimella soittamisesta vaan voi rennosti jutella kaikesta oman ystäväpiirin kesken. Tuleehan siinä myös paremmin otettua kaikki huomioon. Ja toiseksi asun niin kaukana ystävistäni ja perheestä.
Ehkä pitäis kokeilla ihan netitöntä ainakin tuota sunkin ehdottamaa yhtä päivää viikossa. Ei niitä laskuja kuitenkaan jokapäivä tule ja mikään lasku ei varmaan huomautusmaksua saa jos ei heti samana päivänä maksa. Näkis vähän miten käyttäytyy, kun ei ole mitään laitteita käytettävänä.
Huomaan käyttäväni liikaa nettiä ja sitä somea ensinnäkin, kun päivät kuluvat lähinnä niiden parissa, uni on katkonaista, päätä särkee ja mieli on maassa. Siispä vaikka ystävyssuhteet onkin tärkeitä, vielä tärkeämpää on ottaa myös itsensä huomioon ja välillä ladata niitä omiakin akkuja. Ja jos tulee jotain tärkeää, niin ainahan sitä voi soittaa.
Se alku on aina pahin. Tuntuu että ei ole mitään tekemistä, ei saa aloitettua mitään ja keskittymiskyky herpaantuu jatkuvasti. Sitä vaan kuljeksii ja yrittää saada aikansa kulumaan, tekee asioita jotka on huomaamattaan tai sitten ihan tietoisesti jättänyt tekemättä. Ehkä siivoaa, tekee oikein pitkän kaavan mukaan itselle ruokaa tai järjestää vaatekaapin. Sitten palaa taas ajatus; "mitäs nyt?".
Ehkä se ensimmäinen päivä on kaikista kamalin, varsinkin jos sattuu olemaan vapaapäivä. Toisaalta niin sitä alkaa paremmin sitten potkia itseään liikkeelle, kun ei vaan aika kulu. Ja toisaalta taas, miksi sen pitäisi kulua? Eikö ihminen osaa enää olla tekemättä mitään? Olla vaan? Ajatella, istua paikallaan ja olla vaan. Minä myönnän, että en osaa. Niin surullista ku se onkin, niin en vain osaa. Mulle tulee jotenkin ahdistava olo. Sen kanssa on siis vielä paaaaljon, paljon työtä.
Pitäis oppia kuuntelemaan itseään ja oikeasti kysyä, miten minä voin. Arjen ja netin kiireissä se unohtuu, itsensä laittaa tiedostamattaankin taka-alalle ja ikäänkuin antaa vain laahata mukana. En usko, että se on kovin hyvä asia mielenterveydelle.
Mutta suosittelen kaikkia kokeilemaan, sitä huomaa yllättäviäkin asioita itsestä ja ympäristöstä kun ei elä parisuhteessa tietokoneen tai sen älypuhelimen kanssa!
Tää on erittäin, erittäin kiinnostava aihe!
Haluaisin joskus tehdä tutkimusta onnellisuuden ja netin käytön yhteydestä. Toki yksilökohtaistahan se on, mutta uskon että vähemmän nettiä käyttävät ihmiset ovat onnellisempia.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää entistä vähemmän nykyajan kulttuuria netin kanssa. Joka puolella mainostetaan itseään ja kerätään tykkäyksiä, stalkataan muita ja levitetään ties mimmosta roskaa. Ei kai ihmiskunta voi löytää onnea sellaisesta? Eihän?
Mutta siis aiheeseen. Olit muistaakseni jossain edellisissä keskusteluissa ehdottanut "yhtä netitöntä päivää viikossa". Mielestäni aivan mahtava idea!
Vaikka tuntuu, että netti nyt on vaan netti niin yllättävän vaikea siitä on vaan irrottautua. Yllättävän äkkiä siihen nimittäin jää koukkuun, vaikka ei omistaisi kuin facebook-tilin tai ei edes sitä. Netti nyt vaan on täynnä kaikenlaista ja näin introvertille se on minun mielestä ainakin oiva tapa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja mielenkiintoisia materiaaleja.
Itse pidän säännöllisesti vähintään 3viikon some-taukoa(whatsapp,facebook). En kokonaan netistä pysty irroittautumaan, sillä laskut täytyy maksaa ja uutiset katsoa. Televisiota en uutisten takia viitsi ostaa, muuten en halua koska sieltä nyt ensimmäisenä tulee semmoista tuubaa, jota ei itseään arvostava ihminen katso.
Minulle whatsapp on tärkeä henkireikä ystävyssuhteiden ylläpitämisessä, koska muuten ei oikeastaan tule kaikkien kuulumisia mitenkään ehdittyä kysyä. On hauska, kun ei tarvitse kokea paineita puhelimella soittamisesta vaan voi rennosti jutella kaikesta oman ystäväpiirin kesken. Tuleehan siinä myös paremmin otettua kaikki huomioon. Ja toiseksi asun niin kaukana ystävistäni ja perheestä.
Ehkä pitäis kokeilla ihan netitöntä ainakin tuota sunkin ehdottamaa yhtä päivää viikossa. Ei niitä laskuja kuitenkaan jokapäivä tule ja mikään lasku ei varmaan huomautusmaksua saa jos ei heti samana päivänä maksa. Näkis vähän miten käyttäytyy, kun ei ole mitään laitteita käytettävänä.
Huomaan käyttäväni liikaa nettiä ja sitä somea ensinnäkin, kun päivät kuluvat lähinnä niiden parissa, uni on katkonaista, päätä särkee ja mieli on maassa. Siispä vaikka ystävyssuhteet onkin tärkeitä, vielä tärkeämpää on ottaa myös itsensä huomioon ja välillä ladata niitä omiakin akkuja. Ja jos tulee jotain tärkeää, niin ainahan sitä voi soittaa.
Se alku on aina pahin. Tuntuu että ei ole mitään tekemistä, ei saa aloitettua mitään ja keskittymiskyky herpaantuu jatkuvasti. Sitä vaan kuljeksii ja yrittää saada aikansa kulumaan, tekee asioita jotka on huomaamattaan tai sitten ihan tietoisesti jättänyt tekemättä. Ehkä siivoaa, tekee oikein pitkän kaavan mukaan itselle ruokaa tai järjestää vaatekaapin. Sitten palaa taas ajatus; "mitäs nyt?".
Ehkä se ensimmäinen päivä on kaikista kamalin, varsinkin jos sattuu olemaan vapaapäivä. Toisaalta niin sitä alkaa paremmin sitten potkia itseään liikkeelle, kun ei vaan aika kulu. Ja toisaalta taas, miksi sen pitäisi kulua? Eikö ihminen osaa enää olla tekemättä mitään? Olla vaan? Ajatella, istua paikallaan ja olla vaan. Minä myönnän, että en osaa. Niin surullista ku se onkin, niin en vain osaa. Mulle tulee jotenkin ahdistava olo. Sen kanssa on siis vielä paaaaljon, paljon työtä.
Pitäis oppia kuuntelemaan itseään ja oikeasti kysyä, miten minä voin. Arjen ja netin kiireissä se unohtuu, itsensä laittaa tiedostamattaankin taka-alalle ja ikäänkuin antaa vain laahata mukana. En usko, että se on kovin hyvä asia mielenterveydelle.
Mutta suosittelen kaikkia kokeilemaan, sitä huomaa yllättäviäkin asioita itsestä ja ympäristöstä kun ei elä parisuhteessa tietokoneen tai sen älypuhelimen kanssa!