Kirjoittaja Nainen24 » 04.12.2015 00:18
Olen nyt kaksi päivää lukenut näitä keskusteluja.. EN OLEKAAN YKSIN!
Olen ollut jo aivan lapsesta asti "outo". Tai pitänyt itseäni outona, en ole sopeutunut normiin. Lapsena jo hakeuduin omaan salaiseen kallionkoloon tunneiksi, että saan olla yksin. Alle 10 vuotiaana pakkasin mökillä kalastustarvikkeet pyörän taakse, ja lähdin kalaan -yksin, joka ikinen viikonloppu. Mummun luo lähdin mielelläni, mutta inhosin suuria syntymäpäiväjuhlia.
Nyt näitä lukiessani olen saanut moneen isoon kysymykseen itselleni vastauksia. Olen 24-vuotias nainen. En halua lapsia, tuntuu etten jaksaisi/haluaisi pitää kenestäkään toisesta huolta 24/7. Asun yksin, toisinsanoen kolmen kissan kanssa. Parisuhdetta en edes halua enkä kaipaa, sen aika ehkä joskus tulee jos on tullakseen, mutta oma päätös lapsettomuudesta todennäköisesti vaikeuttaa asiaa, mutta se on sen ajan murhe, tuskin tulen muuttamaan mieltäni. Väsyn todella paljon, jos joudun koko päivän olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Kaikki juhlat, pikkujoulut, syntymäpäivät ym. ahdistaa jo etukäteen, kun tiedän, että koen olevani ulkopuolinen (vaikka oikeasti en olisikaan) Kahdenkeskisissä keskusteluissa jaksan pitkiäkin aikoja kuunnella ja kommentoida, mutta esim. työpaikan palaverit saa suun liimautumaan kiinni, ei saa sanottua juurikaan mitään.
Ironista kyllä, olen lähihoitaja. Nautin asiakkaiden avustamisesta, siitä että voin olla se kuunteleva ja rauhallinen hoitaja. Itseä välillä oikein inhottaa, kun on näitä työkavereita, kun "höösäävät" ja hosuvat, ja esim. vievät kaikki talon asukkaat yhteiseen jumppaan. Ei sillä, arvostan työparin työtä, ja sitä energiaa mitä heistä huokuu, mutta itse kun on niin "outo" että en pystyisi samaan. Eikä tarvekkaan, tarvitaanhan tällänen viilipyttykin toisaalta joukkoon. Talon joulujuhlat (onneksi) pystyin nätisti laistamaan, olisi äärettömän rankkaa, kun 15 asukkaan kaikki omaiset ovat paikalla..
Summasummaarum, näiden tekstien perusteella taidan olla melkoinen Introvertti, jonka sisäistäminen toivottavasti tuo itselle helpotusta tähän elämään!
Olen nyt kaksi päivää lukenut näitä keskusteluja.. EN OLEKAAN YKSIN!
Olen ollut jo aivan lapsesta asti "outo". Tai pitänyt itseäni outona, en ole sopeutunut normiin. Lapsena jo hakeuduin omaan salaiseen kallionkoloon tunneiksi, että saan olla yksin. Alle 10 vuotiaana pakkasin mökillä kalastustarvikkeet pyörän taakse, ja lähdin kalaan -yksin, joka ikinen viikonloppu. Mummun luo lähdin mielelläni, mutta inhosin suuria syntymäpäiväjuhlia.
Nyt näitä lukiessani olen saanut moneen isoon kysymykseen itselleni vastauksia. Olen 24-vuotias nainen. En halua lapsia, tuntuu etten jaksaisi/haluaisi pitää kenestäkään toisesta huolta 24/7. Asun yksin, toisinsanoen kolmen kissan kanssa. Parisuhdetta en edes halua enkä kaipaa, sen aika ehkä joskus tulee jos on tullakseen, mutta oma päätös lapsettomuudesta todennäköisesti vaikeuttaa asiaa, mutta se on sen ajan murhe, tuskin tulen muuttamaan mieltäni. Väsyn todella paljon, jos joudun koko päivän olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Kaikki juhlat, pikkujoulut, syntymäpäivät ym. ahdistaa jo etukäteen, kun tiedän, että koen olevani ulkopuolinen (vaikka oikeasti en olisikaan) Kahdenkeskisissä keskusteluissa jaksan pitkiäkin aikoja kuunnella ja kommentoida, mutta esim. työpaikan palaverit saa suun liimautumaan kiinni, ei saa sanottua juurikaan mitään.
Ironista kyllä, olen lähihoitaja. Nautin asiakkaiden avustamisesta, siitä että voin olla se kuunteleva ja rauhallinen hoitaja. Itseä välillä oikein inhottaa, kun on näitä työkavereita, kun "höösäävät" ja hosuvat, ja esim. vievät kaikki talon asukkaat yhteiseen jumppaan. Ei sillä, arvostan työparin työtä, ja sitä energiaa mitä heistä huokuu, mutta itse kun on niin "outo" että en pystyisi samaan. Eikä tarvekkaan, tarvitaanhan tällänen viilipyttykin toisaalta joukkoon. Talon joulujuhlat (onneksi) pystyin nätisti laistamaan, olisi äärettömän rankkaa, kun 15 asukkaan kaikki omaiset ovat paikalla..
Summasummaarum, näiden tekstien perusteella taidan olla melkoinen Introvertti, jonka sisäistäminen toivottavasti tuo itselle helpotusta tähän elämään!