Kirjoittaja niksuu93 » 31.05.2015 21:03
Anonyymikko kirjoitti:Mitä nyt teen? Haluan olla yksin, mutta en luultavimmin saa siihen mahdollisuutta. Kuinka selitän tämän asian äidilleni, että se on henkiselle hyvinvoinnilleni tärkeää?
Voi kuule, tuohon kun vastauksen tietäisi niin olisi aikamoinen lottovoitto. Ihan samojen ongelmien kanssa nimittäin täälläkin painitaan. Läheiset ei todellakaan ymmärrä sitä, miten tärkeää yksinolo voi jollekin olla. Eikä tämä tosiaan liity mitenkään siihen, että "pitää saada olla koneella" jne. vaan kyse on tavasta prosessoida tapahtumia. Minunkin on yksinkertaisesti saatava olla säännöllisesti rauhassa omissa ajatuksissani, jotta jaksan taas olla muiden kanssa tekemisissä. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö jonkun henkilön kanssa muuten viihtyisi, mutta kun ne ihmiset ei tosiaan ymmärrä sitä että hyvinvointini riippuu täysin siitä saanko ladattua akkuni vai en.
En ole itsekään löytänyt ratkaisua tähän introvertin tarpeiden selittämiseen, joten neuvotkin saattavat olla kehnoja. Itselläni on kyllä auttanut merkittävästi se, että kun asiaa vain jankkaa heille tarpeeksi kauan niin asian "vakavuus" alkaa heille hahmottumaan. Vieläkin omaa käytöstäni ja omissa oloissani viihtymistä ihmetellään edelliseen tapaan, mutta se on pikkuhiljaa alettu hiljaisesti hyväksyä - nimenomaan kun he ovat nähneet että pidän tiukasti pääni eivätkä he mahda asialle mitään. Neuvoisin vain rehellisesti ja kärsivällisesti selittämään tunteesi äidillesi, että hyvinvointisi vaatii ajoittaista yksinoloa ja että jaksamisesi on riippuvainen tästä asiasta.
Koita jaksaa. Ei tässä nimittäin itsellenikään jää tarpeeksi sitä yksinolo-aikaa, kun arki pukkaa päälle. Harmillista, mutta minkäs tuolle mahtaa - koitetaan pärjätä!
(näin vertauksellisesti vielä sanottakoon, että itselläni tuon oman ajan tarve on ihan päivittäistä. Hermot menee täysin jossei edes viikonloppuna saa täysin uppoutua vain omiin oloihinsa. Tämäkään ei siis vielä riitä, mutta sillä jaksaa jotenkuten taas viikon eteenpäin)
[quote="Anonyymikko"]Mitä nyt teen? Haluan olla yksin, mutta en luultavimmin saa siihen mahdollisuutta. Kuinka selitän tämän asian äidilleni, että se on henkiselle hyvinvoinnilleni tärkeää?[/quote]
Voi kuule, tuohon kun vastauksen tietäisi niin olisi aikamoinen lottovoitto. Ihan samojen ongelmien kanssa nimittäin täälläkin painitaan. Läheiset ei todellakaan ymmärrä sitä, miten tärkeää yksinolo voi jollekin olla. Eikä tämä tosiaan liity mitenkään siihen, että "pitää saada olla koneella" jne. vaan kyse on tavasta prosessoida tapahtumia. Minunkin on yksinkertaisesti saatava olla säännöllisesti rauhassa omissa ajatuksissani, jotta jaksan taas olla muiden kanssa tekemisissä. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö jonkun henkilön kanssa muuten viihtyisi, mutta kun ne ihmiset ei tosiaan ymmärrä sitä että hyvinvointini riippuu täysin siitä saanko ladattua akkuni vai en.
En ole itsekään löytänyt ratkaisua tähän introvertin tarpeiden selittämiseen, joten neuvotkin saattavat olla kehnoja. Itselläni on kyllä auttanut merkittävästi se, että kun asiaa vain jankkaa heille tarpeeksi kauan niin asian "vakavuus" alkaa heille hahmottumaan. Vieläkin omaa käytöstäni ja omissa oloissani viihtymistä ihmetellään edelliseen tapaan, mutta se on pikkuhiljaa alettu hiljaisesti hyväksyä - nimenomaan kun he ovat nähneet että pidän tiukasti pääni eivätkä he mahda asialle mitään. Neuvoisin vain rehellisesti ja kärsivällisesti selittämään tunteesi äidillesi, että hyvinvointisi vaatii ajoittaista yksinoloa ja että jaksamisesi on riippuvainen tästä asiasta.
Koita jaksaa. Ei tässä nimittäin itsellenikään jää tarpeeksi sitä yksinolo-aikaa, kun arki pukkaa päälle. Harmillista, mutta minkäs tuolle mahtaa - koitetaan pärjätä! :)
(näin vertauksellisesti vielä sanottakoon, että itselläni tuon oman ajan tarve on ihan päivittäistä. Hermot menee täysin jossei edes viikonloppuna saa täysin uppoutua vain omiin oloihinsa. Tämäkään ei siis vielä riitä, mutta sillä jaksaa jotenkuten taas viikon eteenpäin)