Kirjoittaja Afuze » 20.09.2015 04:55
Heh, olen varmaan maailman tylsimmin pukeutuva ihminen. Tärkeintä on, että se tuntuu hyvältä ja toimii. Ainoat värit joihin en suostu pukeutumaan on vaaleanvihreä ja vaaleanpunainen, ja ylipäänsä vihree ja punane on vaan jotain missä en osaa olla, enkä käytä niitä paperillakaan ehkä niin paljon, ts. eivät ole miun värejä. Muuten suosin tummuutta nykysin, ja kuvattomuutta/tekstittömyyttä. Sanoisin, ettei miula ole tyyliä; tai jos on niin sitten se on käytännöllisellä tasolla neutraali.
En meikkaa, voisin sanoa etten ole koskaan meikannut. Luomu olen muutenkin kyllä, poikkean tässä aika radikaalisti tavallisista likoista.
Hiuksia hoidan kyllä, mutta vaan siksi koska niitä täytyy hoitaa että pysyvät kunnossa (en ole koskaan värjännyt). Sensorttiset hivukset miula on kyllä, että useesti joku kysyy mitä niille teen, jollon tietty sanon että en tee niille yhtään mitään.
Pukeutumisella ON kuitenkin vaikutusta - ei se määritä mitään, mutta se kertoo silti pukeutujasta. Omaa silmää miellyttää rokkityyli sukulaisineen (nahkatakit, maiharit/rokkibootsit, ylimääräset metalliosat ympäri kroppaa ja siihen sopiva hiustyyli, ylipäänsä aika aggressiivinen ja kontrastikas lookki), mutta ite olen tylsä ihminen enkä kisko niskaani mitään mikä hidastaa ja on liian ärjyä itelle. Ei vaan ole oma juttu näyttää miltään. En edes mieti vaatteitten yhteensopivuutta keskenään, en sitä miltä näytän kun käyn kaupungilla, töissä, mitä lie, ketä se kiinnostaa? Voin ihan hyvin mennä töihin niin että jaloissa on eriparisukat ja toisessa sukassa vielä varpaanmentävä reikä.
Paitsi että ulkona en kävele ilman jonkunlaista hattua.
Liekö joku ennätys, jos ihminen tietää miltä joku vaate näyttää mutta ei sitä, miksikä sitä yleensä kutsutaan tai edes minkä merkkinen vaate on? Ei silläkään ole mitään merkitystä... Ellei kyse sitten ole siitä, että sen ja sen valmistamat rytkyt kestää käyttöä ja on mukavan tuntusia.
Heh, olen varmaan maailman tylsimmin pukeutuva ihminen. Tärkeintä on, että se tuntuu hyvältä ja toimii. Ainoat värit joihin en suostu pukeutumaan on vaaleanvihreä ja vaaleanpunainen, ja ylipäänsä vihree ja punane on vaan jotain missä en osaa olla, enkä käytä niitä paperillakaan ehkä niin paljon, ts. eivät ole miun värejä. Muuten suosin tummuutta nykysin, ja kuvattomuutta/tekstittömyyttä. Sanoisin, ettei miula ole tyyliä; tai jos on niin sitten se on käytännöllisellä tasolla neutraali.
En meikkaa, voisin sanoa etten ole koskaan meikannut. Luomu olen muutenkin kyllä, poikkean tässä aika radikaalisti tavallisista likoista.
Hiuksia hoidan kyllä, mutta vaan siksi koska niitä täytyy hoitaa että pysyvät kunnossa (en ole koskaan värjännyt). Sensorttiset hivukset miula on kyllä, että useesti joku kysyy mitä niille teen, jollon tietty sanon että en tee niille yhtään mitään.
Pukeutumisella ON kuitenkin vaikutusta - ei se määritä mitään, mutta se kertoo silti pukeutujasta. Omaa silmää miellyttää rokkityyli sukulaisineen (nahkatakit, maiharit/rokkibootsit, ylimääräset metalliosat ympäri kroppaa ja siihen sopiva hiustyyli, ylipäänsä aika aggressiivinen ja kontrastikas lookki), mutta ite olen tylsä ihminen enkä kisko niskaani mitään mikä hidastaa ja on liian ärjyä itelle. Ei vaan ole oma juttu näyttää miltään. En edes mieti vaatteitten yhteensopivuutta keskenään, en sitä miltä näytän kun käyn kaupungilla, töissä, mitä lie, ketä se kiinnostaa? Voin ihan hyvin mennä töihin niin että jaloissa on eriparisukat ja toisessa sukassa vielä varpaanmentävä reikä.
Paitsi että ulkona en kävele ilman jonkunlaista hattua.
Liekö joku ennätys, jos ihminen tietää miltä joku vaate näyttää mutta ei sitä, miksikä sitä yleensä kutsutaan tai edes minkä merkkinen vaate on? Ei silläkään ole mitään merkitystä... Ellei kyse sitten ole siitä, että sen ja sen valmistamat rytkyt kestää käyttöä ja on mukavan tuntusia.