Kirjoittaja niksuu93 » 01.02.2015 21:44
On kyllä ollut todella helpottavaa löytää tämä introverttius itsestään, sillä viimein olen saanut selityksen kaikille "ongelmilleni".
Liika sosiaalisuus, etenkin se (itselleni tyhjänpäiväinen) small-talk kuluttaa suunnattomasti energiaani, joten tarvitsen kyläreissun tai muun pitkäaikaisen seurustelun jälkeen runsaasti aikaa palautumiseen. Jos samalla viikolla on vaadittu paljon sosiaalisuutta, käytännössä koko viikonloppu menee helposti täydessä yksinäisyydessä/hiljaisuudessa. Jos akut ovat aivan tyhjät, myös taustaäänet kuten radio ja televisio käyvät hermoilleni. Sen sijaan lempimusiikin kuuntelu kuulokkeilla samalla ajatuksiaan kelaillen ei kuluta voimia vaan pikemminkin antaa niitä. Ilmeisesti siksi koska musiikki on minulle tärkeää eikä "pakkopullaa" kuten muu melusaaste.
Tästä olen kanssa saanut kuulla vähän liiankin kanssa, koska olen "hiljaisuudessa viihtyvä erakko" kun edes "radiota ei saa laittaa päälle taustameluksi ollessani paikalla". En itse vain ymmärrä miten joillekin ihmisille voi olla niin vaikea olla edes 5min täydessä hiljaisuudessa ja kelata ajatuksiaan vaan sekin aika kun ei olla itse äänessä, pitää jotain kuulua jostain.
Itselleni tämä yksin viihtyminen ja oman ajan tarvitseminen ei ole ongelma - ei varsinkaan introvertti-termin löytämisen jälkeen. Tuntuu kuin kivi olisi pudonnut hartioiltani kun en enää tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin olen. Mutta muille se on. Perheejäsenet jaksavat kokoajan kuittailla asiasta "kun on liikaa yksin" tai kun "viettää liikaa aikaa kotosalla". Toisekseen kaverille ja tutuille saa jatkuvasti olla selittelemässä että miksi en voi olla tai tulla tänä viikonloppuna, jos ei kerran ole mitään tekemistä. Huomaan hyvin monista perheenjäsenistäni/tutuistani että heille on oikeasti vaikea olla yksin ja heti jos eivät ole ihmisten kanssa tekemisissä, tylsistyvät ja alkavat sitten soittelemalla korvata tätä sosiaalisuuden puutetta. Itse en siedä edes puhelimessa puhumista jos olen esimerkiksi sosiaalisen viikon uuvuttama. Etenkin kun harvalla soittajalla on koskaan edes mitään oikeaa asiaa vaan soittelevat vain seurustellakseen puhelimessa.
Eli kyllä minuakin pidetään varmasti laiskana ja saamattomana, kun en jaksa päivittäisten kuvioiden lisäksi juuri koskaan muuta. Siis tarkoitan jokapaikasta tunkevaa sosiaalisuutta, muuten saan kyllä paljonkin aikaiseksi ja tehtyä omia juttuja. Ottaahan se joskus itseänikin pattiin kun aikaa menee niin paljon "akkujen latailuun", mutta tämän ominaisuuden olen jo melko hyvin itsessäni hyväksynyt. Se on pääasiassa että on itse sinut itsensä ja luonteensa kanssa, muiden mielipiteet ovat täysin toissijaisia.
On kyllä ollut todella helpottavaa löytää tämä introverttius itsestään, sillä viimein olen saanut selityksen kaikille "ongelmilleni".
Liika sosiaalisuus, etenkin se (itselleni tyhjänpäiväinen) small-talk kuluttaa suunnattomasti energiaani, joten tarvitsen kyläreissun tai muun pitkäaikaisen seurustelun jälkeen runsaasti aikaa palautumiseen. Jos samalla viikolla on vaadittu paljon sosiaalisuutta, käytännössä koko viikonloppu menee helposti täydessä yksinäisyydessä/hiljaisuudessa. Jos akut ovat aivan tyhjät, myös taustaäänet kuten radio ja televisio käyvät hermoilleni. Sen sijaan lempimusiikin kuuntelu kuulokkeilla samalla ajatuksiaan kelaillen ei kuluta voimia vaan pikemminkin antaa niitä. Ilmeisesti siksi koska musiikki on minulle tärkeää eikä "pakkopullaa" kuten muu melusaaste.
Tästä olen kanssa saanut kuulla vähän liiankin kanssa, koska olen "hiljaisuudessa viihtyvä erakko" kun edes "radiota ei saa laittaa päälle taustameluksi ollessani paikalla". En itse vain ymmärrä miten joillekin ihmisille voi olla niin vaikea olla edes 5min täydessä hiljaisuudessa ja kelata ajatuksiaan vaan sekin aika kun ei olla itse äänessä, pitää jotain kuulua jostain. :D
Itselleni tämä yksin viihtyminen ja oman ajan tarvitseminen ei ole ongelma - ei varsinkaan introvertti-termin löytämisen jälkeen. Tuntuu kuin kivi olisi pudonnut hartioiltani kun en enää tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin olen. Mutta muille se on. Perheejäsenet jaksavat kokoajan kuittailla asiasta "kun on liikaa yksin" tai kun "viettää liikaa aikaa kotosalla". Toisekseen kaverille ja tutuille saa jatkuvasti olla selittelemässä että miksi en voi olla tai tulla tänä viikonloppuna, jos ei kerran ole mitään tekemistä. Huomaan hyvin monista perheenjäsenistäni/tutuistani että heille on oikeasti vaikea olla yksin ja heti jos eivät ole ihmisten kanssa tekemisissä, tylsistyvät ja alkavat sitten soittelemalla korvata tätä sosiaalisuuden puutetta. Itse en siedä edes puhelimessa puhumista jos olen esimerkiksi sosiaalisen viikon uuvuttama. Etenkin kun harvalla soittajalla on koskaan edes mitään oikeaa asiaa vaan soittelevat vain seurustellakseen puhelimessa.
Eli kyllä minuakin pidetään varmasti laiskana ja saamattomana, kun en jaksa päivittäisten kuvioiden lisäksi juuri koskaan muuta. Siis tarkoitan jokapaikasta tunkevaa sosiaalisuutta, muuten saan kyllä paljonkin aikaiseksi ja tehtyä omia juttuja. Ottaahan se joskus itseänikin pattiin kun aikaa menee niin paljon "akkujen latailuun", mutta tämän ominaisuuden olen jo melko hyvin itsessäni hyväksynyt. Se on pääasiassa että on itse sinut itsensä ja luonteensa kanssa, muiden mielipiteet ovat täysin toissijaisia. ;)